KELTAINEN LINNA

Peikkopojat lähtivät metsän laidasta risujen yli hyppien ja kieppuen kuin parhaatkin telinevoimistelijat. Peikoilla tuntui olevan hauskaa.

Tuolla on keltainen linna, huudahtaa toinen peikko. Siellä jo pupu ja kissa odottelivat peikkopoikia. Ai että, kun teillä on täällä mukavaa, hihkaisivat peikot. Pupu ja kissa hihittelivät tyytyväisinä. Peikot istahtivat linnan pihalle muiden seuraan ja kohta linnan pihamaalla raikui nauru. He istuivat pihalla hämärän tuloon asti ja siirtyivät sitten linnaan sisälle. Sinne en onnistunut kuvaamaan ja olisi erittäin  epäkohteliasta mennä ikkunasta kuvailemaan.

Tässä jo Pääsiäisen pyhät kolkuttelevat ovella 😀

PÄÄSIÄISNOITA JA MUITA OMITUISIA OTUKSIA

Meidän nurkissa pyörii aika selkeesti muutama noitatyyppi. Kuvissa näkyy yksi niistä. Kovin on leimuavan punainen hiuspehko päässä. Ilme on kyllä vähän epäileväinen, että minäkö noita muka 👀😄

Ikkunalla heiluu lisää omituisia otuksia. Koiranoita taitaa tuumailla, että mitäs siellä naureskelette. Hattu ja hiukset sopivat koirallekin oikein hyvin.

Peikothan siellä kavereineen istuskelevat ikkunalla. Mikäs siinä on kanojen lämpöisen höyhenpeitteen kyljessä istuskella. Rusehtavat kanat ovat tulleet muualta tänne meille, koska kyllä taloon aina pari kanaa mahtuu.

Niin ja mikäs tai kukas se toinen noitatyyppi onkaan? No minä tietenkin. He, heeee. Luutakin odottaa oven vieressä, niin siitä on kätevä lähteä liikkeelle 😁

Rentoo pääsiäisen aikaa jokaiselle täältä lumen keskeltä. Vielä on lunta melkoset määrät, mutta jos kelit tämmöisinä jatkuvat, niin äkkiä lumikinoksia saa etsimällä etsiä...........👀

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Metsänväen joulujuhla alkaa virallisesti tänään. Juhlan tuntu suorastaan väreilee metsän yllä. Metsästä lähestyy juhlapaikkaa koko ajan lisää kaikenlaista juhlijaa. Osa tulee lentämällä ja osa maata pitkin. Kukin omalla tyylillään.

Orava ja pöllö yrittävät saada koristenauhasotkua jälleen siistimmän näköiseksi. Pöllö antaa ohjeita ja orava yrittää hihitellen saada koristenauhat jollain tavalla edustavan näköisiksi.

Pöllö huhuilee samalla metsänväelle juhlaa alkavaksi. Huhuilujen välissä pöllö aina tarkistaa, että miltä oravan työ näyttää.

Orava tuumailee, että mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tämä on hetken päästä taas ihan samannäköinen. Monia vetää puoleensa kaikenlainen kimallus. Ja tässä kimallusta on välillä suorastaan häikäisevän paljon.

Nimittäin joulun aikaan metsässä, juhlapaikalla ja sen läheisyydessä, vallitsee vahva joulun taika. Kaikki metsän asukkaat näkevät juhlapaikalta jo pitkälle näkyvän kimalluksen. Ihmiset sitä eivät pysty näkemään.

Mutta poikkeus vahvistaa säännön tai jotain sellaista. Tässäpä tämä pariskunta on lähtenyt pienelle joulukävelylle ennen saunaa. Kummasti tämä alue vetää magneetin lailla puoleensa. Isäntä ja emäntä eivät mene lähelle, mutta äkkiä emäntä osoittaa kuusikkoon kauemmaksi. Hän näyttää isännälle, että näetkö tuolla taas tuota kimallusta. Silmät pyöreänä emäntä tuijottaa kuusikkoon. Ja hämmästys ja kummastus! Isäntä katsoo hämmästyneenä ja sanoo näkevänsä myös kimallusta. Molemmat katselevat lumoutuneena kuusikkoon pitkän tovin, kunnes lähtevät oikein onnellisina takaisin pihapiiriin saunaa lämmittämään. Koira myhäilee vieressä tyytyväisenä. Koirahan toki kimalluksen näkee ja tietää metsän metkut. Koira on iloinen, että myös isäntäväki pystyy tämän taian näkemään.

