JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Metsänväen joulujuhla alkaa virallisesti tänään. Juhlan tuntu suorastaan väreilee metsän yllä. Metsästä lähestyy juhlapaikkaa koko ajan lisää kaikenlaista juhlijaa. Osa tulee lentämällä ja osa maata pitkin. Kukin omalla tyylillään.

Orava ja pöllö yrittävät saada koristenauhasotkua jälleen siistimmän näköiseksi. Pöllö antaa ohjeita ja orava yrittää hihitellen saada koristenauhat jollain tavalla edustavan näköisiksi.

Pöllö huhuilee samalla metsänväelle juhlaa alkavaksi. Huhuilujen välissä pöllö aina tarkistaa, että miltä oravan työ näyttää.

Orava tuumailee, että mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tämä on hetken päästä taas ihan samannäköinen. Monia vetää puoleensa kaikenlainen kimallus. Ja tässä kimallusta on välillä suorastaan häikäisevän paljon.

Nimittäin joulun aikaan metsässä, juhlapaikalla ja sen läheisyydessä, vallitsee vahva joulun taika. Kaikki metsän asukkaat näkevät juhlapaikalta jo pitkälle näkyvän kimalluksen. Ihmiset sitä eivät pysty näkemään.

Mutta poikkeus vahvistaa säännön tai jotain sellaista. Tässäpä tämä pariskunta on lähtenyt pienelle joulukävelylle ennen saunaa. Kummasti tämä alue vetää magneetin lailla puoleensa. Isäntä ja emäntä eivät mene lähelle, mutta äkkiä emäntä osoittaa kuusikkoon kauemmaksi. Hän näyttää isännälle, että näetkö tuolla taas tuota kimallusta. Silmät pyöreänä emäntä tuijottaa kuusikkoon. Ja hämmästys ja kummastus! Isäntä katsoo hämmästyneenä ja sanoo näkevänsä myös kimallusta. Molemmat katselevat lumoutuneena kuusikkoon pitkän tovin, kunnes lähtevät oikein onnellisina takaisin pihapiiriin saunaa lämmittämään. Koira myhäilee vieressä tyytyväisenä. Koirahan toki kimalluksen näkee ja tietää metsän metkut. Koira on iloinen, että myös isäntäväki pystyy tämän taian näkemään.

Sitähän ei tiedä, vaikka siellä ruudun toisellakin puolella olisi kalenterilla seuraajia, jotka kimallusta voisivat nähdä. Uskon niin! Kaikki on mahdollista ja onhan joulussa ihan varmasti taikaa.

Tällainen kalenteri tänä vuonna. Kiitos, kun availitte luukkuja kanssani ja jännititte kimalluksen arvoitusta. Kiitos ihanista kommenteista! Etähalauksia täältä Peikkovillasta 😍💖

Oikein leppoisaa ja kimaltavan ihanaa Joulua ja mukavaa loppuvuotta!

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Juhlapaikan edustalla alkaa olla vilskettä ja vipinää. Tontut, peikot ja retkeilijäkoira (joka on ehtinyt ihan ajoissa paikalle) katselevat koristenauhan korjaamista. Nauha on hieman repsahtanut yhdestä kohtaa ja kasaantunut toiselle oksalle. Nauhan luona on käynyt paljon ketteriä hypistelijöitä ja nauha on vähän kokenut kovia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinen, kun näitä nauhoja korjataan. Mutta kyllä se silti näyttää kauniilta, kaikki tuumailevat.

Sammakko ryömii hihitellen kohti kahta tonttua, joilla on meneillään tuijotuskilpailu. Tarkoituksena on mennä röhnöttämään tonttujen väliin kumpareelle. Jos vielä sittenkin onnistuvat tuijottamaan, niin ovat kyllä aikamoisia.

