PÄÄSIÄISNOITA

Taas tämä aika vuodesta, kun saa varoa luudalla lenteleviä noitia. Niitä liikkuu näihin aikoihin eniten. Toki niihin voi törmätä muulloinkin.

Tämäkin noita lenteli luuta suhisten metsikössä puita väistellen ja hurjasti hihkuen ja nauraen tömähti pihassamme olevaan lumipenkkaan. Pehmeä tömähdys oli, mutta kyllä siinä lumi pöllysi. Kissa vispasi häntäänsä innoissaan ja selkeästi nautti kyydistä. Noitien kissat ovat tottuneet vauhdikkaisiin tilanteisiin.

Satuimme olemaan paikalla ja menimme vähän auttamaan noitaa, jotta pääsee hangesta paremmin taas liikkeelle.

Lunta ainakin on vielä erittäin riittävästi, niin kelpaa lumikasoihin humpsahdella. Ihan täysi talvikeli. Mutta auringonpaiste lämmittää jo mukavasti ja eiköhän siitä lumikin saa kohta kyytiä. Tuntuu, että meidän tontilla talvi kestää aina toooooosi pitkään, mutta mikäs kiire tässä 😎

Lepposaa kevättalven/kevään jatkoa!

VUOSI VAIHTUU

Siinä se vuosi singahti ja kohta aletaan opettelemaan uutta vuosilukua. Hyvä, kun edellisen oppi muistamaan. Nippa nappa!

Säätila ei suosi ainakaan meidän nurkilla ulkosalla juhlijoita. Vettä, räntää ja tuultakin riittää. Ja aikalailla jäinen maakin paikotellen antaa haastetta etenemiseen. Rohkeasti vaan konttaamaan, jos muu tapa arveluttaa 😁 Tosin säätilahan on vaan asennekysymys. Itse tykkään olla ulkona kelillä kun kelillä. Tosin en tänään, koska joku aika sitten sairastettu korona vielä pitää meikäläisenkin mieluummin sisätiloissa.

Siksipä delegoin ulkoilun näille meidän reippaille huovutetuille hahmoille. Niitä ei säätilat haittaa. Sinne ne viuhtoivat kallion kupeeseen tähtisadetikut kainalossa intoo piukassa. Ja kyllä ne tikut siellä kivalta näyttivät. Ja kallion koloissa asuvat eläimet ja peikotkaan eivät moisista tähtisateista ole moksiskaan, koska näistähän ei kuulu juuri mitään ääntä. Kauniita hetken aikaa ja tällä kelillä ei mikään syty varmasti palamaankaan.

Oikein mukavaa vuoden vaihtumista ja siitä sitten kohti tulevaa vuotta 2023!

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Metsänväen joulujuhla alkaa virallisesti tänään. Juhlan tuntu suorastaan väreilee metsän yllä. Metsästä lähestyy juhlapaikkaa koko ajan lisää kaikenlaista juhlijaa. Osa tulee lentämällä ja osa maata pitkin. Kukin omalla tyylillään.

Orava ja pöllö yrittävät saada koristenauhasotkua jälleen siistimmän näköiseksi. Pöllö antaa ohjeita ja orava yrittää hihitellen saada koristenauhat jollain tavalla edustavan näköisiksi.

Pöllö huhuilee samalla metsänväelle juhlaa alkavaksi. Huhuilujen välissä pöllö aina tarkistaa, että miltä oravan työ näyttää.

Orava tuumailee, että mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tämä on hetken päästä taas ihan samannäköinen. Monia vetää puoleensa kaikenlainen kimallus. Ja tässä kimallusta on välillä suorastaan häikäisevän paljon.

Nimittäin joulun aikaan metsässä, juhlapaikalla ja sen läheisyydessä, vallitsee vahva joulun taika. Kaikki metsän asukkaat näkevät juhlapaikalta jo pitkälle näkyvän kimalluksen. Ihmiset sitä eivät pysty näkemään.

Mutta poikkeus vahvistaa säännön tai jotain sellaista. Tässäpä tämä pariskunta on lähtenyt pienelle joulukävelylle ennen saunaa. Kummasti tämä alue vetää magneetin lailla puoleensa. Isäntä ja emäntä eivät mene lähelle, mutta äkkiä emäntä osoittaa kuusikkoon kauemmaksi. Hän näyttää isännälle, että näetkö tuolla taas tuota kimallusta. Silmät pyöreänä emäntä tuijottaa kuusikkoon. Ja hämmästys ja kummastus! Isäntä katsoo hämmästyneenä ja sanoo näkevänsä myös kimallusta. Molemmat katselevat lumoutuneena kuusikkoon pitkän tovin, kunnes lähtevät oikein onnellisina takaisin pihapiiriin saunaa lämmittämään. Koira myhäilee vieressä tyytyväisenä. Koirahan toki kimalluksen näkee ja tietää metsän metkut. Koira on iloinen, että myös isäntäväki pystyy tämän taian näkemään.

