JOULUKUUN 12. LUUKKU

Ojan ylitys onnistui mainiosti. Majava tuuppasi lautalla innosta hihkuvat peikot ojan toiselle puolelle. Peikkopojat ihmettelivät, kun he eivät edes kastuneet yhtään. Miten se voi olla edes mahdollista, peikot hämmästelivät silmät pyöreinä. Kyllä tässä ripaus taikaakin on mukana. Ja lautta oli vielä niin tukevan tuntuinenkin.

Peikkopojat ja majava jäivät ihastelemaan ojan virtaavaa vettä ja rupattelivat niitä näitä. Majava tuumaili, että vielä pitäisi muutama puu käydä hakemassa. Peikkopojat kysyivät, että mitä majava tällä kertaa rakentaa. Majava vastasi, että tulkaapa myöhemmällä katsomaan, niin näette.

Majavat ovat tunnetusti ahkeria, mutta mitähän majava tällä kertaa on tekemässä? Eiköhän tuokin selviä aikanaan 😄

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

No nyt ollaan lähellä peikkojen aluetta. Noiden jääpuikkojen jälkeen ollaan jo kallioisen alueen reunassa. Siitä alkavat peikkojen luolastot. Luolasokkeloissa asuu myös kaikenlaisia eläimiä sulassa sovussa peikkojen kanssa. Sopu sijaa antaa.

Kurvataanpa tuosta jääpuikkojen takaa lähemmäksi kalliota, tuumailevat tonttupojat keskenään. He miettivät, että missähän tutut peikkopojat mahtavat olla tällä hetkellä.

Toivottavasti peikkopojat löytyvät jostain läheltä, ettei tarvitse koko kallioaluetta kiertää, tonttupojat hihittelevät.

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Palataanpas taas pariskunnan talon pihamaalle. Siellä isäntä ja emäntä ovat innostuneet kelkkailemaan, mutta meno näyttää melkoisen hurjalta. Onneksi lunta on tullut melkoiset määrät ja jos sattuu hupsis ja kelkka kaatuu, niin pudotus on ainakin pehmeä.

Perheen koira juoksee innoissaan puuterilumessa ja nauttii riehumisesta. Koira on nähnyt lähistöllä paljon tonttujen jälkiä ja koira tietää, että tonttuja liikkuu nyt lähistöllä paljon. Ihmiset eivät niitä yleensä kerkiä huomaamaan. Joskus voi hyvä tuuri käydä ja tonttu antaa ihmisen nähdä itsensä.

Jätetään tämä porukka riehumaan lumeen ja palataan metsän puolelle seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Mutta äkkiä tonttupojat hyppäävät hankeen matalaksi. Isäntä ja emäntä koiransa kanssa tulivat vähän yllättäin puiden takaa esiin. Tonttupojat pysyvät matalana, mutta katselevat varovasti pienen lumikasan takaa.

Pystyvätkö tontut piilottelemaan vai paljastuvatko tällä kertaa? Onpa jännittävää 👀

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Voihan nenä! Tontut ja peikkopojat meinaavat melkein törmätä ihmisiin pihan laidassa. Ihmiset istuskelevat kaikessa rauhassa jutustelemassa ulkona. Ja siellä näyttää olevan heidän koiransakin. Koira on kyllä hyvinkin tuttu tontuille ja peikoille. Kun nyt koira ei paljastaisi tonttuja ja peikkoja.

Perheen koira alkaa höristellä korviaan ja nuuhkia ilmaa. Nyt on tuttuja hajuja (tuoksuja) hyvin lähellä.

Mitenkähän tässä käy? Paljastaako koira tontut ja peikot? Jatkoa seuraa seuraavassa luukussa 😀

JOULUKALENTERI LUUKKU 12

Tuuli on melkoisen kova. Reipas ryhmämme tarpoo eteenpäin intoa täynnä. He miettivät, että mitä kautta heidän kannattaisi kulkea.

Toinen peikkopojista ehdottaa yhtä reittiä ja tonttupoika toista. Molemmat reitit ovat hyviä vaihtoehtoja.

Mutta Minikoira ehdottaa, että ryhmä menisi suorinta tietä, koska joulumuorin herkulliset piirakat jo melkein tuoksuvat Minikoiran nenässä.

Muut nauravat Minikoiran innokkuudelle ja suostuvat suorimpaan reittiin. Nyt ei ole mitään tarvetta kierrellä kauempaa.