Sitähän ei tiedä, vaikka siellä ruudun toisellakin puolella olisi kalenterilla seuraajia, jotka kimallusta voisivat nähdä. Uskon niin! Kaikki on mahdollista ja onhan joulussa ihan varmasti taikaa.

Tällainen kalenteri tänä vuonna. Kiitos, kun availitte luukkuja kanssani ja jännititte kimalluksen arvoitusta. Kiitos ihanista kommenteista! Etähalauksia täältä Peikkovillasta 😍💖

Oikein leppoisaa ja kimaltavan ihanaa Joulua ja mukavaa loppuvuotta!

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Tyttötonttu ottaa rennosti juhlapaikan suuaukon lähellä. Siinä samassa paikalle pomppii pitkäkorvainen pupu, mikä näyttää hieman oudolta. Tyttötonttu tervehtii pupua ja hihkaisee, että ihan kuin sinulta puuttuisi jotain. Pupu pyörittelee päätään hämmästyneenä ja kiljaisee. Talvihousut jäivät kotimetsään!!!

Paikalle tulee muitakin jo juhlapaikan alueella olevia hämmästelemään puuttuvia housuja. Nyt täytyy keksiä jotain. Keppu kettu keksii, että joku linnuistahan lentää äkkiä hakemaan talvihousut pupun kotimetsästä.

Eikä mene kuin hetki, kun reipas närhi lennähtää ohi ja hihkaisee mennessään, että ei mene kauaa. Housut ovat jo melkein täällä.

Pupua naurattaa ihan mahdottomasti moinen kömmähdys. Olikin vähän sellainen outo olo, kun tuolla metsissä pompin. Kaikenlaista sitä sattuukin. Niin innoissaan sitä juhliin lähtee, että housutkin unohtuvat 👀😁

No näitä sattuu.....itse kullekin.........Heh......Mutta vielä olisi muutama luukku jäljellä 😊

PÄÄSIÄINEN PEIKKOVILLAN TAPAAN

Sieltähän se Pääsiäinen tulla tupsahti. Melkein pääsi yllättämään. Niin vauhdilla nämä päivät ja viikot ja kuukaudet tuntuvat menevän. Eihän tässä perässä pysy.

Lunta piisaa tällä tontilla vielä, mutta metsässä alkaa jo paljasta maata olla aika paljon esillä. Kyllä se kevät siitä kunnolla pääsee vielä vauhtiin. Joitakin muuttolintuja jo on näkynyt ja se jos mikä on selkeä kevään merkki.

Yksi varma kevään merkki on myös muljuvat, reikäset ja töyssyset tiet. Ja paikotellen vielä liukkaatkin. Pysyy "virkeenä" ratissa, kun tuolla pitkin poikin ajelee.

Mutta kyllä se vaan se pupu on, joka pääsiäismunia tuo. Ainakin täällä Peikkovillassa. Katseltiin tuolla kalliolla jääpuikkoja ja eikös sieltä pölähtänyt sekalainen joukko meitä vastaan innosta hihkuen. Siinä oli kaikenlaisia iloisia tirpusia ja muutama reipas ja pirteä pupu. Ja pupuilla oli mukanaan pääsiäismunia. Nyt se on todistettu, että puput ne niitä munia tuo. Mutta kuka ne munat munii.......Suklaatipuko???? Sellaista ei ole täällä näkynyt 👀

Leppoisaa Pääsiäistä ja kevään jatkoa sinne ruutujen toiselle puolelle 💓

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Nuotion ääressä istuskellaan edelleen, mutta vähitellen kaikki alkavat siirtymään varsinaiselle juhla-alueelle. Koko ajan metsän väkeä tulee paikalle lisää. Osa sujahtaa varsinaiselle juhlapaikalle jo suoraan.

Peikkopojat kipaisevat pikaisesti kotiluolastossaan ennen juhlapaikalle siirtymistä.

Toinen peikoista kurkistaa, että kukaan ei vaan nähnyt heitä. Peikkojen luolista pääsee maanalaisia käytäviä pitkin suoraan juhlapaikalle. Kaikki peikot menevätkin sitä reittiä juhlimaan. Kiiltomadot valaisevat luolastoa mukavasti, niin siellä on helppo kulkea.

Täällä ollaan jo juhlapaikan vieressä. Tontut katselevat ihaillen Möhkötonttua, joka seisoskelee katselemassa saapuvaa juhlaväkeä. On aika kunnioitusta herättävä tonttu.

