VUOSI VAIHTUU

Se on taas vuosi vaihtumassa. Tuntuu, että juuri vaihtui tämä vuosi. Olkoon tämä vuosi parempi kuin edellinen!!!

Tulin sisälle tuohon meidän kuistille/verannalle ja eikös siellä peikkopojat istuskelleet keskeneräisessä saaristolaiskylässä. Kuuluivat ihmettelevän, että eikös tämän kylän pitänyt olla valmis talon toisen ihmisen mukaan jo ennen joulua. Täällähän ei ole kuin tämä joulukuusi ja yksi lumiukko talon vieressä. Missä ovat kaikki kylän asukkaat ja muu rekvisiitta? Vähän näyttää tyhjältä täällä, peikot hihittelevät.

Kieltämättä peikkopojat ovat oikeassa. Kylän piti olla valmis ennen joulua ja jo hyvissä ajoin joulukuussa. Miten sitten kävikään. Hätäpäissäni tein kylän aukiolle kuusen ja koristelaatikosta nappasin yhden koristelumiukon, josta näkyy kuvassa pieni osa 👀😅 Siinä oli sitten kylän "sisustus".

No eilen tein savesta hahmoja kylään, mutta niistä tuli kyllä ihan liian isoja......Käytän niitä ehkä jossain muualla ja teen uusia hahmoja.....tai jotain. Ei hosumalla hyvä tule 😏 Mutta sen tiedän, että jossain vaiheessa tässäkin kylässä on säpinää!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Oikein paljon kaikkea hyvää tulevaan vuoteen kaikille Peikkovillaan poikenneille!

Se on kohta vuosi 2025!

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Majava johdattaa tontut ja peikot ojan varteen, missä joulupuu kimaltelee kauniisti. Onpa se kaunis, tuumaavat peikot ja tontut yhteen ääneen. Majava hymyilee tyytyväisenä.

Lumisten oksien takaa tupsahtaa paikalle muutama muukin tonttu sekä kärppä ja ilves. Ilves kysyy, että kuuluiko täältä sellainen tumbs, tumbs -ääni vähän aikaa sitten. Ääni tuntui kuuluvan täältä. Minähän se taisin olla, majava naureskelee. Hyräilin tuossa itsekseni ja samalla taputin hännällä rytmiä. Musiikki vie niin helposti mukanaan, tuumailee majava. Vähän myöhemmin voidaan pistää tanssiksi, jahka ilta vähän hämärtää. Jooooo, huutavat kaikki yhteen ääneen.

Joulupuun koristelamput alkavat kimallella himmeästi. Kaikki katsovat silmät suurina joulupuuta. Oi, kun kaunista. Kuinka ne noin kimaltelevat itsekseen, kaikki hämmästelevät.

Taitaapa olla pussillinen jylhän kiven taikaa näissä koristevaloissa. Mikään muu ei saa aikaan noin hienoa kimallusta, tuumailee parrakas tonttu ilvekselle. Ilves nyökyttelee tietävän näköisenä. Ja katso tuota ojaa. Siellä alkaa kimaltelemaan myös. Onpa kaunista!

Tyttötonttu katsoo taskuunsa, mihin on kerännyt punaiseen lankaan punaisia marjoja matkalta. Tyttötonttu laittaa marjat myöhemmin tarjolle puiden oksille ja niitä saavat kaikki halukkaat syödä.

Illan mittaan metsän asukkaita saapuu paikalle lisää ja majavat uivat läpi kimaltavan veden paikalle. Näky on taianomainen.

Mutta jäikö peikkojen kuulema ääni arvoitukseksi? Vai oliko äänen aiheuttaja kumminkin majava rakennuspuuhissaan? Alan kallistumaan tähän vaihtoehtoon. Mutta kyllä jylhän kiven alue on joka tapauksessa täynnä taikaa.....Ja tällä hetkellä täynnä Joulun taikaa 👀😊

Kiitos kaikille, jotka ovat taas kalenterin luukkuja availleet. Oli todella mukavaa, kun olitte mukana!!!

Oikein leppoisaa ja mukavaa Joulua joka ikiselle!!!!

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Majavan tekemä kuusi, tai paremminkin joulupuu, on valmis ja majava lähtee ojan varteen kävelemään ja katselemaan, että vieläkö löytyisi jotain kivaa koristetta puuhun laitettavaksi. Majava höristää korviaan. Onkos tuolta tulossa joku tai joitakin?

