PÄÄSIÄINEN

No kappas! Se olisi pääsiäisen aika nyt. Pihassa on enää yksi pieni lumikasa. Ellei vielä ole tuolla jossain piilossa pieniä lumikökköjä. Eikä kyllä tarvi sitten tulla enää lunta...... Tänä talvena sitä lunta ei ihan kauheesti päässyt kertymäänkään, mutta kyllä siinä ihan talvi oli ja pakkasetkin paukutti ihan kunnolla.

Muuttolintuja on jo tullut jonkin verran ja karhut verryttelevät pitkien unien jälkeen itseään. Ei tarvi meidän pihalle sitten tulla verryttelemään. Hih. Tiedä, vaikka olisivat tästäkin kulkeneet. Ainakin läheltä kulkevat välillä.......👀

Se olisi sitten vähän puuhommia tiedossa. Tässä me ollaan "tosi" intoo piukassa menossa puuhommiin. Ha, haaaaaa! Tipukin tuolla taustalla (jos erottuu) tuntuu meidän innolle naureskelevan. Näyttääkö jotenkin teennäiseltä innolta 😁 Eiköhän me nyt jotain muutakin tehdä, kun pelkkiä puuhommia.

Mukavaa ja toivottavasti rentouttavaa pääsiäisen aikaa sinne ruutujen toiselle puolelle

täältä Peikkovillan väeltä 😀

CHA, CHA, CHAAAAA

Euroviisuhuuma on villinnyt viisuihmiset ja aika hauskaa, kuinka moni on innostunut tekemään asuja kuka mistäkin materiaalista ja kaikkea muuta vihreää 😃💚

Tuumailin eilen, että kyllähän meidänkin viisukatsomossa pitää vähän cha, cha, chaata olla ja tein pikaisen huovutuksen hommien jälkeen 😜

Että tällästä tällä kertaa. Nyt jännitetään, että jaksaako itse katsoa kisat vai nukahdanko hirmuisesti kuorsaten kisakatsomoon 😂 Vähän univelkaa.........

PÄÄSIÄINEN

Kyllä nyt on säät suosineet pääsiäisen aikana. Lunta vielä riittää runsaasti, mutta ulkona on voinut juoda kahvit joka päivä. Pöytä ja penkit ovat kyllä kinosten keskellä, mutta kyllä sinne jo mahtuu istumaan. Heh. Välillä on viety pienet retkituolit jonnekin hankeen ja istua törötetty siinä kahvikuppiemme kanssa. Grillikausikin on jo avattu. Jippiiiiii!

Keli on ollut mainio myös "tynkäsukseiluun" eli niillä liukulumikengillä hiihtelyyn. Kuumahan siellä ihan tulee, kun on niin lämmin keli. Nyt täytyy hiihdellä niin kauan, kun tuota lunta riittää.

Lepposaa Pääsiäisen jatkoa!

PÄÄSIÄISNOITA

Taas tämä aika vuodesta, kun saa varoa luudalla lenteleviä noitia. Niitä liikkuu näihin aikoihin eniten. Toki niihin voi törmätä muulloinkin.

Tämäkin noita lenteli luuta suhisten metsikössä puita väistellen ja hurjasti hihkuen ja nauraen tömähti pihassamme olevaan lumipenkkaan. Pehmeä tömähdys oli, mutta kyllä siinä lumi pöllysi. Kissa vispasi häntäänsä innoissaan ja selkeästi nautti kyydistä. Noitien kissat ovat tottuneet vauhdikkaisiin tilanteisiin.

Satuimme olemaan paikalla ja menimme vähän auttamaan noitaa, jotta pääsee hangesta paremmin taas liikkeelle.

Lunta ainakin on vielä erittäin riittävästi, niin kelpaa lumikasoihin humpsahdella. Ihan täysi talvikeli. Mutta auringonpaiste lämmittää jo mukavasti ja eiköhän siitä lumikin saa kohta kyytiä. Tuntuu, että meidän tontilla talvi kestää aina toooooosi pitkään, mutta mikäs kiire tässä 😎

Lepposaa kevättalven/kevään jatkoa!

VUOSI VAIHTUU

Siinä se vuosi singahti ja kohta aletaan opettelemaan uutta vuosilukua. Hyvä, kun edellisen oppi muistamaan. Nippa nappa!

