Se on nyt jo pakko myöntää, että eiköhän tässä syksy jo ala olla ja onhan se. Ainakin hirvikärpästen mukaan. Äyks! Niistä en sitten tykkää yhtään. Kävin vähän puolukoita keräämässä ja ilman hirvikärpästakkia en sinne lähtenyt. Sen verkon läpi on kyllä ilkee kattella. Satunnaisia hirvikärpäsiä on kyllä ihan tässä piha-alueellakin.......
Mutta illalla kuulin pitkästä aikaa tervetulleen eläimen äänen. Menin yhdentoista aikaan illalla tuonne lähimetsikköön koiran kanssa. Kun tultiin sieltä takaisin, niin alkoi kuulua huhuilua. Voi vitsi! Viirupöllöhän se siellä huhuili. Koira kuunteli sitä korva tarkkana. Sanoin sille, että pöllö se siellä vaan huutelee. Lähemmäksi pihaa kävellessämme huomasin, että kuu nousee metsän takaa ja taivas oli ihan tähtiä täynnä. Aika hieno ilta ja huhuilut siihen päälle. Seisottiin vielä pihassa jonkun aikaa kuuntelemassa. Nyt olisi ollut kiva nukkua riippumatossa ja kuunnella metsän ääniä.
Yksi auringonkukista ehti kukkimaan. Hyvä, kun edes yksi. Tänä vuonna ei oikein auringonkukat onnistuneet jostain syystä.