Peikkopojat ja muutama tonttuhan sieltä on tulossa. Majava hihkaisee tervehdyksen ja peikot ja tontut tulevat ripeästi majavan luokse. Peikot sanovat, että nyt me tultiin katsomaan, että mitä sinä olet täällä tehnyt. Tontut sanovat kanssa iloisesti, että mekin kerkisimme jo tulemaan, kun ei ollut enää mitään varsinaisia tontun tehtäviä tekemättä. Nyt voi ottaa jo rennosti.

Ojan varresta kuuluu iloinen rupattelu. Tovin he istuskelevat tässä ja lähtevät sitten kohti majavan tekemää yllätystä.

Siis enää yksi luukku jäljellä!!!! Onpas aika rientänyt vauhdilla!!!!

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Majava on hakenut kätköistään koristelamppusarjan. Metsän eläimilläkin voi olla koristeita. Jaa mistäkö eläimet näitä voivat saada. No tontuilta tietenkin. Nämäkin koristeet tontut jättivät majavalle jo syksyllä ja majava kätki ne huolellisesti piiloon, jotta yllätys ei paljastuisi liian aikaisin.

Mutta onpa nämä hieman hankala saada paikoilleen, majava tuumailee. Häntää apuna käyttäen lamppusarja kieputtuu kuitenkin kauniisti puiden ympärille. Tämä rakennelma on hyvin majavan näköinen. Onhan joka ikinen puu kuorittu omin hampain hienoksi ja sileäksi. Kyllä tätä kelpaa katsella.

Tämähän onkin oikea majavakuusi. Mahtavat metsän asukkaat yllättyä 😀

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Kärppä kulkee ojan vartta ja höristää korviaan. Mikä tuolta kuuluu? Tumps, tumps, tumps.... Mikä tuon äänen pitää? Pehmeä, mutta kärpän korviin kuuluva ääni.

Ilves hypähtelee kärpän luokse ja istahtaa pehmeään lumihankeen. Mitäs sinä täällä ihmettelet, kysyy ilves kärpältä. Kuuletko tuon tumps, tumps -äänen, kysyy kärppä. Se on kuulunut nyt jo jonkun aikaa. Välillä se taukoaa ja sitten se taas alkaa. Tumps, tumps.

Ilves tuumaa, että lähdetäänkö katsomaan, koska kuulostaahan tuo tosi mielenkiintoiselta. Ja aika tarttuva rytmi tuossa on myös. Ihan alkaa tanssitassua vipattamaan. Kärppää alkaa ilveksen jutut naurattamaan. Kärppä kumminkin hihittelyn lomassa sanoo, että mennään vaan katsomaan.

No sinne lähtivät kärppä ja ilves kohti tumps, tumps -ääntä 😀

Enää muutama luukku jäljellä!! Uskomatonta!

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Illan hämärtyessä majava aloittaa rakentamisen. Tästä nyt tulee vähän tämmöinen hassu, tuumailee majava ja hihittelee itsekseen. Mutta kyllä tämä asiansa ajaa ihan varmasti. Majava hyräilee puita tuuppiessaan ja taputtaa hännällään tahtia. Tumps, tumps, tumps....häntä tömähtelee pehmeästi lumen pintaan.

Annetaanpas majavan jatkaa touhujaan ja tullaan myöhemmin katsomaan lisää 👀😀

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Majava on mielestään saanut jo kaikki puut kerättyä. Nyt majava vähän katselee sopivaa paikkaa rakennelmalleen. Tässä ojan varressa kyllä on ihan paras paikka. Kyllä se johonkin tähän täytyy pystyttää, tuumailee majava

Mutta kylläpä on kaunista, majava huokailee. Oja kohisee hiljakseen ja lumi on puhtaan valkoista. Tässä on mukava aina vaan olla ja ihmetellä. Majava katselee hetken vähän tarkemmin. Ihan kuin ojan vedestä nousisi pieniä, kirkkaita timantteja ilmaan leijumaan. Onpa mystistä, mutta aika hienoa, tuumailee majava.

