LOPPUVUODEN KUVIA

On ollut mukavia ulkoilukelejä, kun ei ole liian kylmä. Silti vaatetta saa pukea kunnolla, ettei kylmä sujahda jostain vaatteen mutkasta sisäpuolelle. Kaulaliina saa olla tiukasti kyllä kaulassa.

Pihalla näyttää ihan hauskalta, vaikka aika harmaata onkin. Tässä muutama kuva.

Tämä helmiketju kulkusineen on jo muutaman vuoden ollut tuolla pihalla ison kannon kyljessä. Hyvin se siellä näköjään säilyy ja on hauskan näköinen.

Tuo ovi näyttää olevan vaan kesäkäytössä. Sen verran pahasti on lunta kertynyt oven päälle ja eteen.

Meidän koira sai yhdestä lahjapaketista riepoteltavan lelun. No se lelu säilyi ehjänä muutaman minuutin. Tehokasta työskentelyä 😄 Tänään ripustin yhden osan lelusta meidän dogin pään päälle ja yhtä osaa se sai pitää itse suussaan. Näyttää ihan karvalakilta noi jalat tai kädet tuolla pään päällä. He, heeeee!

Yhtä reipasta loppuvuotta sinne ruutujen toiselle puolellekin! Älkää kumminkaan saako inspiraatioo näistä viimeisistä kuvista ja alkako mitään hajottamaan........ 😁

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Sinnehän ne peikkopojat jo kerkisivätkin. Ja siellä näyttää olevan jo muitakin peikkoja sekä tonttuja nuotion ääressä tunnelmoimassa.

Tontut ja peikot ovat kovia laulamaan, soittamaan ja tanssimaan. Peikkopoikakin soittaa aina kitaraa, kun sellainen vaan käsiin osuu. Ja aina on innokkaita kuuntelijoita ja mukana laulajia. Ja kummasti siinä aina tanssijalkaakin alkaa vipattaa.

Joulupukkihan on tällä hetkellä muutamien tonttujen kanssa hoitamassa tehtäviään. Muut tontut voivat jo ottaa rennommin. Eläimiäkin on jo saapunut jonkin verran. Päivän mittaan väkeä saapuu yhä enemmän. Metsissähän asuu jos jonkinlaista asukasta. Kaikista eivät ihmiset tiedä mitään......

Ja peikkopoika kerkisi jo tännekin soittamaan. Malttaakohan jättää kitaraa missään vaiheessa juhlintaa. Eiköhän ainakin syödessä 😋

Pikkutontut tässä myhäilevät ja tulevat kertomaan minulle, kuvaajalle, vähän juhlan etenemisestä. Minä en kuulemma pysty kuvaamaan heidän kaikkia touhujaan. Esimerkiksi tästä, muka lyhdyn ovesta, pääsee metsänväen salaiseen juhlapaikkaan. Sinne kuvaaja ei voi mennä. Näitä salaisia ovia on kuulemma tällä alueella muutamia. Että näinpä siinä sitten kävi, että tämän enempää en heidän juhliaan voi kuvata. Ja hyvä niin. Säilyy heillä oma rauha juhlia.

Oikein mukavaa joulunaikaa kaikille kalenterin seuraajille! Kiva, kun olitte mukana 💖 Luin hymyssä suin hauskoja kommentteja! Kiitos ja vielä rentoo joulua 😊

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Molemmat peikkopojat laskeutuivat kalliolta alas ja alkoivat etsimään jotain vietävää metsän joulujuhlaan. He päättävät viedä käpyjä, koska siellä on paljon sellaisia juhlijoita, jotka niistä pitävät. Peikkopojat keräävät niitä niin monta mukaansa, kun vaan saavat kuljetettua.

Ja pakkohan heidän on vekkuleina peikkoina ottaa mukaan vähän parta-aineita. Juhlan tiimellyksessä yksi jos toinenkin haluaa koristella itseään tai vaikka juhlakuusta.

Mutta nyt heillä onkin jo kiire juhlaa viettämään ja tuttuja tapaamaan.

Ja vielä yksi luukku jäljellä. Mitähän meille viimeisessä luukussa näytetään? Eli raotetaanpa vielä yksi luukku auki, mutta vasta huomenna, aattona 😃

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Peikkopojatkin kiirehtivät luoliltaan joulujuhlaan. Kallion seinämiin on muodostunut hauskoja jääpuikkoja ja peikot käyttävät niitä apuna kalliolta laskeutuessaan. Siinä saakin olla tarkkana, ettei jääpuikko katkea kesken kaiken!!

Melkoinen lasku, mutta varmasti hauskaa. Ja näyttää puikko kestävän.