Säätila ei suosi ainakaan meidän nurkilla ulkosalla juhlijoita. Vettä, räntää ja tuultakin riittää. Ja aikalailla jäinen maakin paikotellen antaa haastetta etenemiseen. Rohkeasti vaan konttaamaan, jos muu tapa arveluttaa 😁 Tosin säätilahan on vaan asennekysymys. Itse tykkään olla ulkona kelillä kun kelillä. Tosin en tänään, koska joku aika sitten sairastettu korona vielä pitää meikäläisenkin mieluummin sisätiloissa.

Siksipä delegoin ulkoilun näille meidän reippaille huovutetuille hahmoille. Niitä ei säätilat haittaa. Sinne ne viuhtoivat kallion kupeeseen tähtisadetikut kainalossa intoo piukassa. Ja kyllä ne tikut siellä kivalta näyttivät. Ja kallion koloissa asuvat eläimet ja peikotkaan eivät moisista tähtisateista ole moksiskaan, koska näistähän ei kuulu juuri mitään ääntä. Kauniita hetken aikaa ja tällä kelillä ei mikään syty varmasti palamaankaan.

Oikein mukavaa vuoden vaihtumista ja siitä sitten kohti tulevaa vuotta 2023!

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Metsänväen joulujuhla alkaa virallisesti tänään. Juhlan tuntu suorastaan väreilee metsän yllä. Metsästä lähestyy juhlapaikkaa koko ajan lisää kaikenlaista juhlijaa. Osa tulee lentämällä ja osa maata pitkin. Kukin omalla tyylillään.

Orava ja pöllö yrittävät saada koristenauhasotkua jälleen siistimmän näköiseksi. Pöllö antaa ohjeita ja orava yrittää hihitellen saada koristenauhat jollain tavalla edustavan näköisiksi.

Pöllö huhuilee samalla metsänväelle juhlaa alkavaksi. Huhuilujen välissä pöllö aina tarkistaa, että miltä oravan työ näyttää.

Orava tuumailee, että mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tämä on hetken päästä taas ihan samannäköinen. Monia vetää puoleensa kaikenlainen kimallus. Ja tässä kimallusta on välillä suorastaan häikäisevän paljon.

Nimittäin joulun aikaan metsässä, juhlapaikalla ja sen läheisyydessä, vallitsee vahva joulun taika. Kaikki metsän asukkaat näkevät juhlapaikalta jo pitkälle näkyvän kimalluksen. Ihmiset sitä eivät pysty näkemään.

Mutta poikkeus vahvistaa säännön tai jotain sellaista. Tässäpä tämä pariskunta on lähtenyt pienelle joulukävelylle ennen saunaa. Kummasti tämä alue vetää magneetin lailla puoleensa. Isäntä ja emäntä eivät mene lähelle, mutta äkkiä emäntä osoittaa kuusikkoon kauemmaksi. Hän näyttää isännälle, että näetkö tuolla taas tuota kimallusta. Silmät pyöreänä emäntä tuijottaa kuusikkoon. Ja hämmästys ja kummastus! Isäntä katsoo hämmästyneenä ja sanoo näkevänsä myös kimallusta. Molemmat katselevat lumoutuneena kuusikkoon pitkän tovin, kunnes lähtevät oikein onnellisina takaisin pihapiiriin saunaa lämmittämään. Koira myhäilee vieressä tyytyväisenä. Koirahan toki kimalluksen näkee ja tietää metsän metkut. Koira on iloinen, että myös isäntäväki pystyy tämän taian näkemään.

Sitähän ei tiedä, vaikka siellä ruudun toisellakin puolella olisi kalenterilla seuraajia, jotka kimallusta voisivat nähdä. Uskon niin! Kaikki on mahdollista ja onhan joulussa ihan varmasti taikaa.

Tällainen kalenteri tänä vuonna. Kiitos, kun availitte luukkuja kanssani ja jännititte kimalluksen arvoitusta. Kiitos ihanista kommenteista! Etähalauksia täältä Peikkovillasta 😍💖

Oikein leppoisaa ja kimaltavan ihanaa Joulua ja mukavaa loppuvuotta!

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Palataanpas taas pariskunnan talon pihamaalle. Siellä isäntä ja emäntä ovat innostuneet kelkkailemaan, mutta meno näyttää melkoisen hurjalta. Onneksi lunta on tullut melkoiset määrät ja jos sattuu hupsis ja kelkka kaatuu, niin pudotus on ainakin pehmeä.