Täytyypä itsekin katsella ulkona välillä vielä tarkemmin, jos näkisi itsekin jotain yhtä hienoa 👀

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Tontut ja peikot jatkavat illan ja yön viettoa. Toisaalla majava touhuaa ahkerasti. Majava kuljettaa puita ojaa pitkin ja nostelee puut ojan varteen vähän ylemmäksi. Majava nauttii puuhastelusta eikä maisemissakaan ole moittimista.

Mitähän majava oikein rakentaa. Aika leppoisalta puuhat vaikuttavat. Ei ole kiireen häivääkään. 

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Jostain läheltä kuuluu tonttujen vihellys, peikkopojat innostuvat. He katselevat äänen suuntaan ja kävelevät eteenpäin. Tuolla näkyy yksi tonttu, hihkaisee toinen peikoista. Peikot pistävät juoksuksi ja ovat kohta perillä.

Touhukkaasti peikkopojat kiipeävät ylös katokseen, missä tonttuja istuskelee. Peikot ovat ketteriä kiipeämään, mutta lunta on kyllä tupruttanut aika paksusti.

Onpas kiva nähdä teitä kaikkia, sanovat peikkopojat ja hymyilevät iloisesti. Onneksi satuimme näkemään teidät, kun niin touhukkaasti tuolla lumessa tarvoitte. Mihinkäs olette menossa vai oletteko vaan kävelyllä, kyselevät tontut. Olemme menossa majavan luona käymään, kun majava rakentaa jotain, minkä me haluamme nähdä. Lähdettekö mukaan katsomaan, kysyvät peikot. No ilman muuta me lähdemme majavaa katsomaan. Majava on mukava kaveri ja taitava rakentaja.

Peikkopojat ja tontut rupattelevat ja naureskelevat pitkälle yöhön ja jäävät tähän viettämään yötä. Aamulla he päättävät lähteä kohti majavan aluetta.

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Hei katsokaapa! Tuolta tulevat peikkopojat, hihkaisee tuuheapartainen tonttu. Kutsupa peikkopojat tänne katoksen alle jutulle. Ei ollakaan nähty vähään aikaan, kuuluu vähän matkan päästä.

Tonttu viheltää kimeällä äänellä, jonka kaikki tontut tietävät, mutta myös muut metsän asukkaat tunnistavat.

Peikkopojat ovat selkeästi saaneet eväänsä syötyä ja jatkaneet matkaa. Taitavat pysähtyä seuraavaksi tähän joksikin aikaa 😊

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

Kylläpäs sitä lunta nyt on tupruttanutkin melkoiset kerrokset, peikkopojat ihmettelevät. Peikot ovat jo päässeet rantaan ja katselevat ympärilleen. Joka puolella on vain valkoista lunta. Ei erota ollenkaan, että missä on vettä ja missä on maata. Ehkä meidän täytyy palata takaisin majavan luo, tuumailevat tontut.

Niin kiire ei kumminkaan ole, että ei ehtisi pitämään pientä evästaukoa. Peikkopojat istahtavat kaislikon reunaan suojaisaan koloon ja alkavat syömään tyytyväisinä eväitään.

Peikkopojat miettivät eväitä syödessään, että mitähän se majava oikein siellä rakentaa. Eiköhän se vielä selviä 😀

JOULUKUUN 14. LUUKKU

Peikkopojat tarpovat reippaasti eteenpäin. Lunta toden totta alkoikin satamaan juuri niin kuin tontut haistelivat. Lumi ei kuitenkaan peikkojen etenemistä haittaa. Ranta häämöttää jo.

Mutta niin kiire ei ole koskaan, että ei kerkiäisi vähän leikkimään. Reitille osui hauska sateenvarjolta näyttävä talven törröttäjä ja sepäs sai peikot innostumaan. Toisaalta talven törröttäjä näytti valtavan hienolta joulukoristeelta. Pakkasyönä, kun kuu ja tähdet loistavat taivaalla ja valo osuu lumikiteisiin, niin törröttäjä kimaltelisi aivan uskomattoman kauniisti.

Peikot taitavat viettää tovin tässä törröttäjän juurella, että hörpätäänpä me vaikka seuraavaa luukkua odotellessa kuppi kahvia, teetä, kaakaoo, glögiä......

 

JOULUKUUN 13. LUUKKU

Majava lähti uimaan omiin puuhommiinsa ja peikkopojat jatkoivat ranta-alueelle. Sinne ei enää ollut pitkä matka.

