JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Retkeilijäkoira reppuineen on myös matkalla metsänväen joulujuhlaan. Matka etenee hitaasti, koska vähän väliä täytyy kiikaroida kaikkea mielenkiintoista.

Mikäs se tuolla meni? Oliko se vihernokkainen talipötkönsyöjä?

Kyllä! Se sen täytyy olla. Näitä ei usein näe, koska ne liikkuvat hämärässä.

Ehkä sellainen talipötkönsyöjä piipahtaa metsänväen joulujuhlassakin. Se olisi retkeilijäkoiralle hieno kokemus. Tämä koira kiikaroi lintuja ja muita eläimiä niitä häiritsemättä eikä koskaan mene liian lähelle. Siksi koiralla onkin superhyvä kiikari. Ja mitä ei kiikarilla näe, niin ne saavat olla näkemättä. Luonnossa täytyy liikkua luontoa kunnioittaen ja ihan kaikkea ei tarvitsekaan nähdä!

Pääseeköhän retkeilijäkoira ajoissa juhlapaikalle? On tässä vielä monta päivää aikaa, että eiköhän se onnistu.

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Talon koira on ulkoilemassa ja haistelee pihapiirissä jäniksen jälkiä. Ja kappas! Itse jänishän se siinä vai rusakko kenties? Mutta onpa se suuri. On kaveri ollut porkkana-aikaan paikalla.

Pitkäkorvainen esittelee itsensä Pupuksi ja kertoo olevansa matkalla metsänväen kanssa juhlimaan. Koira kertoo, että tonttuja ja peikkoja on ainakin jo vilissyt aikalailla lähiympäristössä.

Ja kukas se täällä kiikaroi. Bongari koira etsii selkeästi myös jotain. Olisiko menossa Pupun kanssa samaan suuntaan?

On tuolla Bongarilla niin komeet kiikarit, että varmasti löytää perille. Minne sitten onkin menossa.

LINTUBONGARI

Tämän aamun satoi vettä ihan kunnolla. Iltapäivällä vesisade muuttui isoiksi räntäräiskäleiksi. Maa oli hetkessä valkoinen.

Meidän aktiivinen lintubongari päätti säästä huolimatta lähteä katsomaan, jos puiden oksilta löytyisi kivoja lintuja. Suojainen paikka löytyi mättään päältä ja kuusten alta.

Repussa bongarillamme on makoisat eväät, jotta jaksaa kiikaroida pitkään. Linnut eivät nimittäin välttämättä heti näyttäydy ja täytyy muistaa olla hiljaa.

Kyllä kiikareiden läpi näkyy kaikenlaisia pikkulintuja. Muutama isompikin....kylläpä ne näyttävätkin isoilta kiikareiden läpi.....

Itse minä, blogin kirjoittaja, näin pitkästä aikaa puukiipijän. Että voi tulla iloiseksi puukiipijästä 😊 Pari vuotta sitten onnistuin pihasaunaa lämmittäessäni näkemään puukiipijäpoikueen. Siinä kyllä suu loksahti auki, kun niitä katselin siinä ihan saunan oven edessä puun rungolla. Vou!

Mukavaa helmikuun loppua!