Sitähän ei tiedä, vaikka siellä ruudun toisellakin puolella olisi kalenterilla seuraajia, jotka kimallusta voisivat nähdä. Uskon niin! Kaikki on mahdollista ja onhan joulussa ihan varmasti taikaa.

Tällainen kalenteri tänä vuonna. Kiitos, kun availitte luukkuja kanssani ja jännititte kimalluksen arvoitusta. Kiitos ihanista kommenteista! Etähalauksia täältä Peikkovillasta 😍💖

Oikein leppoisaa ja kimaltavan ihanaa Joulua ja mukavaa loppuvuotta!

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Juhlapaikan edustalla alkaa olla vilskettä ja vipinää. Tontut, peikot ja retkeilijäkoira (joka on ehtinyt ihan ajoissa paikalle) katselevat koristenauhan korjaamista. Nauha on hieman repsahtanut yhdestä kohtaa ja kasaantunut toiselle oksalle. Nauhan luona on käynyt paljon ketteriä hypistelijöitä ja nauha on vähän kokenut kovia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinen, kun näitä nauhoja korjataan. Mutta kyllä se silti näyttää kauniilta, kaikki tuumailevat.

Sammakko ryömii hihitellen kohti kahta tonttua, joilla on meneillään tuijotuskilpailu. Tarkoituksena on mennä röhnöttämään tonttujen väliin kumpareelle. Jos vielä sittenkin onnistuvat tuijottamaan, niin ovat kyllä aikamoisia.

Juhlapaikalla tuntuu olevan hilpeä tunnelma. Ajatelkaa! Enää yksi luukku jäljellä! Ja se mystinen kimallus......hmmmm............Vielä se yksi luukku 👀😄

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Retkeilijäkoira reppuineen on myös matkalla metsänväen joulujuhlaan. Matka etenee hitaasti, koska vähän väliä täytyy kiikaroida kaikkea mielenkiintoista.

Mikäs se tuolla meni? Oliko se vihernokkainen talipötkönsyöjä?

Kyllä! Se sen täytyy olla. Näitä ei usein näe, koska ne liikkuvat hämärässä.

Ehkä sellainen talipötkönsyöjä piipahtaa metsänväen joulujuhlassakin. Se olisi retkeilijäkoiralle hieno kokemus. Tämä koira kiikaroi lintuja ja muita eläimiä niitä häiritsemättä eikä koskaan mene liian lähelle. Siksi koiralla onkin superhyvä kiikari. Ja mitä ei kiikarilla näe, niin ne saavat olla näkemättä. Luonnossa täytyy liikkua luontoa kunnioittaen ja ihan kaikkea ei tarvitsekaan nähdä!

Pääseeköhän retkeilijäkoira ajoissa juhlapaikalle? On tässä vielä monta päivää aikaa, että eiköhän se onnistu.

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Palataanpas taas pariskunnan talon pihamaalle. Siellä isäntä ja emäntä ovat innostuneet kelkkailemaan, mutta meno näyttää melkoisen hurjalta. Onneksi lunta on tullut melkoiset määrät ja jos sattuu hupsis ja kelkka kaatuu, niin pudotus on ainakin pehmeä.

Perheen koira juoksee innoissaan puuterilumessa ja nauttii riehumisesta. Koira on nähnyt lähistöllä paljon tonttujen jälkiä ja koira tietää, että tonttuja liikkuu nyt lähistöllä paljon. Ihmiset eivät niitä yleensä kerkiä huomaamaan. Joskus voi hyvä tuuri käydä ja tonttu antaa ihmisen nähdä itsensä.

Jätetään tämä porukka riehumaan lumeen ja palataan metsän puolelle seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Isäntä ja emäntä lähtivät kävelemään sisälle taloon ja perheen koira hypähti hetkeksi sivuun tonttujen luo. Oli hirmuisen mukavaa nähdä taas tonttuja ja häntä vispasi mahdottomasti. Mutta samassa pihavalot syttyivät palamaan. Isäntä ja emäntä kävelivät liiketunnistimen ohi. Hui! Tulipa kirkasta!