Lähistöllä istuskelee pari pientä tonttua. Niitäkään ei juuri ihminen huomaisi, jos ohi kävelisi. Tontut tuumailevat, että taitaa olla hieman lumen tuoksua ilmassa. Olisiko ihan kunnon lumipyry tulossa, he katselevat taivaalle ja haistelevat ilmaa. Lumitilanne onkin ollu melkoisen vaihteleva viime aikoina, juttelee toinen tonttu ja pyyhkäisee ohutta lumikerrosta kannon päällä. Onhan sitä välillä tullut paksustikin, mutta tällä hetkellä ei paljoa ole.

Mahtaakohan sieltä lunta tulla tupruttaa vai pysyykö keli vielä vähälumisena? Tontun nenä ei kyllä taida pettää, että ehkä sieltä lunta sateleepi.

JOULUKUUN 12. LUUKKU

Ojan ylitys onnistui mainiosti. Majava tuuppasi lautalla innosta hihkuvat peikot ojan toiselle puolelle. Peikkopojat ihmettelivät, kun he eivät edes kastuneet yhtään. Miten se voi olla edes mahdollista, peikot hämmästelivät silmät pyöreinä. Kyllä tässä ripaus taikaakin on mukana. Ja lautta oli vielä niin tukevan tuntuinenkin.

Peikkopojat ja majava jäivät ihastelemaan ojan virtaavaa vettä ja rupattelivat niitä näitä. Majava tuumaili, että vielä pitäisi muutama puu käydä hakemassa. Peikkopojat kysyivät, että mitä majava tällä kertaa rakentaa. Majava vastasi, että tulkaapa myöhemmällä katsomaan, niin näette.

Majavat ovat tunnetusti ahkeria, mutta mitähän majava tällä kertaa on tekemässä? Eiköhän tuokin selviä aikanaan 😄

JOULUKUUN 11. LUUKKU

Majava ja peikkopojat palasivat sulan veden puolelle ja siellä majava näytti mainion tavan ylittää oja. Majava on itse valmistanut omilla talttahampaillaan koivun tuohesta todella vankan lautan. Lautta näyttää näin katsojan silmissä aika hentoiselta, mutta uskomatonta kyllä, lautta on erittäin kestävä ja tukeva. Majava tuumailee, että jospa jylhältä kiveltä virtaava vesi vahvistaa lautan rakenteita entisestään. On se jylhän kiven alue niin ainutlaatuinen ja täynnä mystiikkaa.

Uskottava se on, että kyllä tuo lautta kuljettaa peikkopojat turvallisesti ojan toiselle puolelle. Onhan siinä ripaus jylhän kiven taikaa mukana 😊

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Peikkopojat hyppelivät hipi hiljaa ojan vartta niin pitkälle, että ojassa alkoi olla vahvaa jäätä. Rannassa oli puinen kelkka ja pojat eivät voineet vastustaa kiusausta hieman kurvailla jäällä. Siinä kohtaa ympäristön tarkkailu kyllä hetkeksi unohtui ja peikot vähän hätkähtivät, kun edessä seisoi äkkiä majava.

Hui kauhistus, kun me vähän säikähdettiin, hihkaisivat peikot. Majavaa nauratti peikkojen hieman säikähtänyt ilme. Majava ihmetteli, että mitenkäs peikot nyt niin säikkyjä tänään ovat. Peikkopojat kertoivat, että ovat menossa vielä pidemmälle rantaan. Peikot kertoivat myös äänestä, minkä olivat kuulleet lähtiessään jylhältä kiveltä.

Majava kertoi kyllä olleensa sillä suunnalla ja heittäneensä muutaman hienon puukepin veteen, jotka sitten vei ojan varteen. Peikkopojat alkoivat nauraa ja sanoivat, että taisi jylhän kiven mystisyys saada vähän mielikuvituksen lentoon jopa heiltä.

Majava ehdottaa peikoille toista ojan ylityspaikkaa. Tässä on kuulemma niiiiiiin liukasta, että parempi ylittää oja ihan vettä pitkin.

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Peikkopojat kävelivät todella varovasti kohti ojaa, missä vesi virtasi melkoisen reippaasti. He hiipivät puiden oksien alta kivelle ojan varteen. Tässä on hyvä tarkkailupaikka, tuumailivat peikot. Peikot makasivat kiven päällä ja katselivat joka suuntaan todella tarkasti. Kuuluuko mitään....näkyykö mitään?? Ei mitään.