Juhlapaikalla tuntuu olevan hilpeä tunnelma. Ajatelkaa! Enää yksi luukku jäljellä! Ja se mystinen kimallus......hmmmm............Vielä se yksi luukku 👀😄

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Tyttötonttu ottaa rennosti juhlapaikan suuaukon lähellä. Siinä samassa paikalle pomppii pitkäkorvainen pupu, mikä näyttää hieman oudolta. Tyttötonttu tervehtii pupua ja hihkaisee, että ihan kuin sinulta puuttuisi jotain. Pupu pyörittelee päätään hämmästyneenä ja kiljaisee. Talvihousut jäivät kotimetsään!!!

Paikalle tulee muitakin jo juhlapaikan alueella olevia hämmästelemään puuttuvia housuja. Nyt täytyy keksiä jotain. Keppu kettu keksii, että joku linnuistahan lentää äkkiä hakemaan talvihousut pupun kotimetsästä.

Eikä mene kuin hetki, kun reipas närhi lennähtää ohi ja hihkaisee mennessään, että ei mene kauaa. Housut ovat jo melkein täällä.

Pupua naurattaa ihan mahdottomasti moinen kömmähdys. Olikin vähän sellainen outo olo, kun tuolla metsissä pompin. Kaikenlaista sitä sattuukin. Niin innoissaan sitä juhliin lähtee, että housutkin unohtuvat 👀😁

No näitä sattuu.....itse kullekin.........Heh......Mutta vielä olisi muutama luukku jäljellä 😊

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Loiks, loiks, loiks, loiks,......... Sammakkohan se sieltä loikkii hyvinkin vetreänä talviset olosuhteet huomioon ottaen. Sammakoistakin osa tykkää osallistua metsänväen joulunviettoon, vaikka yleensä vetelevätkin sikeitä maan alla sopivissa paikoissa, vesistöissä tai sitten peikkoluolien käytäväsyvennyksissä. Sammakoilla on paljon hyviä paikkoja maanalaisissa reitistöissä, missä voi viettää talvea. Mutta aina löytyy muutamia veijareita, jotka lähtevät juhlimaan. Tarvittaessa sammakot saavat kyydin juhlista kotikoloon jonkun metsäneläimen kyydissä.

Ja tonttuja lisää. Metsästä putkahtelee väkeä tasaiseen tahtiin. Aattona tulee suurin osa juhlijoista, mutta monia tulee jo aikaisemmin.

Juhlat ovat jo muutaman luukun päässä. Kimallusmysteerikin on vielä ratkaisematta. Hmmm.

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Ja sieltä saapuu yksi tyttötontuista. Tonttu hyräilee kävellessään joululauluja ja katselee kuusten välistä pilkottavaa juhlapaikkaa. Kyllä nyt on niin kaunista. Illan sininen hetki alkaa lähestyä. Tyttötonttu jää joksikin aikaa ihan vain katselemaan ympärilleen ja nautiskelee näkemästään.

Tontut osaavat hyvin tarttua hetkeen ja huomaavat asioita, mitä esimerkiksi useimmilta ihmisiltä jää näkemättä. Ja sitten taas uutta luukkua odottamaan!

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Tämä tonttu taas saapuu juhlapaikalle vauhdikkaammalla tyylillä. Humps vaan, tonttu hyppää töppäreen yli ja humpsahtaa hankeen. Tontulla on hauskaa. Pehmeä lumi saa aina tekemään temppuja, kun laskeutuminen on yleensä pehmeä.

Tällä tontulla ei enää ole pitkä matka juhlapaikalle ja tonttu on aivan innoissaan. Juhlapaikka näkyy jo. Tonttu on aika ajoissa ja menee auttelemaan viime hetken järjestelyissä.

Minä en kyllä juhlapaikkaa vielä näe, mutta lähellä se sitten varmaan on 😀

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Retkeilijäkoira reppuineen on myös matkalla metsänväen joulujuhlaan. Matka etenee hitaasti, koska vähän väliä täytyy kiikaroida kaikkea mielenkiintoista.