Juhlapaikan suuri metsäinen portti on suoraan edessä. Sinne ei valitettavasti kuvaaja voinut mennä. Eli jälleen kerran metsän väki saa juhlia rauhassa, mikä on tietenkin ihan oikein.

Mutta vielä on yksi luukku jäljellä. Se onkin sitten jo aatto. Hyvänen aika sentään!

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Tonttutyttö miettii, että pitäisikös ottaa vähän kimaltavia heiniä mukaan juhlapaikalle. Tästä niitä saisi kivasti mukaan ison nipun. Sulamaan alkanut lumi on jäätynyt kimaltaviksi jäätimanteiksi heiniin.

Tonttuja, peikkoja ja muuta metsän väkeä alkaa kerääntymään juhlapaikan lähelle. Koko ajan metsästä vilahtaa esiin uusia juhlijoita. Moni heistä pysähtyy tähän nuotiopaikalle rupattelemaan.

Minne tämä porukka tästä oikein siirtyy juhlimaan? Selviääköhän se seuraavista, jäljellä olevista luukuista?

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Talon koira on ulkoilemassa ja haistelee pihapiirissä jäniksen jälkiä. Ja kappas! Itse jänishän se siinä vai rusakko kenties? Mutta onpa se suuri. On kaveri ollut porkkana-aikaan paikalla.

Pitkäkorvainen esittelee itsensä Pupuksi ja kertoo olevansa matkalla metsänväen kanssa juhlimaan. Koira kertoo, että tonttuja ja peikkoja on ainakin jo vilissyt aikalailla lähiympäristössä.

Ja kukas se täällä kiikaroi. Bongari koira etsii selkeästi myös jotain. Olisiko menossa Pupun kanssa samaan suuntaan?

On tuolla Bongarilla niin komeet kiikarit, että varmasti löytää perille. Minne sitten onkin menossa.

PÄÄSIÄISPUPUT

Aivan upea ilma ollut tänään. Tosin tuuli on melkoisen kylmää, mutta vaatetta riittävästi, niin hyvin tarkenee. Itselläni oli ihan liikaa vaatetta, mutta eipä ainakaan palellut. Jotenkin nyt sitä varoo entistä enemmän, että ei vilustuisi.......Tavallista flunssaakaan ei nyt kyllä halua.......

Nuo huovutetut puput katselevat keittiön ikkunasta, että ulos tekisi mieli. No ulkoilma on parin oven avauksen päässä, että eikun menoksi.

Kuistilla puput saavat houkuteltua kanan mukaansa. Ja mikäs sen mukavampaa, kun vimmatun pomppimisen jälkeen saa loikata kanan selkään istuskelemaan. Kana tepsuttelee hissuksiin pitkin pihapiiriä ja puput katselevat muuttolintujen touhuja. Mahdoton sirkutus kuuluu joka puolelta.

Tänään olisi virpomispäivä, mutta tänä vuonna ei virpominen onnistu. Tai itse ei nyt tietenkään missään ole käyty virpomassakaan....ha, ha, haaaa. Ollaan jo ihan kunnolla aikuisia ihmisiä. Mutta meidän koira on joskus virponut sukulaisia kyllä ja tehokkaasti sen tekikin 😁

Aika keväinen ilma nyt ja jotain sipulikukkiakin jo pukkaa esiin sieltä, missä lunta ei enää ole. Nautitaan keväästä!

JÄÄTIKÖN KUMAHTELUA

Aivan upea auringonpaiste. Järven jäältä on kuulunut mahdoton jään kumahtelu ja ujellus jo monena päivänä. Ihan pakko oli lähteä rantaan kuuntelemaan lähempää. Mukaan hyppäsivät intoa puhkuen myös peikot, kiikaroiva koira sekä Minikoira ja pupu.

Joutsenten ääntä kuului jo tässä eräänä päivänä. Kiikarit tulivat heti käyttöön, kun sopiva kiikarointipaikka löytyi.

  Minikoira ihastelee kauniita lumikiteitä jään pinnalla. Ne ovat tosi kauniita!

Jään jatkuva kumina myös ihmetyttää Minikoiraa. Ja aika liukastakin on tassujen alla.

Minikoira ja pupu hassuttelevat heinikossa, kun siellä eivät tassut lipsu.

Peikkoja kiinnostaa jää ja jään alla näkyvät asiat kovasti. Tässä on niin matalaa, että kaloja ei näy. Kiva silti katsella jään alle.

Melkoisen liukasta jää kyllä on. Siitä ei ihan helpolla pääse ylös ja peikkoja tämä naurattaa kovasti.

