Euroviisuhuuma on villinnyt viisuihmiset ja aika hauskaa, kuinka moni on innostunut tekemään asuja kuka mistäkin materiaalista ja kaikkea muuta vihreää 😃💚
Tuumailin eilen, että kyllähän meidänkin viisukatsomossa pitää vähän cha, cha, chaata olla ja tein pikaisen huovutuksen hommien jälkeen 😜
Että tällästä tällä kertaa. Nyt jännitetään, että jaksaako itse katsoa kisat vai nukahdanko hirmuisesti kuorsaten kisakatsomoon 😂 Vähän univelkaa.........
Vappuaattona kurkistettiin aamulla ikkunasta ulos ja siellähän oli maa valkosena. No sitä tiesi odottaakin. Kävin siinä aamusella tekemässä vappu-ukkelin lumesta. He, heeee.
Kyllä nyt on säät suosineet pääsiäisen aikana. Lunta vielä riittää runsaasti, mutta ulkona on voinut juoda kahvit joka päivä. Pöytä ja penkit ovat kyllä kinosten keskellä, mutta kyllä sinne jo mahtuu istumaan. Heh. Välillä on viety pienet retkituolit jonnekin hankeen ja istua törötetty siinä kahvikuppiemme kanssa. Grillikausikin on jo avattu. Jippiiiiii!
Taas tämä aika vuodesta, kun saa varoa luudalla lenteleviä noitia. Niitä liikkuu näihin aikoihin eniten. Toki niihin voi törmätä muulloinkin.
Tämäkin noita lenteli luuta suhisten metsikössä puita väistellen ja hurjasti hihkuen ja nauraen tömähti pihassamme olevaan lumipenkkaan. Pehmeä tömähdys oli, mutta kyllä siinä lumi pöllysi. Kissa vispasi häntäänsä innoissaan ja selkeästi nautti kyydistä. Noitien kissat ovat tottuneet vauhdikkaisiin tilanteisiin.
Satuimme olemaan paikalla ja menimme vähän auttamaan noitaa, jotta pääsee hangesta paremmin taas liikkeelle.
Lunta ainakin on vielä erittäin riittävästi, niin kelpaa lumikasoihin humpsahdella. Ihan täysi talvikeli. Mutta auringonpaiste lämmittää jo mukavasti ja eiköhän siitä lumikin saa kohta kyytiä. Tuntuu, että meidän tontilla talvi kestää aina toooooosi pitkään, mutta mikäs kiire tässä 😎
Lepposaa kevättalven/kevään jatkoa!
Tuuli heitteli räntäsadetta villisti, kun kävelin saunan ohitse vaatteet sateesta märkänä. Ihan kiva keli omasta mielestäni. Tykkään tämmöisestä kelistä. Pirtee keli ulkoiluun.
Miten satuinkin huomaamaan kannon nokassa jotain, mikä ei siihen kuulunut normaalisti. Peikkopojathan ne siinä yrittivät olla liikkumatta, mutta eivätpä jääneet minulta huomaamatta. Peikkopojat virnistelivät tekemänsä lumiukon, tai paremminkin lumipeikon, vieressä. Kovin on näköinen lumipeikko. Hih.
Tällä kelillä kyllä onnistuu lumiukkojen teko mukavasti. Melkein aloin itsekin jotain lumesta pyörittelemään, mutta jätin sen kumminkin tällä kertaa.
Kevättalvessa mennään jo näin pitkällä, että on jo Ystävänpäivä. Vaikka mielestäni Ystävänpäivä on joka päivä. Mutta kiva tällainen varsinainen Ystävänpäivä on.
Itse tykkään liikkua paljon luonnossa ja luontokin on eräänlainen ystävä. Ja koska tykkään myös käsillä tekemisestä, niin Ystävänpäivän sydän on muotoiltu lumikököstä. Tiukkaa tavaraa tämä kökkö. Sitten nappasin yhden oksan ja kieputtelin siitä ripustuslenkin. Lenkki jopa pysyi sydämessä ja sain sen roikkumaan kuusen oksaan. Jipii!
En kyllä jättänyt sitä tuohon roikkumaan, ettei joku viaton luontokappale saa sitä päähänsä alta kulkiessaan. Ei olisi ollut takeita, että kauanko tuo tuossa roikkuu.
Siinä se vuosi singahti ja kohta aletaan opettelemaan uutta vuosilukua. Hyvä, kun edellisen oppi muistamaan. Nippa nappa!