Mikäs se tuolla meni? Oliko se vihernokkainen talipötkönsyöjä?

Kyllä! Se sen täytyy olla. Näitä ei usein näe, koska ne liikkuvat hämärässä.

Ehkä sellainen talipötkönsyöjä piipahtaa metsänväen joulujuhlassakin. Se olisi retkeilijäkoiralle hieno kokemus. Tämä koira kiikaroi lintuja ja muita eläimiä niitä häiritsemättä eikä koskaan mene liian lähelle. Siksi koiralla onkin superhyvä kiikari. Ja mitä ei kiikarilla näe, niin ne saavat olla näkemättä. Luonnossa täytyy liikkua luontoa kunnioittaen ja ihan kaikkea ei tarvitsekaan nähdä!

Pääseeköhän retkeilijäkoira ajoissa juhlapaikalle? On tässä vielä monta päivää aikaa, että eiköhän se onnistu.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Peikkopojat lähtevät käymään kotiluolallaan. Metsänväen joulujuhlaan ei ole enää montaakaan päivää, niin peikkopojatkin keräilevät vielä jotain juhliin vietävää.

Peikot nauttivat kotiluolalleen kiivetessään upeista maisemista. Nyt on todella kaunista. Tällainen höttöinen lumi on tosi mukavaa, tuumailevat peikkopojat. Ja lumikin kimaltaa kauniisti. Tästä ajatuksesta peikot jäävät miettimään ihmisten näkemää kimallusta. Se tuntuu jotenkin oudolta, peikot tuumailevat.

Jääpuikkoja on syntynyt moneen kohtaan ja niiden takaa pääsee moniin salaisiin luoliin ja käytäviin. Peikkopojat jatkavat kumminkin vielä eteenpäin ja sujahtavat kallion kielekkeeltä luolaansa.

No sinne menivät peikkopojat eikä taaskaan selvinnyt mitään uutta kimalluksesta. No, luukkuja on vielä muutamia jäljellä......👀

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Samalla kun peikkopojat ja pöllö jutustelevat kuusikossa, niin alapuolella kaksi tonttutyttöä ja yksi tonttupoika harjoittelevat paksussa lumihangessa juhlissa esitettävää tanssinumeroa. Mutta nauruksihan se menee, kun lunta on niin paljon, että jalat uppoavat hankeen ja välillä joku heistä tupsahtaa pyllylleen.

Näitä ei tunnu mitkään kimallusasiat mietityttävän. Ovatkohan edes koko asiasta vielä kuulleet.

Sen verran on kovat pakkaset, että kyllä täällä ruudun tälläkin puolella voisi tanssiksi pistää. Ja eikun seuraavaa luukkua odottamaan 😃

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

Peikkopojat laskettelivat pitkän mäen alas ja jatkoivat siitä kävellen ja välillä innoissaan juosten kohti juhlapaikkaa. Peikot putsasivat vaatteensa lumesta, kiipesivät tiheässä kuusikossa yhden kuusen oksalle ja löysivät sieltä pöllön seuraamassa tonttujen ja metsänväen touhuamista.

Pöllö ilahtui peikkopoikien tulosta ja huhuili vähän aikaa innoissaan. Sitten pöllö katsoi peikkoja ja kysyi, että ovatko nämä jo kuulleet viimeisimmän puheenaiheen. Peikot eivät olleet kuulleet mitään ihmeellistä viime aikoina. Pöllö kertoi peikkopojille, että lähistöllä asuvat ihmiset ovat saattaneet nähdä jotain merkillistä. Peikkopojat odottavat innolla jatkoa pöllön asiaan. Ainakin toinen ihmisistä on nähnyt tässä lähistöllä....kimallusta illalla.

Ihminen nähnyt kimallusta, hihkaisevat peikkopojat yhteen ääneen. Onkohan se edes mahdollista, ihmettelevät molemmat peikot.