Pojat katselivat ojan toiselle puolelle ja miettivät, että kuinka pääsisi helposti ojasta yli. Sieltä näkisi vielä paremmin isommalle alueelle. Ja heidän täytyisi muutenkin päästä ylittämään oja, koska heidän reittinsä jatkuisi ojan toisella puolella. Peikkopojat päättivät lähteä kiertämään jäätikön kautta.

Katsokaahan sitten tarkasti, mistä kohtaa paikkopojat ojan ylitätte, että ei tule kylmää kylpyä!

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Ja taas takaisin peikkopoikien matkaan. Pojat ovat hiipineet jo lähelle isompaa ojaa ja pitivät pienen evästauon vanhassa, ontossa kannossa. Sieltä oli hyvä tarkkailla ojalle samalla, kun naposteli maittavia eväitä.

Peikkopojat eivät ole vielä nähneet mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa äänen. Heitä kumminkin kiinnostaa kovasti, että mikä tai kuka äänen sai aikaiseksi. He nousevat kannosta varovasti pois ja tarkkailevat samalla ojan vartta. Hitaasti hipsutellen peikot lähtevät kulkemaan kohti ojaa.

Varokaahan pojat, että ette astu risujen päälle....raks ja riks.....Nyt ei saa paljastua 😏

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Ja jotta jännitys säilyisi, niin siirrytäänpä seuraamaan tonttutytön puuhia 😁 Siellähän hän keikkuu jälleen punaisten marjojen keskellä. Todellakin näyttää tykkäävän jouluisen punaisesta väristä. Tonttutytöllä ei näytä olevan minnekään kiire. Pieni heleä hyräily kuuluu pensaikosta. Ohikulkija ei edes pientä tonttua huomaisi, vaikka vierestä kävelisi. Niin hyvin tonttu maastoutuu marjaisan pensaan keskelle.

Mutta mitähän kuuluu peikkopojille? Se nähdään taas seuraavassa luukussa 😀

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Peikkopojat saapuivat purolle, mutta päättivät nousta purolta pikkuisen ylös rinteeseen, jotta pystyisivät paremmin tarkkailemaan vähitellen levenevää puroa. Puro muuttuisi kohta isommaksi ojaksi, jota pitkin pääsee kulkemaan isolle järvelle. Peikkopojat halusivat tarkkailla vesialuetta ylempää ja etsiä äänen aiheuttajaa huomaamatta. Mahtaakohan se onnistua? Eiväthän he tiedä, mikä tai kuka äänen aiheutti.....

Onpas jännää! Kun nyt eivät tulisi yllätetyiksi 👀

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Hetken pienen puron solinaa kuunneltuaan peikkopojat jatkoivat puroa seuraten matkaansa. Jonkun matkaa kuljettuaan he poikkesivat pikkuisen reitiltä. Täällä hieman sivussa, isojen puiden siimeksessä, on nimittäin jylhä kivi. Jylhä kivi kohoaa mystisesti keskeltä hyvin pientä lampea.

Peikkopojat huokaisevat ihastuksesta ja istahtavat lammen rannalle. Täällä tunnelma on ainutlaatuinen. Ilmassa tuntuu leijuvan jotain mystistä, mitä ei voi mitenkään selittää. Peikot istuvat lammella pitkän tovin aivan haltioissaan ja lopulta toteavat, että tänne täytyy tulla jälleen uudelleen lähiaikoina.

Peikot lähtevät kävelemään takaisin puron varteen, kun he kuulevat kauempaa kummallisen äänen. Ihan kuin joku olisi heittänyt kepin tai jotain vastaavaa veteen. Mikähän tuon äänen aiheutti, peikot tuumailevat mietteliäinä.

Mikäs kumman ääni se oikein mahtoi olla? Tuskin nyt mikään hirmuisen pelottava kumminkaan... 👀😀

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Peikkopojat hölkkäsivät läpi sammalmetsikön ja kuulivat jo hentoa veden ääntä. Pieni puro laski rinnettä alas ja vesi solisi iloisesti pientä uomaa pitkin. Tähän peikot istahtivat hetkeksi ja hörppäsivät purosta raikasta vettä suuhunsa.