Tonttupojat kerkisivät pikaisesti kysymään koiralta, että onko perheen väki nähnyt jotain ihmeellistä syvemmällä metsässä. Koira selitti pikaisesti jostain kimalluksesta kuusikossa ja epämääräisistä jäljistä. Tontut näyttivät hölmistyneiltä.

Koiraa vislattiin sisälle ja koiran oli pakko lähteä isäntäväen perään. Tontut supattivat vielä, että nähdään taas pian. Sitten tontut vilahtivat todella nopeasti metsikön uumeniin.

Mitenkähän tämä tästä jatkuu? Hmmmm. Vielä ei voi seuraavaan luukkuun kurkata 😄

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Katsokaapa tarkasti! Tonttujahan siellä puiden takana kurkistelee. Millähän asialla tontut mahtavat olla? Pariskunnan koira tietenkin tunnistaa tontut, mutta malttaa mielensä, eikä ryntää tervehtimään tonttuja.

Tontut ovat nähneet pariskunnan tulevan metsästä ja miettivät, että missä ihmiset mahtoivat käydä. Tonttupojat kuuntelevat, että jotain ihmeellistä ihmiset ovat nähneet. Mutta mitä ihmiset ovat nähneet? Osaisikohan perheen koira kertoa tontuille tästä asiasta lisää?

Pääseeköhän koira salaa tonttujen kanssa juttelemaan? Sen näemme seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Seuraavana päivänä isäntä ja emäntä koiransa kanssa lähtevät etsimään taas kuusta ja samalla emäntä höpöttää näkemästään mystisestä kimalluksesta kuusikossa. He ovat aika lähellä tätä paikkaa. Emäntä ei kumminkaan halua mennä sinne, koska jotenkin tuntuu siltä, että se paikka pitää jättää rauhaan.

Matkalla he huomaavat pienen luolan suuaukon. Suuaukolla näkyy paljon pieniä jälkiä. Kumpikaan ei tunnista jälkiä. Vähän epäselviäkin ne ovat.

Pariskunta koirineen palaa pihaansa ja päättää istua tovin nuotiolla. Keli on siihen puuhaan mitä mainion. Pieni pakkanen, mutta ei liian kylmää.

Heidän koiransa höristää äkkiä korviaan ja vilkaisee sivusilmällä läheisten puiden suuntaan. Menikös siellä joku.............?

Mikähän kiinnitti perheen koiran huomion? Sen näemme ehkä seuraavassa luukussa 👀😃

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Ihme ja kumma! Niin se joulukuu vaan taas tulla tupsahti melkosen yllättäin ja pitkällisen pähkäilyn jälkeen joulukalenteri taitaa ilmestyä tänäkin vuonna. Tänäkään vuonna en ole ihan varma, että mitä kalenteri tulee pitämään sisällään. Tulee siis joka luukku itsellenikin yllätyksenä. Pitääköhän ihan huolestua 😁

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Siellähän tutut naamat ovat lähteneet pihapiiristä vähän kauemmaksi. Isäntä ja emäntä koiransa kanssa ovat lähteneet alustavasti katselemaan joulukuusia tontiltaan. Yksi sopivan kokoinen kuusi pitäisi jouluksi saada, mutta minkä kokoinen. Ei saisi olla liian iso, mutta ei liian pienikään. Sopivan kapeakin olisi aika mukava, mutta silti riittävästi oksia. No siinä heillä riittääkin mietittävää. Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Mikähän tässä kalenterissa on ideana? Se kyllä selkiää EHKÄ meille tässä joulukuun aikana 😀

PÄÄSIÄINEN

Sieltä se Pääsiäinenkin tulla tupsahti. Lunta on vielä polveen asti, mutta ilma on lämmennyt jo kumminkin kivasti, niin lumen pinta laskee ihan huomattavasti koko ajan. Puiden alla metsässä on jo paljaitakin kohtia.

Meidän tontilla lumen sulaminen kestää aina vähän pidempään, mutta se sulaa sitten, kun se sulaa. Mikäs kiire tässä on. Kohta saa taas ihmetellä, kun puut alkavat vihertää ja kukkia puskee esiin sieltä sun täältä. Linnut ovat laulaneet jo kovasti jonkun aikaa. Varmasti niille jo kelpaisi keväisempi maan pinta.

Tässä meidän pääsiäiskuvaan on tunkenut mukaan kaikenlaista sakkia. Enemmänkin olisi ollut tulossa, mutta kuva kerittiin ottamaan ennen muiden linssiluteiden tuloa 👀😁

Leppoisaa Pääsiäistä sinne näyttöjen toiselle puolelle!