No johan tämä nyt mystiseksi käy! Voihan kimallus sentään! No, kyllä tämä luukkuja aukomalla vielä varmaan selviää. Hitaasti, mutta varmasti 👀😁

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Ja taas hypätään sivummalle metsään. Sieltä ovat nimittäin tulossa tutut peikkopojat vinhaa vauhtia rinnettä alas. Tyyli näkyy olevan vapaa. Peikkopojat ovat aina valmiina mäenlaskuun ja nyt keli on siihen puuhaan täydellistä. Pehmeää puuterilunta kunnon kerros. Jihuuuu!

 

Peikkopojat laskevat tooooosi pitkän mäen alas ja lumi pöllyää. Siitä peikot jatkavat kohti juhlapaikka-aluetta jo vähän aistimaan juhlatunnelmaa.

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

No sopivasti oravan kanssa jutteleva tonttu huomasi tonttukolmikon ja juoksi heidät kiinni. Hän huomasi heti tonttukolmikon mietteliäät ilmeet ja kysyi, että mitä nämä tuumailevat hattujensa alla.

Tonttukolmikko alkoi puhua lähistöllä asuvan talon pariskunnasta ja siitä, että tämä pariskunta, tai ehkä vain toinen heistä, olisi nähnyt metsässä, kuusikossa, kimallusta illalla. Porukkaan liittynyt tonttu katsoo hämmästyneesti muita tonttuja ja toteaa, että voisiko se olla mahdollista.

Mikä tuon kimalluksen mysteeri oikein on, kun tontut sitä niin kovasti ihmettelevät? Luukku kerrallaan ja eiköhän se selviä 😃

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Palataanpas taas pariskunnan talon pihamaalle. Siellä isäntä ja emäntä ovat innostuneet kelkkailemaan, mutta meno näyttää melkoisen hurjalta. Onneksi lunta on tullut melkoiset määrät ja jos sattuu hupsis ja kelkka kaatuu, niin pudotus on ainakin pehmeä.

Perheen koira juoksee innoissaan puuterilumessa ja nauttii riehumisesta. Koira on nähnyt lähistöllä paljon tonttujen jälkiä ja koira tietää, että tonttuja liikkuu nyt lähistöllä paljon. Ihmiset eivät niitä yleensä kerkiä huomaamaan. Joskus voi hyvä tuuri käydä ja tonttu antaa ihmisen nähdä itsensä.

Jätetään tämä porukka riehumaan lumeen ja palataan metsän puolelle seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Hyvin lähellä eräs toinenkin tonttu on pienellä evästauolla ja juttelee oravan kanssa metsän joulujuhlan valmisteluista. Tonttu on vienyt jo juhlapaikalle paljon havuja, joiden päällä on mukava istuskella. Jotka eivät havuista tykkää, niin niille on varattu pehmeätä sammalta ja heinää reippaasti.

Orava on kuulemma vienyt paikalle jo käpyjä koristeeksi ja kävyistä halukkaat saavat syödä siemeniä. Koristeina on eri puiden käpyjä, että valinnan varaa riittää.

Tonttu ja orava tuumailevat, että juhlapaikalla alkaa jo nyt olla hienon näköistä. Juhlapaikalle mennessä tulee jo hieno tunnelma.

Tontut pääasiassa valmistelevat juhlan metsän kaikille asukkaille, mutta moni metsän asukas osallistuu myös valmisteluihin. Ja juhlaväki tuo jouluna aina mukanansa jotain pientä syötävää, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Välttämätöntä on oikeastaan vain hyvä juhlamieli.

Tämmöinen luukku tänään. Odottelemme taas seuraavan luukun avautumista.

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

No tonttuhan se siellä vihelteli. Tontut viestittelevät toisilleen monesti viheltämällä ja metsän muutkin asukkaat tunnistavat tärkeimmät vihellykset oikein hyvin. Tontuilla on myös salaisia vihellyksiä ja niitä osaavat tulkita vain tontut.