Tästä kun jatkamme puroa seuraten alaspäin, niin pääsemme helposti isommille vesille. Mutta on meidän pakko poiketa jylhällä kivellä. Siellä on aina pakko käydä. Siellä on jotenkin taianomainen tunnelma.

Mikä ihmeen jylhä kivi? Hmmmm. No se varmaan selviää tuota pikaa 😊

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

Peikkopojat innostuvat niin kovasti veden äärelle menosta, että pistävät ihan hölkäksi. Pehmeät sammaleet joustavat mukavasti jalan alla ja peikot suorastaan lentävät eteenpäin. Ei nyt ihan sentään, mutta sellainen tunne peikoilla itsellään on. Ja ovathan peikot toki hirmuisen ketteriä.

Pyrstötiaisilta matka taittuu helposti, mutta peikoilla matkaan kuluu enemmän aikaa. Ja mikäs kiire peikoilla on. Metsässä on mukava kulkea korvat höröllä ja nenä tarkkana. Ja silmätkin kannattaa pitää auki 👀 Metsä on hieno paikka ja täynnä kaikkea mielenkiintoista.

Sinne ne peikot kirmaavat. Katsotaan ovatko huomiseen mennessä päässeet kuinka pitkälle.

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Sammaleisella luolan edustalla peikkopojat katselevat ympärilleen ja kuuntelevat hiljaa metsän ääniä. Parvi pyrstötiaisia pyrähtelee juuri ohi. Pyrstötiaiset huutelevat ohi mennessään huomenet peikkopojille. Peikkopojat kysyvät pikkulinnuilta, että minnepäin nämä ovat menossa. Linnut vastaavat iloisesti visertäen ja pitkää pyrstöään heiluttaen, että kohti ojaa ja rantaa aikovat lennellä. Tiaisparvi pyrähtelee puusta puuhun ja kohta ne olivat jo edenneet monen puun päähän.

Peikkopojat katselevat pirteiden tiaisten perään. Sitten toinen peikkopoika saa idean, että mitä jos hekin lähtisivät käymään joen varren vesialueilla. Siellä ei ole tullut vähään aikaan käytyä. No se ajatus saa kannatusta ja peikkopojat hieraisevat hiuspehkoaan ja lähtevät kalliota taitavasti alaspäin.

No niin! Pääsimme näköjään näin heti peikkopoikien mukaan. Jäädäänpä seuraamaan näitä kavereita 😊

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

No niin! Tässä olen havahtunut siihen, että joulukuu kummasti on taas alkamassa. Joulukuu taas muistutti joulukalenterista, niin tuli kiire alkaa tarkkailemaan puskia sillä silmällä 👀. Kalenterisilmiä täytyy nyt hieraista kunnolla, että silmä pysyy tarkkana ainakin vaadittavat 24 luukkua.

Tarkkailua aina hieman vaikeuttaa valoisan ajan lyhyys. Pimeässä ihminen näkee huonommin (pimeä aika viikolla on vapaa-aikaa) ja jos otsalamppua vilauttaa, niin kaikki mielenkiintoinen usein katoaa puiden ja sammaleisten mättäiden taakse piiloon. Mutta silmä tarkkana, niin aina voi nähdä jotain mielenkiintoista.

En tiedä mitä kalenterissa tulee tapahtumaan, mutta satuin näkemään todella vilaukselta pienen tonttutytön ruusupuskassa ruusunmarjoja ihailemassa. Ihmeesti tonttutyttö ruusupuskassa pysyi, vaikka tuuli oli aika navakkaa. Niitä navakoita tuulia onkin nyt riittänyt ja metsiköstä tuuli on melkoisen määrän puita niittänyt. Ohhoh! Tulipas pieni runon pätkä tuohon heitettyä 😁

Nyt jäädään silmä tarkkana ihmettelemään, että minkälainen kalenteri tästä oikein mahtaa muodostua. Onko kalenterissa mitään punaista lankaa? Ainakin tonttutytön huivi on punainen ja tonttutyttö näyttää tykkäävän punaisista marjoista. Hih. Että ehkä se siitä lähtee, kun oikein potkii.

Elikkäs tästä lähtee JOULUKALENTERI liikkeelle!

