Illan hämärtyessä majava aloittaa rakentamisen. Tästä nyt tulee vähän tämmöinen hassu, tuumailee majava ja hihittelee itsekseen. Mutta kyllä tämä asiansa ajaa ihan varmasti. Majava hyräilee puita tuuppiessaan ja taputtaa hännällään tahtia. Tumps, tumps, tumps....häntä tömähtelee pehmeästi lumen pintaan.
Toinen tontturyhmä on saapunut kallioille. Tontut tiesivät tulla tänne, koska näkivät metsässä ryhmän pyrstötiaisia, jotka olivat nähneet tonttupoikien kävelevän tänne peikkojen luolien suuntaan. Partatonttu tuumailee, että missähän tonttupojat täällä ovat. Alue on melkoisen laaja.
Ja sieltä saapuu yksi tyttötontuista. Tonttu hyräilee kävellessään joululauluja ja katselee kuusten välistä pilkottavaa juhlapaikkaa. Kyllä nyt on niin kaunista. Illan sininen hetki alkaa lähestyä. Tyttötonttu jää joksikin aikaa ihan vain katselemaan ympärilleen ja nautiskelee näkemästään.
Isäntä ja emäntä kävelevät hiljaa lähemmäksi nuotiopaikkaa. Kuka tuolla oikein pyörii meidän nuotiopaikan ympärillä?
He jäävät silmät suurina valtavan kannon luokse katselemaan. Voiko tuo olla..........? Mitä me oikein nähdään....?
Talon koira on ulkoilemassa ja haistelee pihapiirissä jäniksen jälkiä. Ja kappas! Itse jänishän se siinä vai rusakko kenties? Mutta onpa se suuri. On kaveri ollut porkkana-aikaan paikalla.
Pitkäkorvainen esittelee itsensä Pupuksi ja kertoo olevansa matkalla metsänväen kanssa juhlimaan. Koira kertoo, että tonttuja ja peikkoja on ainakin jo vilissyt aikalailla lähiympäristössä.
On tuolla Bongarilla niin komeet kiikarit, että varmasti löytää perille. Minne sitten onkin menossa.