Tonttupojat tervehtivät iloisesti ja sanovat heti, että heillä olisi nyt tärkeää keskusteltavaa.

Tummapartainen tonttu katsoo tonttupoikia uteliaasti ja pyytää tulemaan kuusten oksien alle suuren puun taakse juttelemaan ja vähän eväitä syömään.

Sinnehän tämä tonttuporukka sujahtaa ja nyt siellä varmasti juttu luistaa ja eväät maistuvat. Jätetään heidät nyt rauhassa rupattelemaan ja katsotaan kuinka tämä nyt tästä etenee 😃

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Tonttujen taskut täyttyivät ihanista, tuoksuvista yrteistä. He lähtivät kävelemään kohti metsää tyytyväisinä. Lähistöltä kuului kimeä vihellys ja tonttupojat vaihtoivat kulkuansa äänen suuntaan. Nyt onkin hyvä päästä vähän juttelemaan mieltä askarruttavasta asiasta muiden kanssa.

Kukahan se siellä metsässä viheltelee? Se selviää seuraavassa luukussa ihan varmasti 😀

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Mahtavat timjamipuskat kiinnittävät tonttupoikien huomion ja he pysähtyvät keräämään kuivanutta timjamia taskut täyteen. Tonttujen taskuthan ovat pohjattomat. Juuri kun tasku näyttää täydeltä, niin hetken päästä taskuihin taas mahtuu lisää laitettavaa. Timjami on tervetullut yrtti metsän väen joulujuhlassa. Hetkeksi tontut unohtavat kimallusasian, koska timjamin tuoksu on niin huumaavan ihana.

Nyt on taskuissa riittävästi timjamia ja tontut vielä silmäilevät, jos löytyisi vielä jotain herkullista taskuihin lisättävää.

Toivottavasti timjamin huumaava tuoksu ei pyyhkinyt kimallusjuttua tonttupoikien päästä, jotta meillekin selviäisi tämä kimaltava arvoitus 👀

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Tonttupojat istuskelevat aidan päällä ja miettivät asiaa, minkä perheen koira oli edellisenä päivänä kertonut. Olivatko ihmiset todellakin nähneet kimallusta kuusikossa!!?? Miten se on mahdollista! Tontut olivat kovin mietteliään näköisiä. Välillä aina toinen heistä sanoi, että voisiko se olla mahdollista ja katselivat kysyvästi toisiaan.

Harvoinpa näitä tonttupoikia näin mietteliäinä näkee. Mitä kummaa heidän päässään oikein nyt liikkuu? Jossain luukussa tämä arvoitus varmaan ratkeaa......

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Isäntä ja emäntä lähtivät kävelemään sisälle taloon ja perheen koira hypähti hetkeksi sivuun tonttujen luo. Oli hirmuisen mukavaa nähdä taas tonttuja ja häntä vispasi mahdottomasti. Mutta samassa pihavalot syttyivät palamaan. Isäntä ja emäntä kävelivät liiketunnistimen ohi. Hui! Tulipa kirkasta!

Tonttupojat kerkisivät pikaisesti kysymään koiralta, että onko perheen väki nähnyt jotain ihmeellistä syvemmällä metsässä. Koira selitti pikaisesti jostain kimalluksesta kuusikossa ja epämääräisistä jäljistä. Tontut näyttivät hölmistyneiltä.

Koiraa vislattiin sisälle ja koiran oli pakko lähteä isäntäväen perään. Tontut supattivat vielä, että nähdään taas pian. Sitten tontut vilahtivat todella nopeasti metsikön uumeniin.