Toinen peikko on jäänyt ihailemaan valtavaa jääputousta. Kauaa peikkopojat eivät ehdi jäämuodostelmia ihailla, koska hekin ajattelivat viedä jotain mennessään metsän joulujuhlaan.

Ehdimme vielä seuraavassa luukussa katsomaan, että mitä peikot juhlaan vievät mukanaan. Sitten onkin jo kiire juhlapaikalle 😃

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Tonttutytölle tulee outo tunne, että ihan kuin joku tarkkailisi häntä. Tontut ovat herkkiä vaistoamaan sellaiset asiat. Tonttutyttö kyllä vaistoaa, että kyseessä taitaa olla toinen tonttu. Piruetit jäällä saavat nyt riittää, sillä täytyy ehtiä vielä hakemaan ruusunmarjoja joulujuhlaan. Ketterästi tonttutyttö juoksee juurien alta ja etsii sopivaa ruusupuskaa.

Täältähän sellainen löytyikin. Ai kun onkin herkullisia ruusunmarjoja. Täältä saa kerättyä paljon marjoja mukaan. Pikkuisen menee samalla myös omaan suuhun. Maiskutus vaan kuuluu ruusupuskasta. Mutta kyllä taskuihin kertyy tooooodella monta ruusunmarjaa. Myös tyttötontuilta löytyy pohjattomat taskut, niinkuin poikatontuiltakin.

Nyt ei kyllä enää ole montaa päivää joulujuhlaan. Kyllä kaikkien juhlijoiden täytyy alkaa pitää kiirettä, että ehtivät ajoissa paikalle.

Luukut vähenee......Kohta on, hyvänen aika, jo joulu!!!!!!

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

No tonttutytönhän tarkkailijatonttu huomasi. Tonttutyttö on matkalla juhlapaikalle, mutta ei pystynyt vastustamaan kirkasta jäätä. Siinä on pakko hieman pyörähdellä....noin ja.....noin.

Onkohan tyttötontulla joku tehtävä vielä ennen juhlapaikalle menoa? Luulen, että on. Se selviää sitten tuttuun tapaan seuraavasta luukusta.

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Pienen matkan päässä todella huomaamaton tarkkailijatonttu on myös alkanut keräilemään juhlatarvikkeita. Hänen tehtävänään on tuoda mukanaan mustikanvarpuja, koska niistäkin tontut pitävät kovasti. Niitä on mukava rouskutella ja niistä saa paljon energiaa.

Mutta mitä ihmettä tämä tarkkailijatonttu huomaakaan lähistöllä? Tarkka tarkkailija kun on.

Aukaisemalla huomenna seuraavan luukun, niin asia toivottavasti selviää. Uskoisin, että se kerrotaan ensi luukussa 😁

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Tonttupojat keräävät puita metsän joulujuhlaan. Joulujuhlassa poltetaan aina nuotiota ja puita tarvitaan paljon. Moni tonttu kerää nuotiopuita ja tällä tavalla puita tulee varmasti riittävästi.

Kuormasta tulee aika painava, mutta yhteispelillä puut saadaan kuljetettua juhlapaikalle. Matkan varrelta voi kyytiin ottaa vielä muutaman puun. Täytyy kumminkin varoa, että kuorma ei kaadu. Eli taitavasti täytyy tonttupoikien edetä kuormansa kanssa.

Sinne tonttupojat menivät ja puut näyttävät pysyvän kyydissä oikein hyvin. Kyllä noita puita kelpaa poltella.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Mitähän ihmettä tähän rekeen aiotaan lastata? Kovin päättäväisen näköisenä tonttupoika rekeä työntää. Mutta mitä tuohon rekeen laitetaan vai laitetaanko mitään?

Voi ei! Se selviää vasta huomisesta luukusta 😁

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Eiväthän nuo muutkaan tontut malttaneet nukkua. Jokainen heistä alkoi heti etsimään tarvittavia asioita juhlaa varten.

Yksi tontuista huomaa todella hienon kuusen ja huikkaa kuusta etsimään lähteneelle tontulle löydöstä. Kuusi kelpaa kaikille eli nyt on kuusiasia hoidettu. Sitten muita juhlatarvikkeita keräämään.

Aamu jo valkenee. Yksi tontuista etsii marjoja. Tonttu nauraa, että ei tässä kohtaa montaa marjaa ole. Mutta tontut löytävät aina hyvin jäätyneitä puolukoita ja karpaloita. Ne ovat niiden herkkua. Ja se varsinainen herkkuhan on kylmä puolukka, tai vaikka se karpalo, torvijäkälän päälle aseteltuna. Siitä kaikki tontut tykkäävät ihan mahdottomasti.