KEVÄISIÄ TUULAHDUKSIA

Onpa kyllä todella keväisen lämmintä. Kevättalvi pistää parastaan. Lunta on vielä niin, että riittää ja piisaa, mutta kyllä ne siitä aikanaan sulaa. Mikäs kiire tässä. Ihan parasta, kun kevät ja kesä on edessä!

Meidän koiruus otti Minikoirankin pihalle kevättuulia haisteleen. Ja kyllä ne sitten haistelivatkin. Mitä kaikkea tuolla onkaan, mistä me ihmiset ei tiedetä mitään.

Tuolla suunnassa taitaa olla jotain tosi kiinnostavaa. Molemmilla nenä nuuskuttaa niin vimmatusti.

Koirallamme on yleensä valjaat päällä pihassa ollessaan. Nyt käytiin kuvaussessiolla ihan villinä ja vapaana ilman mitään ylimääräsiä rensseleitä. Niin ja hihnassa tietty ollaan, kun pihapiiristä poistutaan. Yleensä pihassakin hihnassa. Ettei vaan mielenkiintoiset metsästä tulvivat tuoksut vie voittoa ja koko koiruus ryntää metsään hajujen perässä. Se ei ole suotavaa eikä sallittua! Antaa metsän eläinten olla omassa rauhassaan 😊

POSITIIVISTA aurinkoenergiaa päät täyteen 😎

LUMIKIIPEILYÄ

Lunta on nyt niin paljon, että se antaa melkoisia mahdollisuuksia puuhailla kaikenlaista mukavaa. Jos sopivasti intoo ja hulluutta riittää, niin jos laskemiseen on jo kyllästynyt, niin voi lähteä yrittämään ylöspäin. Eli kiipeilypaikkojakin löytyy nyt kivasti, kun vaan vähän katsoo, että se on turvallista.

Sopivasti leikkimielisyyttä, niin kiipeilypaikkoja löytyy lähialueilta paljonkin. Lumipenkatkin alkavat jo olla niin isoja, että niissäkin saa jo melkoista seikkailun tuntua 😄

Mutta ei kannata noudattaa kipusi, kapusi, putosi -metodia ellei kiivettävä kohde ole matala 😁

Vielä lunta riittää, niin täytyy ottaa siitä kaikki irti. Ei aikaakaan, kun kevät sulattaa lumet ja sitten alkaa ihan muut touhut.

TALVIAURINKO

Mennään jo tammikuuta pitkällä. Aurinko on noussut jo sen verran ylemmäksi, että näyttäytyy meidänkin tontilla jo joissakin harvoissa kohdissa. Mutta melko hetkellisesti vielä tässä vaiheessa vuotta. Siitä riittää välillä naurua, kun juostaan aurinkoplänttiin ja todetaan, että paistaa se jo meidänkin tontille aurinko. Jipiiiiii 😁🌞

Itseäni ei pimeä aika haittaa juurikaan. Viihdyn otsalamppu päässä ja pimeässä. Heh. Mutta ei mikään voita kevättä ja kesän valoisia öitä. Mutta nyt nautitaan tästä talvesta, sillä kyllä tästäkin löytyy paljon hyviäkin puolia. Ihan varmasti löytyy 😉

Pirtsakkaa tammikuun jatkoa!

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Tontut ja peikkopojat kiipeävät juhlapaikalla olevan suuren puun oksien välissä olevalle tasanteelle. Sieltä näkee hyvin juhliin saapuvia metsän asukkaita.

Lunta sataa ja tuuli käy, mutta se ei metsän väkeä haittaa. Kaikki saapuvat tarmokkaasti paikalle. Ylimääräisiä lumia välillä rapistellaan pois. Tontut ja peikkopojat naureskelevat toisilleen, että he ovat kohta kuin lumiukkoja, jos vielä vähän aikaa tässä katselevat.

Isäntä, emäntä ja heidän koiransa lämmittelevät tulen ääressä ja juttelevat innoissaan näkemistään tontuista. Sillä pakko heidän on nyt uskoa, että he ovat oikeasti nähneet tonttuja. Ja se tuntuu heistä aivan mahtavalta. 

Heidän koiransa hymistelee vieressä ääneen ja tuumailee, että onhan noita tonttuja ja muita täällä vipeltänyt vaikka kuinka. Mutta ihmiset eivät ole niin tarkkoja kuin eläimet.

Näin se 24. luukkua vilahti vikkelästi ja se on nyt aatto. Oikein ihanaa Joulua kaikille kalenteria seuranneille ja kiitos mukana olemisesta 💖

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Isäntä ja emäntä palaavat metsästä pihan laitaan nuotiopaikalle aika mietteliäinä. Molemmilla pyörii päässä metsässä nähdyt oudot jäljet hangella. Ja sitten ne kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa, joilla oli punaiset hiippalakit. Saattoivatko ne olla tonttuja........?