Säätila ei suosi ainakaan meidän nurkilla ulkosalla juhlijoita. Vettä, räntää ja tuultakin riittää. Ja aikalailla jäinen maakin paikotellen antaa haastetta etenemiseen. Rohkeasti vaan konttaamaan, jos muu tapa arveluttaa 😁 Tosin säätilahan on vaan asennekysymys. Itse tykkään olla ulkona kelillä kun kelillä. Tosin en tänään, koska joku aika sitten sairastettu korona vielä pitää meikäläisenkin mieluummin sisätiloissa.
Siksipä delegoin ulkoilun näille meidän reippaille huovutetuille hahmoille. Niitä ei säätilat haittaa. Sinne ne viuhtoivat kallion kupeeseen tähtisadetikut kainalossa intoo piukassa. Ja kyllä ne tikut siellä kivalta näyttivät. Ja kallion koloissa asuvat eläimet ja peikotkaan eivät moisista tähtisateista ole moksiskaan, koska näistähän ei kuulu juuri mitään ääntä. Kauniita hetken aikaa ja tällä kelillä ei mikään syty varmasti palamaankaan.
Metsänväen joulujuhla alkaa virallisesti tänään. Juhlan tuntu suorastaan väreilee metsän yllä. Metsästä lähestyy juhlapaikkaa koko ajan lisää kaikenlaista juhlijaa. Osa tulee lentämällä ja osa maata pitkin. Kukin omalla tyylillään.
Juhlapaikan edustalla alkaa olla vilskettä ja vipinää. Tontut, peikot ja retkeilijäkoira (joka on ehtinyt ihan ajoissa paikalle) katselevat koristenauhan korjaamista. Nauha on hieman repsahtanut yhdestä kohtaa ja kasaantunut toiselle oksalle. Nauhan luona on käynyt paljon ketteriä hypistelijöitä ja nauha on vähän kokenut kovia. Tämä ei ole ensimmäinen kerta eikä viimeinen, kun näitä nauhoja korjataan. Mutta kyllä se silti näyttää kauniilta, kaikki tuumailevat.
Tyttötonttu ottaa rennosti juhlapaikan suuaukon lähellä. Siinä samassa paikalle pomppii pitkäkorvainen pupu, mikä näyttää hieman oudolta. Tyttötonttu tervehtii pupua ja hihkaisee, että ihan kuin sinulta puuttuisi jotain. Pupu pyörittelee päätään hämmästyneenä ja kiljaisee. Talvihousut jäivät kotimetsään!!!
Loiks, loiks, loiks, loiks,......... Sammakkohan se sieltä loikkii hyvinkin vetreänä talviset olosuhteet huomioon ottaen. Sammakoistakin osa tykkää osallistua metsänväen joulunviettoon, vaikka yleensä vetelevätkin sikeitä maan alla sopivissa paikoissa, vesistöissä tai sitten peikkoluolien käytäväsyvennyksissä. Sammakoilla on paljon hyviä paikkoja maanalaisissa reitistöissä, missä voi viettää talvea. Mutta aina löytyy muutamia veijareita, jotka lähtevät juhlimaan. Tarvittaessa sammakot saavat kyydin juhlista kotikoloon jonkun metsäneläimen kyydissä.
Ja sieltä saapuu yksi tyttötontuista. Tonttu hyräilee kävellessään joululauluja ja katselee kuusten välistä pilkottavaa juhlapaikkaa. Kyllä nyt on niin kaunista. Illan sininen hetki alkaa lähestyä. Tyttötonttu jää joksikin aikaa ihan vain katselemaan ympärilleen ja nautiskelee näkemästään.
Tämä tonttu taas saapuu juhlapaikalle vauhdikkaammalla tyylillä. Humps vaan, tonttu hyppää töppäreen yli ja humpsahtaa hankeen. Tontulla on hauskaa. Pehmeä lumi saa aina tekemään temppuja, kun laskeutuminen on yleensä pehmeä.
Retkeilijäkoira reppuineen on myös matkalla metsänväen joulujuhlaan. Matka etenee hitaasti, koska vähän väliä täytyy kiikaroida kaikkea mielenkiintoista.
Peikkopojat lähtevät käymään kotiluolallaan. Metsänväen joulujuhlaan ei ole enää montaakaan päivää, niin peikkopojatkin keräilevät vielä jotain juhliin vietävää.