Perheen koira juoksee innoissaan puuterilumessa ja nauttii riehumisesta. Koira on nähnyt lähistöllä paljon tonttujen jälkiä ja koira tietää, että tonttuja liikkuu nyt lähistöllä paljon. Ihmiset eivät niitä yleensä kerkiä huomaamaan. Joskus voi hyvä tuuri käydä ja tonttu antaa ihmisen nähdä itsensä.

Jätetään tämä porukka riehumaan lumeen ja palataan metsän puolelle seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Katsokaapa tarkasti! Tonttujahan siellä puiden takana kurkistelee. Millähän asialla tontut mahtavat olla? Pariskunnan koira tietenkin tunnistaa tontut, mutta malttaa mielensä, eikä ryntää tervehtimään tonttuja.

Tontut ovat nähneet pariskunnan tulevan metsästä ja miettivät, että missä ihmiset mahtoivat käydä. Tonttupojat kuuntelevat, että jotain ihmeellistä ihmiset ovat nähneet. Mutta mitä ihmiset ovat nähneet? Osaisikohan perheen koira kertoa tontuille tästä asiasta lisää?

Pääseeköhän koira salaa tonttujen kanssa juttelemaan? Sen näemme seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Seuraavana päivänä isäntä ja emäntä koiransa kanssa lähtevät etsimään taas kuusta ja samalla emäntä höpöttää näkemästään mystisestä kimalluksesta kuusikossa. He ovat aika lähellä tätä paikkaa. Emäntä ei kumminkaan halua mennä sinne, koska jotenkin tuntuu siltä, että se paikka pitää jättää rauhaan.

Matkalla he huomaavat pienen luolan suuaukon. Suuaukolla näkyy paljon pieniä jälkiä. Kumpikaan ei tunnista jälkiä. Vähän epäselviäkin ne ovat.

Pariskunta koirineen palaa pihaansa ja päättää istua tovin nuotiolla. Keli on siihen puuhaan mitä mainion. Pieni pakkanen, mutta ei liian kylmää.

Heidän koiransa höristää äkkiä korviaan ja vilkaisee sivusilmällä läheisten puiden suuntaan. Menikös siellä joku.............?

Mikähän kiinnitti perheen koiran huomion? Sen näemme ehkä seuraavassa luukussa 👀😃

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

No eihän se emäntä kauaa malttanut istua ja ihmetellä. Hänen oli ihan pakko lähteä varovasti vielä iltakävelylle taskulampun kanssa. Kyllä hän tuolla muutenkin paljon iltaisin kävelee, mutta kuusia ei ole tullut silmäiltyä niin tarkasti.

Emäntä kiertää lenkin metsässä, katselee eläinten jälkiä ja silmäilee kävellessään mahdollisia puita. Joulukuusiksi sopivat ovat vähän kauempana ja sinne asti hän ei nyt lähde kävelemään. Katselee niitä vaan kauempaa.

Mutta mikäs tuolla kimaltelee? Eikun kimalteleeko sittenkään? Äkkiä on taas ihan pimeää. Mikähän ihme tuo oli vai oliko se mitään? Emäntä on hieman hämillään ja palaa takaisin piha-alueelle. Näkyikö siellä oikeasti jotain vai onko emäntä vaan kovin väsynyt ja olisi hyvä mennä jo nukkumaan?

(Kuvien laatu mallia surkea, mutta ajatus on tärkein).

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Talon väki ei vielä löytänyt sopivaa kuusta, mutta kuusen etsiminen jatkuu taas valoisaan aikaan. Pimeällä oikeaa kuusta on vaikea löytää. Ei tosin mahdotonta sekään. Mutta jospa kuuseen olisi mennyt joku metsän asukas nukkumaan ja silloin juuri tultaisiin kuusipuu hakemaan. Eihän se toki käy. Metsän asukkaille tarvitsee antaa yörauha.