He eivät oikein edes osaa jutella keskenään, kun molemmat ovat niin hämmentyneitä näkemästään. He tuijottavat vain iloisesti leikkivää tulta ja ajatukset laukkaavat päässä.

Koira näyttää oikein tyytyväiseltä ja miettii, että onkohan isäntäparilla makkaraa mukana. Pieni pala makkaraa maistuisi nyt niin hyvältä.

Jätetäänpä pariskunta koirineen nyt rauhassa nuotiolle keräämään ajatuksiaan. Ja sitten taas avataan seuraava luukku ihan hetken päästä.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Perheen koira sanoo tontuille, että nyt on viisainta juosta isäntien luo. Ja niin koira ampaisee juoksuun ja on hetkessä isännän ja emännän luona.

Isäntä ja emäntä kyselevät koiralta, että missäs se oikein on ollut ja mitä ihmeen jälkiä se oikein seurasi. Koira heiluttaa iloisesti häntää ja virnistää niin, että hampaat loistavat. Todellakin näin tämä koira tekee. Isäntiä tämä huvittaa ja he miettivät, että mitähän tuo koira oikein on nähnyt.

Pariskunta ja koira jäävät katselemaan ja kuuntelemaan hiljaista lumista metsää. Koirallakin on korvat ihan höröllä. Äkkiä isäntä kuiskaa hiljaa, että katsokaa tuonne. Lumisten puiden takana näkyy kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa. Niillä on.....punainen hiippalakki........Voisivatko ne olla.......? Ja ne pienet jäljet, joita koira seurasi.........

Nyt on pariskunta ihan ihmeissään. Koira myhäilee ja virnistelee vieressä.

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Tonttupojat ja koira höristävät korviaan, kun kuulevat ihmisten ääntä. He kiipeävät pienen mäen päälle katsomaan, että kuinka lähellä ihmiset ovat. Sieltähän isäntä ja emäntä astelevat näkyviin. He kuuluvat ihmettelevän koiran jälkien seassa kulkevia pieniä jälkiä. Koira kun on seurannut tonttujen jälkiä nenä lumessa, niin näkyviin on jäänyt koiran jälkien lisäksi satunnaisia tonttujen jälkiä.

Isäntä ja emäntä arvuuttelevat keskenään maassa näkyviä jälkiä. Jäljet eivät näytä minkään eläimen jättämiltä. Pariskunta päättää jatkaa jälkien seuraamista, koska myös koiraa jäljet ovat selkeästi kiinnostaneet.

Onnistuukohan pariskunta nyt näkemään tonttuja? Ainakin jälkiä he ovat nyt nähneet. Sitä he eivät kumminkaan tiedä..........😊

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

No todellakin lumi pöllyää, kun pariskunnan koira on livahtanut vähän omille teilleen ja tonttujen perään. Tonttupojat ilahtuvat, kun koira oli onnistunut vaivihkaa juoksemaan heidän peräänsä.

Koira kertoo tontuille, että muitakin tonttuja liikkuu nyt näissä metsissä. Ja peikkopojat myös. Eivätkä isäntä ja emäntä ole nähneet mitään, vaikka toisetkin tontut ja peikkopojat olivat todella lähellä. Ihmiset myös epäilevät, että täällä liikkuu muitakin, kuin vain metsän eläimiä. Varsinkin näin joulun aikaan.

Tonttupojat hymyilevät, että toiset ihmiset vaistoavat tontut, peikot ja muut metsän "olennot". Aina ei vaan huomaa katsoa ja kuunnella tarpeeksi tarkasti. Pitäisi malttaa pysähtyä ja jättää kiire vähäksi aikaa.

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

Isäntä ja emäntä naureskelevat hurjalle kelkkareissulle. Melkoisia mäkiä matkalle osui ja vauhti oli välillä tosi hurja. Mutta mukavaa oli kierrellä metsässä kelkan kanssa.

Koira huomaa äkkiä tonttupojat ihan lähellä. Kylläpä tontut ovatkin lähellä.

Ihmiset eivät kumminkaan näytä huomaavat tonttuja tälläkään kertaa. He vain fiilistelevät hienoja mäkiä ja upeita maisemia.

Tontut iskevät koiralle silmää ja pysyttelevät matalana. Koiran häntä pyörii innosta, kun tonttupojat ovat noin lähellä.