Mitenkähän tämä tästä jatkuu? Hmmmm. Vielä ei voi seuraavaan luukkuun kurkata 😄

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Katsokaapa tarkasti! Tonttujahan siellä puiden takana kurkistelee. Millähän asialla tontut mahtavat olla? Pariskunnan koira tietenkin tunnistaa tontut, mutta malttaa mielensä, eikä ryntää tervehtimään tonttuja.

Tontut ovat nähneet pariskunnan tulevan metsästä ja miettivät, että missä ihmiset mahtoivat käydä. Tonttupojat kuuntelevat, että jotain ihmeellistä ihmiset ovat nähneet. Mutta mitä ihmiset ovat nähneet? Osaisikohan perheen koira kertoa tontuille tästä asiasta lisää?

Pääseeköhän koira salaa tonttujen kanssa juttelemaan? Sen näemme seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Seuraavana päivänä isäntä ja emäntä koiransa kanssa lähtevät etsimään taas kuusta ja samalla emäntä höpöttää näkemästään mystisestä kimalluksesta kuusikossa. He ovat aika lähellä tätä paikkaa. Emäntä ei kumminkaan halua mennä sinne, koska jotenkin tuntuu siltä, että se paikka pitää jättää rauhaan.

Matkalla he huomaavat pienen luolan suuaukon. Suuaukolla näkyy paljon pieniä jälkiä. Kumpikaan ei tunnista jälkiä. Vähän epäselviäkin ne ovat.

Pariskunta koirineen palaa pihaansa ja päättää istua tovin nuotiolla. Keli on siihen puuhaan mitä mainion. Pieni pakkanen, mutta ei liian kylmää.

Heidän koiransa höristää äkkiä korviaan ja vilkaisee sivusilmällä läheisten puiden suuntaan. Menikös siellä joku.............?

Mikähän kiinnitti perheen koiran huomion? Sen näemme ehkä seuraavassa luukussa 👀😃

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

No eihän se emäntä kauaa malttanut istua ja ihmetellä. Hänen oli ihan pakko lähteä varovasti vielä iltakävelylle taskulampun kanssa. Kyllä hän tuolla muutenkin paljon iltaisin kävelee, mutta kuusia ei ole tullut silmäiltyä niin tarkasti.

Emäntä kiertää lenkin metsässä, katselee eläinten jälkiä ja silmäilee kävellessään mahdollisia puita. Joulukuusiksi sopivat ovat vähän kauempana ja sinne asti hän ei nyt lähde kävelemään. Katselee niitä vaan kauempaa.

Mutta mikäs tuolla kimaltelee? Eikun kimalteleeko sittenkään? Äkkiä on taas ihan pimeää. Mikähän ihme tuo oli vai oliko se mitään? Emäntä on hieman hämillään ja palaa takaisin piha-alueelle. Näkyikö siellä oikeasti jotain vai onko emäntä vaan kovin väsynyt ja olisi hyvä mennä jo nukkumaan?

(Kuvien laatu mallia surkea, mutta ajatus on tärkein).

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Talon väki ei vielä löytänyt sopivaa kuusta, mutta kuusen etsiminen jatkuu taas valoisaan aikaan. Pimeällä oikeaa kuusta on vaikea löytää. Ei tosin mahdotonta sekään. Mutta jospa kuuseen olisi mennyt joku metsän asukas nukkumaan ja silloin juuri tultaisiin kuusipuu hakemaan. Eihän se toki käy. Metsän asukkaille tarvitsee antaa yörauha.

