JOULUKUUN 14. LUUKKU

Peikkopojat tarpovat reippaasti eteenpäin. Lunta toden totta alkoikin satamaan juuri niin kuin tontut haistelivat. Lumi ei kuitenkaan peikkojen etenemistä haittaa. Ranta häämöttää jo.

Mutta niin kiire ei ole koskaan, että ei kerkiäisi vähän leikkimään. Reitille osui hauska sateenvarjolta näyttävä talven törröttäjä ja sepäs sai peikot innostumaan. Toisaalta talven törröttäjä näytti valtavan hienolta joulukoristeelta. Pakkasyönä, kun kuu ja tähdet loistavat taivaalla ja valo osuu lumikiteisiin, niin törröttäjä kimaltelisi aivan uskomattoman kauniisti.

Peikot taitavat viettää tovin tässä törröttäjän juurella, että hörpätäänpä me vaikka seuraavaa luukkua odotellessa kuppi kahvia, teetä, kaakaoo, glögiä......

 

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

No nyt kyllä istahdetaan toviksi ja syödään jotain pientä tässä välissä. Myöhemmin keritään syömään reilummin. Onpas tässä mukava pieni kolo istuskella. Oikein mukava paikka.

Kiivetään seuraavaksi tuonne vähän ylemmäksi. Mennään sinne jääpuikkokallioille. Se on sen näköistä aluetta, että siellä sammalta voisi hyvin olla. Muut tontutkaan eivät vielä ole kimallesammalta löytäneet, kun ei heistä ole mitään kuulunut.

Jätetään tonttupojat hetkeksi syömään eväitään ja jatketaan huomenna tonttujen touhujen seuraamista.

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Ja taas hypätään sivummalle metsään. Sieltä ovat nimittäin tulossa tutut peikkopojat vinhaa vauhtia rinnettä alas. Tyyli näkyy olevan vapaa. Peikkopojat ovat aina valmiina mäenlaskuun ja nyt keli on siihen puuhaan täydellistä. Pehmeää puuterilunta kunnon kerros. Jihuuuu!

 

Peikkopojat laskevat tooooosi pitkän mäen alas ja lumi pöllyää. Siitä peikot jatkavat kohti juhlapaikka-aluetta jo vähän aistimaan juhlatunnelmaa.

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Niin uskomatonta, kuin se onkin, mutta ihmiset eivät huomanneet tonttupoikia. Ja niin läheltä kävelivät. Joskus liikkumatonta kohdetta vaan on erittäin vaikea havaita, vaikka kohde olisi värikäskin. Niinkuin tonttujen valtavan suuret lakit ovat. Erittäin värikkäät.

Koira heidät kyllä oli huomannut. Ja koiralla oli ollut erittäin hölmistynyt ilme, kun oli huomannut tontut siinä niin lähellä.

Samassa tonttupojat kuulevat lumen pöllyämisen ääntä.......

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Kuusi vietiin katokseen ja vielä täytyy vähän hakea puita. Sahalle siis löytyy taas käyttöä. Siih saah vaan ja puupino kasvaa kelkassa.

Isäntä kehuu sahaa suorastaan loistavaksi. Sillä sahaa kuulemma ihan tuosta noin vaan puun poikki. Samalla hän näyttää sahausliikkeitä ilmassa. Emäntää asia naurattaa kovasti ja perheen koira riehaantuu toisten hassuttelusta ja alkaa leikkiä lumessa.

Mutta koira miettii koko ajan silti tonttuja. Niitä pitää päästä katsomaan.

JOULUKALENTERI LUUKKU 14

Nyt on päästy jo ihan lähelle tonttujen aluetta. Reipas ryhmämme päättää pitää tässä kohtaa tauon, koska tuuli käy todella kovasti ja nälkäkin alkaa olla.

Tämä taukopaikka on usein käytetty ja tontuilla on täällä aina kynttilöitä. Näissä kynttilöissä on sen verran taikaa, että ne palavat rauhallisesti tuulisellakin säällä ja lämmittävät sopivasti ympärillä istujia. Jotain muitakin taikahippusia kynttilät sisältävät.

Toinen tonttupojista hihittelee, kun peikkopoika esittää, kuinka tuuli matkalla meinasi kaataa heidät monta kertaa.

Parrakas tonttu sanoo myös, että partakin oli ihan silmillä välillä. Niin kova tuuli kävi. Taisi tuuli vähän leikitellä heidän kustannuksellaan.

Eväitä kaivellaan taskuista ja kaikille riittää hyvin syötävää. Minikoira ja jänöpupukin saavat nakerrettavaa ja ovat oikein tyytyväisiä.

Tällä porukalla juteltavaa riittää pitkälle yöhön.

Huomenna he varmasti jo menevät tonttujen alueelle.