Emäntä jää vielä istuskelemaan ja miettimään, että mistä suunnasta kuusta kannattaisi seuraavaksi etsiä. Mielessä pyörii eräs mahdollinen paikka. Miten voikin kuusen etsinnästä näin innostua. Halvat on huvit ja niin edelleen........😁

Ja sitten taas seuraavaa luukkua odottamaan. Juokaa odottaessanne vaikka kuppi kahvia, mehua tai teetä 😍

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Ihme ja kumma! Niin se joulukuu vaan taas tulla tupsahti melkosen yllättäin ja pitkällisen pähkäilyn jälkeen joulukalenteri taitaa ilmestyä tänäkin vuonna. Tänäkään vuonna en ole ihan varma, että mitä kalenteri tulee pitämään sisällään. Tulee siis joka luukku itsellenikin yllätyksenä. Pitääköhän ihan huolestua 😁

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Siellähän tutut naamat ovat lähteneet pihapiiristä vähän kauemmaksi. Isäntä ja emäntä koiransa kanssa ovat lähteneet alustavasti katselemaan joulukuusia tontiltaan. Yksi sopivan kokoinen kuusi pitäisi jouluksi saada, mutta minkä kokoinen. Ei saisi olla liian iso, mutta ei liian pienikään. Sopivan kapeakin olisi aika mukava, mutta silti riittävästi oksia. No siinä heillä riittääkin mietittävää. Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Mikähän tässä kalenterissa on ideana? Se kyllä selkiää EHKÄ meille tässä joulukuun aikana 😀

PÄÄSIÄINEN

Sieltä se Pääsiäinenkin tulla tupsahti. Lunta on vielä polveen asti, mutta ilma on lämmennyt jo kumminkin kivasti, niin lumen pinta laskee ihan huomattavasti koko ajan. Puiden alla metsässä on jo paljaitakin kohtia.

Meidän tontilla lumen sulaminen kestää aina vähän pidempään, mutta se sulaa sitten, kun se sulaa. Mikäs kiire tässä on. Kohta saa taas ihmetellä, kun puut alkavat vihertää ja kukkia puskee esiin sieltä sun täältä. Linnut ovat laulaneet jo kovasti jonkun aikaa. Varmasti niille jo kelpaisi keväisempi maan pinta.

Tässä meidän pääsiäiskuvaan on tunkenut mukaan kaikenlaista sakkia. Enemmänkin olisi ollut tulossa, mutta kuva kerittiin ottamaan ennen muiden linssiluteiden tuloa 👀😁

Leppoisaa Pääsiäistä sinne näyttöjen toiselle puolelle!

LUMIKIIPEILYÄ

Lunta on nyt niin paljon, että se antaa melkoisia mahdollisuuksia puuhailla kaikenlaista mukavaa. Jos sopivasti intoo ja hulluutta riittää, niin jos laskemiseen on jo kyllästynyt, niin voi lähteä yrittämään ylöspäin. Eli kiipeilypaikkojakin löytyy nyt kivasti, kun vaan vähän katsoo, että se on turvallista.

Sopivasti leikkimielisyyttä, niin kiipeilypaikkoja löytyy lähialueilta paljonkin. Lumipenkatkin alkavat jo olla niin isoja, että niissäkin saa jo melkoista seikkailun tuntua 😄

Mutta ei kannata noudattaa kipusi, kapusi, putosi -metodia ellei kiivettävä kohde ole matala 😁

Vielä lunta riittää, niin täytyy ottaa siitä kaikki irti. Ei aikaakaan, kun kevät sulattaa lumet ja sitten alkaa ihan muut touhut.

TALVIAURINKO

Mennään jo tammikuuta pitkällä. Aurinko on noussut jo sen verran ylemmäksi, että näyttäytyy meidänkin tontilla jo joissakin harvoissa kohdissa. Mutta melko hetkellisesti vielä tässä vaiheessa vuotta. Siitä riittää välillä naurua, kun juostaan aurinkoplänttiin ja todetaan, että paistaa se jo meidänkin tontille aurinko. Jipiiiiii 😁🌞

Itseäni ei pimeä aika haittaa juurikaan. Viihdyn otsalamppu päässä ja pimeässä. Heh. Mutta ei mikään voita kevättä ja kesän valoisia öitä. Mutta nyt nautitaan tästä talvesta, sillä kyllä tästäkin löytyy paljon hyviäkin puolia. Ihan varmasti löytyy 😉

Pirtsakkaa tammikuun jatkoa!

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Tontut ja peikkopojat kiipeävät juhlapaikalla olevan suuren puun oksien välissä olevalle tasanteelle. Sieltä näkee hyvin juhliin saapuvia metsän asukkaita.