Emäntä jää vielä istuskelemaan ja miettimään, että mistä suunnasta kuusta kannattaisi seuraavaksi etsiä. Mielessä pyörii eräs mahdollinen paikka. Miten voikin kuusen etsinnästä näin innostua. Halvat on huvit ja niin edelleen........😁

Ja sitten taas seuraavaa luukkua odottamaan. Juokaa odottaessanne vaikka kuppi kahvia, mehua tai teetä 😍

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Ihme ja kumma! Niin se joulukuu vaan taas tulla tupsahti melkosen yllättäin ja pitkällisen pähkäilyn jälkeen joulukalenteri taitaa ilmestyä tänäkin vuonna. Tänäkään vuonna en ole ihan varma, että mitä kalenteri tulee pitämään sisällään. Tulee siis joka luukku itsellenikin yllätyksenä. Pitääköhän ihan huolestua 😁

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Siellähän tutut naamat ovat lähteneet pihapiiristä vähän kauemmaksi. Isäntä ja emäntä koiransa kanssa ovat lähteneet alustavasti katselemaan joulukuusia tontiltaan. Yksi sopivan kokoinen kuusi pitäisi jouluksi saada, mutta minkä kokoinen. Ei saisi olla liian iso, mutta ei liian pienikään. Sopivan kapeakin olisi aika mukava, mutta silti riittävästi oksia. No siinä heillä riittääkin mietittävää. Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Mikähän tässä kalenterissa on ideana? Se kyllä selkiää EHKÄ meille tässä joulukuun aikana 😀

SADONKORJUUTA

Meillä on nyt ensimmäistä täyttä kesää viinirypäleet kasvamassa aitan edustalla. Toinen on kasvanut hyvin, mutta toinen katkesi viime talvena, mutta kasvaa silti. Tänään käytiin keräämässä SUURI SATO.

Siellä oli yksi pikkiriikkinen viinirypäle. Toinenkin alku oli, mutta se oli vielä pikkiriikkisempi 👀😁

Jätin viinirypäleen pöydälle ja eikös yksi peikkovesseleistä ollut jo napannut viinirypäleen. Peikolla taitaa olla huumoria, kun oli nostanut tulitikun merkkitikuksi itseään vasten. Ja tarkka katsoja löytää viinirypäleen peikon käsistä. Tooooodella pieni, mutta ah, niin söpö. Heh.

Eiköhän nuo puskat vielä anna enemmänkin rypäleitä, kun vaan malttaa varrota. Ja vaikka ei antaisikaan, niin on ne itse puskatkin kauniita katsella. Ei auta ottaa liian vakavasti tätä syötävien kasvatusta. Kaikki on plussaa mitä syötäväksi saa 👍😀

MYSTISET KASVIHUONEKURKUT

Juhannus oli ja meni......He, he, heeee! Ei turhan usein tule tänne näköjään laiteltua mitään. Mutta nyt satuin huomaamaan kasvihuoneessa liikettä, niin oli ihan pakko mennä kurkkaamaan ja tulla sitten raportoimaan.

Kasvihuoneen perällä köynnöstää kurkkuja kattoon asti. Siellä varsien keskellä näkyi liikettä ja yllätys, yllätys. Peikkopojathan ne siellä. Näyttivät ihmettelevän kurkkujen kummallisia muotoja. Yksi peikko katseli ilmapallolta näyttäviä kurkkuja. Kuului mutisevan, että onkohan noissa kurkuissa mitään sisäpuolella vai poksahtavatko kohta kuin ilmapallot.

Toinen peikkopoika naureskeli hassulle kiemurakurkulle. Miten ihmeessä tuo kurkku tuon on tehnyt? Alkaa nyt kyllä epäilyttää, että onko tässä ollut joku taikanäppi vähän asialla.

Peikkopojat kiipeävät kurkkujen varsia pitkin hyllylle ja menevät juttelemaan kasvihuonetontun kanssa. Kasvihuonetonttu näyttää kovin viattomalta. Silmissä on kumminkin hauska pilke. Peikkopojat naureskelevat, että olet tainnut vähän tehdä täällä kasvihuoneessa omia taikojasi. Tonttu ei myönnä asiaa, mutta naureskelee kovasti partaansa.

Hyvin tuo kasvihuonetonttu tuolla kasvihuoneessa tuntuu tarkenevan. Koko kesän on siellä puuhastellut eikä näytä edes hiki tulevan. Melkoisia vesseleitä nuo tontut. Taikoja taskut täynnä.

