Ja jotta jännitys säilyisi, niin siirrytäänpä seuraamaan tonttutytön puuhia 😁 Siellähän hän keikkuu jälleen punaisten marjojen keskellä. Todellakin näyttää tykkäävän jouluisen punaisesta väristä. Tonttutytöllä ei näytä olevan minnekään kiire. Pieni heleä hyräily kuuluu pensaikosta. Ohikulkija ei edes pientä tonttua huomaisi, vaikka vierestä kävelisi. Niin hyvin tonttu maastoutuu marjaisan pensaan keskelle.
Tonttupojat suorastaan hyppelivät kohti suurta kantoa. Ja se tosiaankin on suuri. Miten tuonne ylipäänsä on mahdollista päästä kiipeämään. Tontuille se ei näytä olevan ongelma. Sinne vaan kantoa pitkin ylös.
Tontut tarkastavat huolellisesti lumen alta näkyvää sammalta, että olisiko se kimallesammalta. Vielä sitä ei näy yhtään. Tavallista sammalta löytyy kyllä.
Tonttupojat istuskelevat aidan päällä ja miettivät asiaa, minkä perheen koira oli edellisenä päivänä kertonut. Olivatko ihmiset todellakin nähneet kimallusta kuusikossa!!?? Miten se on mahdollista! Tontut olivat kovin mietteliään näköisiä. Välillä aina toinen heistä sanoi, että voisiko se olla mahdollista ja katselivat kysyvästi toisiaan.
Peikkopojat ilahtuvat, kun jäätikko on kasvanut todella paljon. Eikä kauan mene, kun peikkopojat jo laskevat mäkeä. Tässä saakin mukavat liu'ut.
Lähistöltä kuuluu kimeä, lyhyt vihellys. Peikkopojat kääntyvät katsomaan vihellyksen suuntaan. Tämäpä mukava yllätys.
Seuraavasta luukusta varmaankin selviää viheltäjä......
La, la, lal, lal, laaaaaa..... Lallatus kuuluu jo pitkälle ja tontut juoksevat nopeasti katsomaan mistä ääni kuuluu. Puukelkka lähestyy hurjaa vauhtia ja kyydissä oleva naisihminen lallattaa ja nauraa. Tontut tunnistavat ihmiset lähitalon asukkaiksi. Kylläpä niillä näyttää olevan vauhti päällä.
Mihin nämä ihmiset ovat menossa vai muutenko vaan täällä hurjastelevat?
Ja arvatkaa mitä...... Se selviää seuraavasta luukusta 😄