PEIKKOPOIKIEN JUHANNUS

Ai että juhannusruusu tuoksuu ihanalta, tuumailee peikkopoika ruusupuskassa, ja nuuhkaisee toooosi syvään. Melkoisen piikikästä täällä puskassa on, mutta tämän tuoksun takia kannattaa puskassa aina poiketa näihin aikoihin. Tänä vuonna juhannusruusut aloittivat kukinnan ajoissa, että nippa nappa on vielä juhannuksena kukkia. No vielä on vähän nuppujakin.

Peikkopojat loikkivat ruusupuskasta kohti metsää ja nappaavat ohimennen kukat mukaansa. Peikot loikkaavat vanhalle pöydälle istumaan ja asettelevat kukkaset hiuksiinsa ja virnistelevät tyytyväisinä. Ollaan me aika hienoja nyt, peikkopojat tuumailevat.

Peikkopojat lähtevät keltaiset kukat keikkuen kohti läheistä niittyä. Taitavat kerätä lisää kukkasia mukaansa.

Rentoo Juhannusta sinne ruutujen toiselle puolelle missä sitä sitten ikinä vietättekin.

 Toiset ihan töissäkin.

PÄÄSIÄISNOITA JA MUITA OMITUISIA OTUKSIA

Meidän nurkissa pyörii aika selkeesti muutama noitatyyppi. Kuvissa näkyy yksi niistä. Kovin on leimuavan punainen hiuspehko päässä. Ilme on kyllä vähän epäileväinen, että minäkö noita muka 👀😄

Ikkunalla heiluu lisää omituisia otuksia. Koiranoita taitaa tuumailla, että mitäs siellä naureskelette. Hattu ja hiukset sopivat koirallekin oikein hyvin.

Peikothan siellä kavereineen istuskelevat ikkunalla. Mikäs siinä on kanojen lämpöisen höyhenpeitteen kyljessä istuskella. Rusehtavat kanat ovat tulleet muualta tänne meille, koska kyllä taloon aina pari kanaa mahtuu.

Niin ja mikäs tai kukas se toinen noitatyyppi onkaan? No minä tietenkin. He, heeee. Luutakin odottaa oven vieressä, niin siitä on kätevä lähteä liikkeelle 😁

Rentoo pääsiäisen aikaa jokaiselle täältä lumen keskeltä. Vielä on lunta melkoset määrät, mutta jos kelit tämmöisinä jatkuvat, niin äkkiä lumikinoksia saa etsimällä etsiä...........👀

HYVÄÄ VUOTTA 2024!

Kovin on rapsakka keli ulkona. Komee auringonpaiste, mutta pakkanen paukkuu metsikössä.

Peikot eivät näytä palelevan yhtään. Niillä näytti olevan oikein lepposa meininki, kun näin ne tuolla metsän laidassa. Itsellä kyllä sormet jäätyivät aika nopsaan, kun nappasin peikoista kuvan.

Peikot toivottelivat kaikille hyvää tätä vuotta 2024 ja sitä samaa toivottaa koko Peikkovillan väki 😍

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Se on kimallesammalta, huudahtaa peikko. Tontut nyt äkkiä tänne! Se on kimallesammalta!

Viuhahdus vaan menee peikkojen ohi, kun villisti keikkuvan hiippalakin omistava tonttu juoksee todella nopeasti ja hyppää kimallesammaleeseen komealla kuperkeikalla. Kimallesammal on löytynyt, tonttupoika nauraa ilahtuneena ja kieriskelee sammaleessa.

Toiset tontut ja peikot istuvat naureskellen katselemaan tonttupojan riemua. Kimallesammaleen taika on se, että siinä pitää kieriskellä tietty aika, niin kimallesammaleen taika tarttuu hiippalakkiin. Ja kieriskelystähän tontut tykkäävät muutenkin, niin kyllä nyt kelpaa kieriskellä.

Kyllä tällä kierinnällä pärjää kesään asti, tuumailee tonttu ja jatkaa kierimistään. Ai että, kun on mukavaa.

Kylläpä oli hankalaa löytää kimallesammalta näin talvella, mutta yhteistyössä on voimaa ja lopulta kimallesammalta löytyi. Kiiltomadot tuntuvat olevan varmimpia kimallesammaleesta jotain tietäviä näin talviaikaan. Taitavat käyttää sitä itsekin. Jotenkin tuntuu siltä.