Mukavaa loppukesää! Kesä loppuu meikäläisen mittapuun mukaan vasta elokuun lopussa. Onhan ne kesän päättäjäiset, venetsialaisetkin, vasta kuun loppupuolella. Ja lämpöö on piisannut melkosen riittävästi.

JUHANNUS

Kylläpäs oli lämmin Juhannus. Ja helle senkun jatkuu. Lämpöö sai vähän odotella ja nyt sitä sitten riittää. Kaikki kyllä kasvaa nyt ihan kohisten. Varsinkin rikkaruohot. He, heeee. No kyllä nyt sentään jotkut itse laitetutkin jo pistää kasvuun vauhtia.

Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa tänä kesänä riippumatossa. Onhan se aina hienoo. Nyt ei ainakaan kylmä tullut. Tarkeni oikein hyvin. En nyt ihan kovin hyvin riippumatossa saa nukuttua, mutta on se vaan hienoo olla ulkona ja kuunnella luonnon ääniä. Ja sitten, kun alan nukkumaan, niin kuorsaan varmaan niin lujaa, että mahdolliset petoeläimet katoo kyllä vähin äänin kauemmaksi.

Aamupäivällä meidän koira kävi tarkistamassa riippumattoalueen. Kävi kyllä herättämässäkin mut aamulla samalla, kun oli menossa aamulenkille. Ei tosin lenkkeile yksin, vaan mies oli mukana. Heh.  Olin kyllä jo hereillä siinä vaiheessa aamulla.

Paikka vissiin hyväksyttiin kohtuullisen turvalliseksi nukkua 😃

Lepposaa kesän jatkoa!

IHANIA TUOKSUJA

Satuin sivusilmällä huomaamaan pihalla kävellessäni, että pölkkyukko näytti jotenkin erilaiselta. Katsoin sitten vähän tarkemmin, niin peikkopojathan ne siellä istuivat ihan liikkumattomina pölkkyukon pään päällä ja virnistelivät. Vähän aikaa malttoivat siinä istua ja sitten loikkasivat läheisen kannon kautta maahan ja siitä läheisiin puihin.

Löysin peikkopojat vielä puusta, kun tarkasti katsoin. Sieltä ne kurkistelivat ja näyttivät oikein tyytyväisiltä. Kesä on peikkopojillekin mukavaa aikaa.

Kesä on täynnä ihania tuoksuja......ja mitä tuoksuja.........

Ja tietenkin puissa on kiva kiipeillä. Peikot ovat ketteriä maassa ja puussa ja varmasti myös vesilläkin.

Kaikki kasvaa nyt hurjaa vauhtia. Vesisade on saanut kaiken oikein villiintymään. Nyt silmät ja nenät auki. Tästä kannattaa nauttia!

PÄÄSIÄINEN

Sieltä se Pääsiäinenkin tulla tupsahti. Lunta on vielä polveen asti, mutta ilma on lämmennyt jo kumminkin kivasti, niin lumen pinta laskee ihan huomattavasti koko ajan. Puiden alla metsässä on jo paljaitakin kohtia.

Meidän tontilla lumen sulaminen kestää aina vähän pidempään, mutta se sulaa sitten, kun se sulaa. Mikäs kiire tässä on. Kohta saa taas ihmetellä, kun puut alkavat vihertää ja kukkia puskee esiin sieltä sun täältä. Linnut ovat laulaneet jo kovasti jonkun aikaa. Varmasti niille jo kelpaisi keväisempi maan pinta.

Tässä meidän pääsiäiskuvaan on tunkenut mukaan kaikenlaista sakkia. Enemmänkin olisi ollut tulossa, mutta kuva kerittiin ottamaan ennen muiden linssiluteiden tuloa 👀😁

Leppoisaa Pääsiäistä sinne näyttöjen toiselle puolelle!