Peikot nauttivat kotiluolalleen kiivetessään upeista maisemista. Nyt on todella kaunista. Tällainen höttöinen lumi on tosi mukavaa, tuumailevat peikkopojat. Ja lumikin kimaltaa kauniisti. Tästä ajatuksesta peikot jäävät miettimään ihmisten näkemää kimallusta. Se tuntuu jotenkin oudolta, peikot tuumailevat.
Samalla kun peikkopojat ja pöllö jutustelevat kuusikossa, niin alapuolella kaksi tonttutyttöä ja yksi tonttupoika harjoittelevat paksussa lumihangessa juhlissa esitettävää tanssinumeroa. Mutta nauruksihan se menee, kun lunta on niin paljon, että jalat uppoavat hankeen ja välillä joku heistä tupsahtaa pyllylleen.
Näitä ei tunnu mitkään kimallusasiat mietityttävän. Ovatkohan edes koko asiasta vielä kuulleet.
Peikkopojat laskettelivat pitkän mäen alas ja jatkoivat siitä kävellen ja välillä innoissaan juosten kohti juhlapaikkaa. Peikot putsasivat vaatteensa lumesta, kiipesivät tiheässä kuusikossa yhden kuusen oksalle ja löysivät sieltä pöllön seuraamassa tonttujen ja metsänväen touhuamista.
Pöllö ilahtui peikkopoikien tulosta ja huhuili vähän aikaa innoissaan. Sitten pöllö katsoi peikkoja ja kysyi, että ovatko nämä jo kuulleet viimeisimmän puheenaiheen. Peikot eivät olleet kuulleet mitään ihmeellistä viime aikoina. Pöllö kertoi peikkopojille, että lähistöllä asuvat ihmiset ovat saattaneet nähdä jotain merkillistä. Peikkopojat odottavat innolla jatkoa pöllön asiaan. Ainakin toinen ihmisistä on nähnyt tässä lähistöllä....kimallusta illalla.
Ihminen nähnyt kimallusta, hihkaisevat peikkopojat yhteen ääneen. Onkohan se edes mahdollista, ihmettelevät molemmat peikot.
Ja taas hypätään sivummalle metsään. Sieltä ovat nimittäin tulossa tutut peikkopojat vinhaa vauhtia rinnettä alas. Tyyli näkyy olevan vapaa. Peikkopojat ovat aina valmiina mäenlaskuun ja nyt keli on siihen puuhaan täydellistä. Pehmeää puuterilunta kunnon kerros. Jihuuuu!
No sopivasti oravan kanssa jutteleva tonttu huomasi tonttukolmikon ja juoksi heidät kiinni. Hän huomasi heti tonttukolmikon mietteliäät ilmeet ja kysyi, että mitä nämä tuumailevat hattujensa alla.
Tonttukolmikko alkoi puhua lähistöllä asuvan talon pariskunnasta ja siitä, että tämä pariskunta, tai ehkä vain toinen heistä, olisi nähnyt metsässä, kuusikossa, kimallusta illalla. Porukkaan liittynyt tonttu katsoo hämmästyneesti muita tonttuja ja toteaa, että voisiko se olla mahdollista.
Palataanpas taas pariskunnan talon pihamaalle. Siellä isäntä ja emäntä ovat innostuneet kelkkailemaan, mutta meno näyttää melkoisen hurjalta. Onneksi lunta on tullut melkoiset määrät ja jos sattuu hupsis ja kelkka kaatuu, niin pudotus on ainakin pehmeä.
Perheen koira juoksee innoissaan puuterilumessa ja nauttii riehumisesta. Koira on nähnyt lähistöllä paljon tonttujen jälkiä ja koira tietää, että tonttuja liikkuu nyt lähistöllä paljon. Ihmiset eivät niitä yleensä kerkiä huomaamaan. Joskus voi hyvä tuuri käydä ja tonttu antaa ihmisen nähdä itsensä.
Hyvin lähellä eräs toinenkin tonttu on pienellä evästauolla ja juttelee oravan kanssa metsän joulujuhlan valmisteluista. Tonttu on vienyt jo juhlapaikalle paljon havuja, joiden päällä on mukava istuskella. Jotka eivät havuista tykkää, niin niille on varattu pehmeätä sammalta ja heinää reippaasti.
Orava on kuulemma vienyt paikalle jo käpyjä koristeeksi ja kävyistä halukkaat saavat syödä siemeniä. Koristeina on eri puiden käpyjä, että valinnan varaa riittää.
