JOULUKUUN 11. LUUKKU

Majava ja peikkopojat palasivat sulan veden puolelle ja siellä majava näytti mainion tavan ylittää oja. Majava on itse valmistanut omilla talttahampaillaan koivun tuohesta todella vankan lautan. Lautta näyttää näin katsojan silmissä aika hentoiselta, mutta uskomatonta kyllä, lautta on erittäin kestävä ja tukeva. Majava tuumailee, että jospa jylhältä kiveltä virtaava vesi vahvistaa lautan rakenteita entisestään. On se jylhän kiven alue niin ainutlaatuinen ja täynnä mystiikkaa.

Uskottava se on, että kyllä tuo lautta kuljettaa peikkopojat turvallisesti ojan toiselle puolelle. Onhan siinä ripaus jylhän kiven taikaa mukana 😊

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Tonttupojat katsovat kaikki matkan varrelle osuvat pienet luolat ja puiden alla olevat kolot. Vieläkään ei kimallesammalta näy. Tontut jatkavat matkaa kohti peikkojen luolastoja. Kannattaa kysyä löytyykö kimallesammalta peikoilta.

Tonttupojat jatkavat matkaa toisen tontun hiippalakki keikkuen. Kyllä nyt kimallesammal tulisi tarpeeseen, tuumii keikkuvan hiippalakin omistava tonttu ja pitää lakistaan kaksin käsin kiinni ja nauraa hihittää mennessään.

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Hyvin lähellä eräs toinenkin tonttu on pienellä evästauolla ja juttelee oravan kanssa metsän joulujuhlan valmisteluista. Tonttu on vienyt jo juhlapaikalle paljon havuja, joiden päällä on mukava istuskella. Jotka eivät havuista tykkää, niin niille on varattu pehmeätä sammalta ja heinää reippaasti.

Orava on kuulemma vienyt paikalle jo käpyjä koristeeksi ja kävyistä halukkaat saavat syödä siemeniä. Koristeina on eri puiden käpyjä, että valinnan varaa riittää.

Tonttu ja orava tuumailevat, että juhlapaikalla alkaa jo nyt olla hienon näköistä. Juhlapaikalle mennessä tulee jo hieno tunnelma.

Tontut pääasiassa valmistelevat juhlan metsän kaikille asukkaille, mutta moni metsän asukas osallistuu myös valmisteluihin. Ja juhlaväki tuo jouluna aina mukanansa jotain pientä syötävää, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Välttämätöntä on oikeastaan vain hyvä juhlamieli.

Tämmöinen luukku tänään. Odottelemme taas seuraavan luukun avautumista.

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Lähellä kuljeskelevat myös tonttupojat ilman kiireen häivää. He ovat kävelemässä kohti pariskunnan taloa ja nauttivat metsän rauhasta. Heillä on ollut tapana kuljeskella talon lähettyvillä varsinkin näin joulun alla. Talossa sisälläkin ovat monta kertaa käyneet. Sieltä on saanut monesti herkullisia pipareita. Slurps!

Tonttupojat miettivät, että missähän isäntä, emäntä ja koira ovat tällä hetkellä. He päättävät olla todella tarkkaavaisia, että heitä ei vain huomattaisi. Koira kyllä täytyy taas nähdä, he tuumailevat.

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Tontut päättävät lähteä ihmisten pihalle takaisin ja pyytävät peikkopoikia mukaansa. Mutta nyt heidän täytyy olla hyvin varovaisia. Jos ihmiset sattuivatkin näkemään pienen vilauksen tontun hiippalakista.

Tomera porukka tarpoo lumessa pihaa kohti. Kohta tulee pimeää, niin heitä ei huomata niin helposti.

Ovatkohan ihmiset vielä pihalla? Tämän porukan täytyy nyt olla silmä ja korva tarkkana!

JOULUKALENTERI LUUKKU 11

Tontut ja peikot ravistelevat lumia vaatteistaan. Lumisade on vähäsen rauhoittunut.

Toinen tonttupojista kehuu tonttutytön hienoa hiippalakkia. Tonttutyttö kiittää, mutta lisää siihen, että lakki tuntuu välillä todella isolta ja se jää välillä kiinni sinne sun tänne. Välillä tuntuu, että suorastaan uppoudun lakin uumeniin, enkä huomaa silloin mitään muuta. Ja tontunhan pitäisi olla tarkkaavainen.

Tonttupoika antaa vinkin. Joulupukin muori on taitava lakkien tekijä. Luulenpa, että tähänkin hiippalakkiin on kätketty joku salaisuus. Kuten esimerkiksi tonttujen takkien taskut ovat käytännössä pohjattomat. Niihin mahtuu aika paljon kaikenlaista, vaikka taskut näyttävät ulospäin ihan tavallisilta taskuilta. Aina taskua ei edes huomaa ja silti tasku on olemassa.

Tonttutyttö kiittää tonttupoikaa vinkistä ja jää miettimään hiippalakkiansa. Tonttupoika lisää vielä, että salaisuus täytyy oivaltaa itse.

Nyt koko porukka lähtee kulkemaan tuulessa ja tuiverruksessa tonttujen aluetta kohti. Minikoira ja jänöpupu ampaisevat tasavauhtia liikkeelle sellaisella vauhdilla, että lumet karisevat molempien turkista.

Mihinkähän asti mahtavat oikein kulkea yhteen menoon?