Peikot kiipeävät kiikaroivan koiran kaveriksi puun oksalle. Sieltä näkee kauas ja aurinkokin jo vähän lämmittää. Tässähän on oikein mukava istuskella.

Tämmösiä puuhailuja tänään. Kiersin huovutettujen vesseleiden kanssa vielä metsän kautta kotiin ja kotiin päästyämme keli muuttuikin pilviseksi. Muutama lumihiutalekin hipsutteli maahan.

Lepposaa viikonlopun jatkoa!!

JOULUKALENTERI LUUKKU 15

Aamulla hyvin aikaisin tontut, peikot sekä Minikoira ja jänöpupu lähtevät levähdyspaikastaan. Tonttujen alue on ihan lähellä ja kohta he jo ovatkin alueelle johtavan salaisen portin kohdalla. Portteja on monia pitkin poikin, mutta ihmiset eivät niitä osaa katsoa.

Siellä jo yksi tonttu on seuraamassa, että keitä on portista tulossa. Tuttujahan nämä kaikki ovat keskenään. Peikotkin ovat käyneet tonttujen alueella monet, monet kerrat.

Tonttutyttö kurkistelee veikeän näköisenä, että kukas heitä onkaan vastassa.

Portilla kuluu tovi jos toinenkin, kun tässäkin kohtaa tietenkin täytyy kertoa viimeisimmät jutut.

Seuraavassa luukussa pääsemmekin jo varmaan tonttujen alueen sisäpuolelle.

JOULUKALENTERI LUUKKU 14

Nyt on päästy jo ihan lähelle tonttujen aluetta. Reipas ryhmämme päättää pitää tässä kohtaa tauon, koska tuuli käy todella kovasti ja nälkäkin alkaa olla.

Tämä taukopaikka on usein käytetty ja tontuilla on täällä aina kynttilöitä. Näissä kynttilöissä on sen verran taikaa, että ne palavat rauhallisesti tuulisellakin säällä ja lämmittävät sopivasti ympärillä istujia. Jotain muitakin taikahippusia kynttilät sisältävät.

Toinen tonttupojista hihittelee, kun peikkopoika esittää, kuinka tuuli matkalla meinasi kaataa heidät monta kertaa.

Parrakas tonttu sanoo myös, että partakin oli ihan silmillä välillä. Niin kova tuuli kävi. Taisi tuuli vähän leikitellä heidän kustannuksellaan.

Eväitä kaivellaan taskuista ja kaikille riittää hyvin syötävää. Minikoira ja jänöpupukin saavat nakerrettavaa ja ovat oikein tyytyväisiä.

Tällä porukalla juteltavaa riittää pitkälle yöhön.

Huomenna he varmasti jo menevät tonttujen alueelle.

JOULUKALENTERI LUUKKU 13

Minikoira ja jänöpupu ovat päässeet pienen kukkulan päälle. Sieltä näkee melko pitkälle ja melkein jo tonttujen alueelle asti. Jänöpupu katselee aluetta ja selittää Minikoiralle, kuinka on pomppinut tuolla ja tuolla ja tuolla........

Parrakas tonttu naureskelee tyttötontulle, kun tämä kiipeää konttaamalla mäkeä ylös. Ja se onkin viisainta, koska tuuli on todella kovaa. Ja tyttötontullahan on tuo iso hattu.

Tuulessa ja tuiverruksessa on kumminkin hieno seisoa ja katsella avaraa maisemaa. Maisema on kaunis myrskystä huolimatta. Ja näiden vesseleiden mielestä keli on ainoastaan piristävä. Parrakas tonttu pitää varmuuden vuoksi tyttötonttua kädestä kiinni, että ei vaan lennä tuulen mukana 😊

Ja tästä matka jatkuu vielä. Tonttujen alueelle on vielä pieni pyrähdys.

JOULUKALENTERI LUUKKU 12

Tuuli on melkoisen kova. Reipas ryhmämme tarpoo eteenpäin intoa täynnä. He miettivät, että mitä kautta heidän kannattaisi kulkea.

Toinen peikkopojista ehdottaa yhtä reittiä ja tonttupoika toista. Molemmat reitit ovat hyviä vaihtoehtoja.

Mutta Minikoira ehdottaa, että ryhmä menisi suorinta tietä, koska joulumuorin herkulliset piirakat jo melkein tuoksuvat Minikoiran nenässä.

Muut nauravat Minikoiran innokkuudelle ja suostuvat suorimpaan reittiin. Nyt ei ole mitään tarvetta kierrellä kauempaa.