No tonttuhan se siellä vihelteli. Tontut viestittelevät toisilleen monesti viheltämällä ja metsän muutkin asukkaat tunnistavat tärkeimmät vihellykset oikein hyvin. Tontuilla on myös salaisia vihellyksiä ja niitä osaavat tulkita vain tontut.
Tonttupojat tervehtivät iloisesti ja sanovat heti, että heillä olisi nyt tärkeää keskusteltavaa.
Tonttujen taskut täyttyivät ihanista, tuoksuvista yrteistä. He lähtivät kävelemään kohti metsää tyytyväisinä. Lähistöltä kuului kimeä vihellys ja tonttupojat vaihtoivat kulkuansa äänen suuntaan. Nyt onkin hyvä päästä vähän juttelemaan mieltä askarruttavasta asiasta muiden kanssa.
Mahtavat timjamipuskat kiinnittävät tonttupoikien huomion ja he pysähtyvät keräämään kuivanutta timjamia taskut täyteen. Tonttujen taskuthan ovat pohjattomat. Juuri kun tasku näyttää täydeltä, niin hetken päästä taskuihin taas mahtuu lisää laitettavaa. Timjami on tervetullut yrtti metsän väen joulujuhlassa. Hetkeksi tontut unohtavat kimallusasian, koska timjamin tuoksu on niin huumaavan ihana.
Tonttupojat istuskelevat aidan päällä ja miettivät asiaa, minkä perheen koira oli edellisenä päivänä kertonut. Olivatko ihmiset todellakin nähneet kimallusta kuusikossa!!?? Miten se on mahdollista! Tontut olivat kovin mietteliään näköisiä. Välillä aina toinen heistä sanoi, että voisiko se olla mahdollista ja katselivat kysyvästi toisiaan.
Isäntä ja emäntä lähtivät kävelemään sisälle taloon ja perheen koira hypähti hetkeksi sivuun tonttujen luo. Oli hirmuisen mukavaa nähdä taas tonttuja ja häntä vispasi mahdottomasti. Mutta samassa pihavalot syttyivät palamaan. Isäntä ja emäntä kävelivät liiketunnistimen ohi. Hui! Tulipa kirkasta!
Tonttupojat kerkisivät pikaisesti kysymään koiralta, että onko perheen väki nähnyt jotain ihmeellistä syvemmällä metsässä. Koira selitti pikaisesti jostain kimalluksesta kuusikossa ja epämääräisistä jäljistä. Tontut näyttivät hölmistyneiltä.
Katsokaapa tarkasti! Tonttujahan siellä puiden takana kurkistelee. Millähän asialla tontut mahtavat olla? Pariskunnan koira tietenkin tunnistaa tontut, mutta malttaa mielensä, eikä ryntää tervehtimään tonttuja.
Seuraavana päivänä isäntä ja emäntä koiransa kanssa lähtevät etsimään taas kuusta ja samalla emäntä höpöttää näkemästään mystisestä kimalluksesta kuusikossa. He ovat aika lähellä tätä paikkaa. Emäntä ei kumminkaan halua mennä sinne, koska jotenkin tuntuu siltä, että se paikka pitää jättää rauhaan.
Matkalla he huomaavat pienen luolan suuaukon. Suuaukolla näkyy paljon pieniä jälkiä. Kumpikaan ei tunnista jälkiä. Vähän epäselviäkin ne ovat.
No eihän se emäntä kauaa malttanut istua ja ihmetellä. Hänen oli ihan pakko lähteä varovasti vielä iltakävelylle taskulampun kanssa. Kyllä hän tuolla muutenkin paljon iltaisin kävelee, mutta kuusia ei ole tullut silmäiltyä niin tarkasti.
Talon väki ei vielä löytänyt sopivaa kuusta, mutta kuusen etsiminen jatkuu taas valoisaan aikaan. Pimeällä oikeaa kuusta on vaikea löytää. Ei tosin mahdotonta sekään. Mutta jospa kuuseen olisi mennyt joku metsän asukas nukkumaan ja silloin juuri tultaisiin kuusipuu hakemaan. Eihän se toki käy. Metsän asukkaille tarvitsee antaa yörauha.
Emäntä jää vielä istuskelemaan ja miettimään, että mistä suunnasta kuusta kannattaisi seuraavaksi etsiä. Mielessä pyörii eräs mahdollinen paikka. Miten voikin kuusen etsinnästä näin innostua. Halvat on huvit ja niin edelleen........😁
