lauantai 29. helmikuuta 2020

JÄÄTIKÖN KUMAHTELUA

Aivan upea auringonpaiste. Järven jäältä on kuulunut mahdoton jään kumahtelu ja ujellus jo monena päivänä. Ihan pakko oli lähteä rantaan kuuntelemaan lähempää. Mukaan hyppäsivät intoa puhkuen myös peikot, kiikaroiva koira sekä Minikoira ja pupu.


Joutsenten ääntä kuului jo tässä eräänä päivänä. Kiikarit tulivat heti käyttöön, kun sopiva kiikarointipaikka löytyi.


  Minikoira ihastelee kauniita lumikiteitä jään pinnalla. Ne ovat tosi kauniita!


Jään jatkuva kumina myös ihmetyttää Minikoiraa. Ja aika liukastakin on tassujen alla.


Minikoira ja pupu hassuttelevat heinikossa, kun siellä eivät tassut lipsu.


Peikkoja kiinnostaa jää ja jään alla näkyvät asiat kovasti. Tässä on niin matalaa, että kaloja ei näy. Kiva silti katsella jään alle.


Melkoisen liukasta jää kyllä on. Siitä ei ihan helpolla pääse ylös ja peikkoja tämä naurattaa kovasti.


Peikot kiipeävät kiikaroivan koiran kaveriksi puun oksalle. Sieltä näkee kauas ja aurinkokin jo vähän lämmittää. Tässähän on oikein mukava istuskella.


Tämmösiä puuhailuja tänään. Kiersin huovutettujen vesseleiden kanssa vielä metsän kautta kotiin ja kotiin päästyämme keli muuttuikin pilviseksi. Muutama lumihiutalekin hipsutteli maahan.

Lepposaa viikonlopun jatkoa!!

lauantai 22. helmikuuta 2020

LINTUBONGARI

Tämän aamun satoi vettä ihan kunnolla. Iltapäivällä vesisade muuttui isoiksi räntäräiskäleiksi. Maa oli hetkessä valkoinen.

Meidän aktiivinen lintubongari päätti säästä huolimatta lähteä katsomaan, jos puiden oksilta löytyisi kivoja lintuja. Suojainen paikka löytyi mättään päältä ja kuusten alta.


Repussa bongarillamme on makoisat eväät, jotta jaksaa kiikaroida pitkään. Linnut eivät nimittäin välttämättä heti näyttäydy ja täytyy muistaa olla hiljaa.


Kyllä kiikareiden läpi näkyy kaikenlaisia pikkulintuja. Muutama isompikin....kylläpä ne näyttävätkin isoilta kiikareiden läpi.....


Itse minä, blogin kirjoittaja, näin pitkästä aikaa puukiipijän. Että voi tulla iloiseksi puukiipijästä 😊 Pari vuotta sitten onnistuin pihasaunaa lämmittäessäni näkemään puukiipijäpoikueen. Siinä kyllä suu loksahti auki, kun niitä katselin siinä ihan saunan oven edessä puun rungolla. Vou!

Mukavaa helmikuun loppua!

perjantai 14. helmikuuta 2020

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Tämä talvi on mennyt ihmeenkin kepeästi. Nyt mennään jo helmikuussa ja päiväkin on alkanut pidentymään. Minua ei edes ole haitannut se, että ei ole ollut kovin paljoa lunta. Tällä hetkellä meillä kyllä on sillä tavalla sopivasti maa valkosena, mutta suurin osa talvesta on ollut lumetonta.


Muutamia pöllöjä on tullut huovuteltua. Tämä pääsi vähän ulkoilemaan ja katseli tärkeän näköisenä ympärilleen.


Hiihtämään en tänä talvena ole päässyt, mutta sekään ei oikeastaan haittaa. Ja eihän sitä tiedä, jos vielä tulee lunta........Ei kyllä tarvitsisi. Nämä riittävät ihan hyvin.


Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko. Puun latvat näyttävät aina niin hienoilta, kun aurinko osuu niihin. Ei välttämättä nyt juuri näistä kuvista saa sitä parasta näkemystä, kun otin nämä zoomilla aika kaukaa. Ja onhan nuo puut korkeita.....


Mänty on jotenkin hieno puu. Ei muissakaan puissa mitään moitittavaa. Kauniita kaikki!


Kylläpä tuli hirveä hinku metsään. Onneksi meiltä pääsee muutamalla askeleella metsän uumeniin.

Mukavaa Ystävänpäivää 💖