Hyvin tuo tonttujen juhlavalmistelu lähti käyntiin. Mitähän he ensi luukussa etsivätkään?

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

Tontut tanssivat ja lauloivat pitkälle aamuyöhön. Kettu ja minikoira jo käpertyivät jossain kohtaa ison kuusen alle nukkumaan.

Vähitellen tontut alkoivat jälleen puhumaan metsän joulujuhlasta. Sitä pitäisi alkaa jo valmistelemaan. Tontut tiesivät jo etukäteen omat tehtävänsä, joten ne olivat vain toteutusta vailla.

Yksi tontuista päätti heti lähteä etsimään sopivaa joulukuusta. Tonttua ei väsyttänyt yhtään, joten intoa puhkuen ja joululaulua hyräillen, hän lähti kuusia katselemaan.

Nämä kuuset ovat kyllä kovin pieniä, että eiköhän vähän isompiakin vielä löydy.

Kuorsaavatkohan muut tontut, vai mitä mahtavat puuhata? Mutta kylläpä tämä kuukausi menee kauheata vauhtia!!!!!

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Tonttuporukan laulu raikuu metsässä ja kettu ja minikoira haukahtelevat mukana. Tontut eivät enää malta istuskella, vaan tanssijalkaa alkaa vipattaa. Koko tonttujoukko tanssii kynttilän ympärillä ja kettu ja minikoira antavat tassuillaan tahtia.

Kylläpä käy melkoinen huiske. Nyt ovat tontut ihan elementissään.

Mitäköhän tämä porukka tekee huomisessa luukussa......Vai vieläkö tanssi ja laulu jatkuu?

Odottelemme jälleen uuden luukun aukeamista 😄

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

Tonttuporukka istuskelee metsän siimeksessä. Ilta pimeni ja luntakin alkoi jossain vaiheessa satamaan. Juttua riittää jokaisella kovasti ja kenelläkään ei ole kiire mihinkään.

Kettu ja minikoira kuuntelevat tarkasti tonttujen tarinoita. Tontut ovat käyneet niin monenlaisissa paikoissa ja nähneet kaikenlaista mielenkiintoista.

Kylläpä kettu ja minikoira kuuntelevatkin tarkkaavaisesti.

Ilta alkaa vaihtua jo yöksi, mutta tontuilla vaan juttua riittää. He innostuvat jo suunnittelemaan metsän joulujuhlaa. Yksi tonttu alkaa hyräilemään letkeää joululaulua ja kohta jo toinenkin tonttu laulaa mukana. Lopulta kaikki laulavat iloisina ja kettu ja minikoira hymistelevät mukana.

Kuinkahan villiksi tämä meno täällä oikein muuttuukaan? Katsotaanpa silmä tarkkana seuraava luukku......, mutta vasta huomenna!!

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Kettu, vanha tuttumme, höristää korviaan. Tonttupojathan sieltä ovat tulossa. Kettu vinkkaa lähistöllä seisoskelevalle minikoiralle, että tonttupojat ovat tulossa.

Minikoira loikkii ketterästi partiotonttujen luo ja kertoo tonttupoikien tulevan. Partiotontut alkavat heti kaivamaan syötävää ja juotavaa esiin, sillä rupattelu on mukavinta, kun samalla pistää herkkuja poskeensa.

Minikoira hypähtelee tonttupoikia vastaan innoissaan ja kertoo, että täällä on muitakin tonttuja pitämässä taukoa. Tonttupojat kaivavat myös taskuistaan pipareita ja joulutorttuja, joita taskuista löytyy vielä runsaasti. Tontuillahan on tunnetusti pohjattomat taskut. Niihin mahtuu vaikka mitä, mutta ulospäin taskujen sisältöä ei pysty edes huomaamaan. Taitaa olla melkoisia tonttutaikoja noissa taskuissa.

Kyllä näillä vesseleillä on varmasti mukava rupattelutuokio tuolla metsän siimeksessä.

Ja jälleen uutta luukkua odottamaan 😄

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Humpsis ja tömpsis! Pikkuiset tonttupojat eivät enää pysyneet koiran liukkaassa lyhytkarvaisessa päässä ja koiran pään heilahtaessa tipahtivat lumihankeen. Kyllä siitä lumikylpy tuli. Tonttupojat nauraa kihersivät lumessa.

He sanoivat koiralle, että jatkavat tästä matkaa eteenpäin. Koira hymyili tontuille. Kyllä! Se todellakin hymyili melkein koko purukalustollaan. Tonttuja koiran ilme nauratti kovasti ja he lupasivat taas tulla käymään. Suut hymyssä tonttupojat jatkoivat takaisin metsään.