Riittävästi kieriskeltyään tonttu nousi ylös ja totesi, että hiippalakki ei keiku enää. Jipiiiiiii! Nyt maistuisi pieni eväs ennen metsänväen joulujuhlaan menoa. Kaivetaanpa muutama kynttilä taskusta ja sitten syömään.

Muutama tonttu meni valmistelemaan pientä eväshetkeä ja muutkin tulivat kivilippaluolan uumenista syömään eväitä (eivät näy vielä kuvassa 😁).

Tämmöinen tarina tällä kertaa. Kiitos hurjasti etsinnöissä mukana olleille 😍!!! Ehkä meidänkin kaikkien tsemppi auttoi kimallesammaleen löytymisessä!

Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille!

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Peikkopojat ovat kiertäneet jo kivilippaluolaa peremmältä ison alueen. Sitten peikot tulevat paikalle, missä maasta nousee jonkinlaista hiusjäätä. Luolan katosta roikkuu valtavasti suuria jääpuikkoja. Jääpuikot muodostavat ihan omia mielenkiintoisia tiloja eri puolille luolaa.

Peikot ihastelivat hiusjään pintaa kunnes äkkiä ihan lähellä näkyy jotain himmeästi kimaltavaa......

Peikot hihkaisevat lähellä kimallesammalta etsiville tontuille, että tulkaapa käymään täällä suunnalla.

Voisikohan nyt olla niin, että........Kurkataan huomenna vielä se viimeinen luukku 👀😄

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Kovin on itsevarman näköinen etummaisena kulkeva peikkopoika. Toivottavasti itsevarmuus tuottaa tulosta ja luolasta löytyisi kimallesammalta. Tontut kulkevat jännittyneinä kohti kivilippaluolaa. Olisiko kimallesammalta siellä??!!

Nyt ollaan jo luolan suuaukolla. Peikot sanovat kiertävänsä luolaa vähän peremmältä ensin. Tontut voivat tulla jo luolaan kanssa etsimään sammalta. Varovasti tontut hiipivät luolaan ja odotukset ovat korkealla. Jos kiiltomadot olivat oikeassa, niin täällä pitäisi kohtaa kimaltaa.

Nyt kyllä toivon, että kimallesammalta löytyy täältä. Kiiltomadot eivät voi olla kovin väärässä. Vielä muutama luukku jäljellä 👀

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Pienen, mutta tehokkaan, tontturyhmän ei tarvinnut kovin montaa kertaa viheltää tonttujen kutsuvihellystä, kun ihan läheltä kuului vastausvihellys. Tontut tarpoivat hangessa rivakkaa vauhtia kohti vihellyksen tulosuuntaa ja ei kauaa mennyt, kun tonttupojat ja peikot näkyivät kallion vieressä.

Peikkojen näkeminen ilahdutti näitäkin tonttuja kovasti ja ilmeet olivat oikein iloisia. Selväksi tuli sekin, että tonttupojan hiippalakki jatkaa keikkumistaan ja kimallesammal on edelleen piilossa. Mutta peikot ja tonttupojat kertovat muille tontuille, että nyt heillä on hyvä vinkki kolmioluolan kiiltomadoilta. Nyt mennään porukalla suurelle kivilippaluolalle. Kiiltomadot kertoivat, että sieltä sitä voisi löytyä.

Voi että! Joko nyt tärppäisi. Mennään sentään jo luukussa 21 👀😁.

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Toinen tontturyhmä on saapunut kallioille. Tontut tiesivät tulla tänne, koska näkivät metsässä ryhmän pyrstötiaisia, jotka olivat nähneet tonttupoikien kävelevän tänne peikkojen luolien suuntaan. Partatonttu tuumailee, että missähän tonttupojat täällä ovat. Alue on melkoisen laaja.

Tontut lähtevät etenemään seinämän reunaa eteenpäin ja viheltävät samalla tonttujen kimeää kutsuvihellystä. Onpas täällä paljon lunta ja aina yhtä kaunista, tyttötonttu huokailee tarpoessaan hangessa.

Kohta taitaa koko ryhmä olla koolla. Vähän näin luulen. Tonttupojat ja peikot eivät voi olla kovin kaukana. Sehän saattaa selvitä seuraavassa luukussa 👀😁