Lunta sataa ja tuuli käy, mutta se ei metsän väkeä haittaa. Kaikki saapuvat tarmokkaasti paikalle. Ylimääräisiä lumia välillä rapistellaan pois. Tontut ja peikkopojat naureskelevat toisilleen, että he ovat kohta kuin lumiukkoja, jos vielä vähän aikaa tässä katselevat.

Isäntä, emäntä ja heidän koiransa lämmittelevät tulen ääressä ja juttelevat innoissaan näkemistään tontuista. Sillä pakko heidän on nyt uskoa, että he ovat oikeasti nähneet tonttuja. Ja se tuntuu heistä aivan mahtavalta. 

Heidän koiransa hymistelee vieressä ääneen ja tuumailee, että onhan noita tonttuja ja muita täällä vipeltänyt vaikka kuinka. Mutta ihmiset eivät ole niin tarkkoja kuin eläimet.

Näin se 24. luukkua vilahti vikkelästi ja se on nyt aatto. Oikein ihanaa Joulua kaikille kalenteria seuranneille ja kiitos mukana olemisesta 💖

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Isäntä ja emäntä kävelevät hiljaa lähemmäksi nuotiopaikkaa. Kuka tuolla oikein pyörii meidän nuotiopaikan ympärillä?

He jäävät silmät suurina valtavan kannon luokse katselemaan. Voiko tuo olla..........? Mitä me oikein nähdään....?

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Isäntä ja emäntä istuivat nuotion ääressä todella pitkään. Ja kyllähän sieltä sitä makkaraakin löytyi grillattavaksi.

Nuotiopaikalta he lähtivät saunaa lämmittämään. Sauna tekisi terää tämmöisen ulkoilmapäivän päätteeksi. Heillä on tapana sytytellä saunapolulle ulkotulia ja niin he tekevät nytkin. Keli on aika tuulinen ja vettäkin hetken vähän ilmassa, mutta kyllä ne tulet vaan saadaan syttymään.

Saunalle päin kävellessään he katsovat vielä nuotiopaikalle, että se on varmasti sammunut. Mutta eihän tämä voi olla totta! Mikäs tuolla nuotiopaikalla oikein on?

Se selviää ehkä seuraavasta luukusta 👀

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Isäntä ja emäntä palaavat metsästä pihan laitaan nuotiopaikalle aika mietteliäinä. Molemmilla pyörii päässä metsässä nähdyt oudot jäljet hangella. Ja sitten ne kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa, joilla oli punaiset hiippalakit. Saattoivatko ne olla tonttuja........?

He eivät oikein edes osaa jutella keskenään, kun molemmat ovat niin hämmentyneitä näkemästään. He tuijottavat vain iloisesti leikkivää tulta ja ajatukset laukkaavat päässä.

Koira näyttää oikein tyytyväiseltä ja miettii, että onkohan isäntäparilla makkaraa mukana. Pieni pala makkaraa maistuisi nyt niin hyvältä.

Jätetäänpä pariskunta koirineen nyt rauhassa nuotiolle keräämään ajatuksiaan. Ja sitten taas avataan seuraava luukku ihan hetken päästä.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Perheen koira sanoo tontuille, että nyt on viisainta juosta isäntien luo. Ja niin koira ampaisee juoksuun ja on hetkessä isännän ja emännän luona.

Isäntä ja emäntä kyselevät koiralta, että missäs se oikein on ollut ja mitä ihmeen jälkiä se oikein seurasi. Koira heiluttaa iloisesti häntää ja virnistää niin, että hampaat loistavat. Todellakin näin tämä koira tekee. Isäntiä tämä huvittaa ja he miettivät, että mitähän tuo koira oikein on nähnyt.

Pariskunta ja koira jäävät katselemaan ja kuuntelemaan hiljaista lumista metsää. Koirallakin on korvat ihan höröllä. Äkkiä isäntä kuiskaa hiljaa, että katsokaa tuonne. Lumisten puiden takana näkyy kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa. Niillä on.....punainen hiippalakki........Voisivatko ne olla.......? Ja ne pienet jäljet, joita koira seurasi.........

Nyt on pariskunta ihan ihmeissään. Koira myhäilee ja virnistelee vieressä.