Ja sitten taas seuraavaa luukkua odottelemaan!

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Aikansa havukranssissa lepäiltyään peikot sanoivat lähtevänsä käymään luolillansa. Peikot hyppäsivät alas ja lähtivät kipittämään kohti metsää ja kalliota. Peikot huutelivat mennessään, että koira on tulossa ulkoilemaan.

Tontut odottivat kranssissa koiraa, joka uteliaasti tuli haistelemaan peikkojen tuoreita jalanjälkiä. Tontut hihkaisivat koiralle, että saavatko hypätä kyytiin. Koira katsoi ylös kranssiin ja huomasi tontut. Ja taas alkoi häntä viuhtoa mahdottomasti. Tokihan tontut saivat hypätä kyytiin.

Hopsansaa, kun tontut hyppäsivät suoraan koiran päähän.

Koiran liukkaassa päässä olikin hankala pysyä. Tontut nauroivat ja yrittivät pysyä kyydissä. Koirankin päätä alkoi tonttujen pienet kädet ja jalat kutittamaan. Koira katseli samalla, että mihinkäs ne peikot oikein jo kerkisivät menemään.

Samalla kun koira käänsi hieman vauhdikkaammin päätään, niin tonttujen lapaset eivät enää pysyneet koiran lyhyessä turkissa kiinni.

Hupsista! Kuinkahan tässä kävi? Pysyivätkö tontut kyydissä vai tuliko tontuille ylimääräinen lumikylpy? No sehän selviää taas huomisesta luukusta 😁

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Viime luukussa jäimme jännittämään, että mahtuvatko tonttupojat ja peikot tonttuovesta ulos, kun joulutorttuja ja pipareita taitaa olla taskuissa melkoisesti. Hyvin näyttivät mahtuvan. Ryhmätyössä on voimaa ja onhan tontuilla salaisia taikavoimiakin! Pelleiltä oli kadonnut melkoisen monta torttua ja piparia, että hyvät eväät saivat mukaansa. Ja oikeasti saivat ottaakin niin paljon kuin vaan halusivat.

Tonttupojat ja peikot kipusivat piharakennuksen ovessa olevaan kranssiin syömään ja sulattelemaan eväitään. Mahat olivat pulleina ja taskut täynnä herkkuja. Kranssi onkin hyvä paikka tarkkailla pihan elämää ja kukaan ei varmastikaan huomaa heitä.

Mitähän ensi luukussa tapahtuu?

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Tonttujen ja peikkojen silmät iskeytyvät pöydälle, missä on vastapaistettuja joulutorttuja ja pipareitakin. Kyllä! Peikotkin tykkäävät syödä näitä herkkuja....toisinaan. Koira ei ollut onnistunut pudottamaan herkkuja hännällään. Onneksi!

Tonttupojat ja peikot kiipeävät laatikonvetimiä pitkin pöydälle ja nauttivat ihanan jouluisista tuoksuista. Tontut hyppäävät amarylliksen juurelle ihailemaan leivonnaisia ja nuoleskelevat huuliaan.

Tonttupojat tuumailevat, että kuinkahan monta torttua ja piparia kehtaisi ottaa mukaan. Peikot virnistelevät, että taskut täyteen vaan.

Tässä kohtaa kuvaamme amaryllistä, jotta sankarimme saavat täyttää taskunsa ihan rauhassa ilman valvovaa kameraa!

Mahtuvatkohan tontut ja peikot tonttuovesta ulos, jos taskut on sullottu oikein täyteen torttuja ja pipareita?

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Tonttupojat ja peikot ovat kuulleet, että joku on tulossa. Ja seinällä on näkynyt valtava varjokuva! Mutta mikä tai kuka se on?

No sehän onkin vanha tuttu. Talon koirahan se siinä. Koira tulee tarkkaavaisena nurkan takaa, mutta tunnistaa tontut ja peikot kyllä nopeasti. Koiralla häntä viuhtoo niin, että piparit ja joulutortut meinaavat lentää pitkin keittiötä. Sitten koira tulee nuuskimaan pieniä vierailijoita ja kellahtaa tonttuoven eteen innoissaan.

Koira odottelee, että tulevatko tonttupojat ja peikot rapsuttelemaan sitä, vai mitä ne siellä puuhaavat. Ihan kuin tanssisivat vanhaa biisiä Travoltan tyyliin.........Erikoista!

Mahtoivatkohan kaikki joulutortut ja piparit pysyä pellillä, vai onko niitä ympäri keittiötä? Ja senhän näkee seuraavasta luukusta!