JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Majava on mielestään saanut jo kaikki puut kerättyä. Nyt majava vähän katselee sopivaa paikkaa rakennelmalleen. Tässä ojan varressa kyllä on ihan paras paikka. Kyllä se johonkin tähän täytyy pystyttää, tuumailee majava

Mutta kylläpä on kaunista, majava huokailee. Oja kohisee hiljakseen ja lumi on puhtaan valkoista. Tässä on mukava aina vaan olla ja ihmetellä. Majava katselee hetken vähän tarkemmin. Ihan kuin ojan vedestä nousisi pieniä, kirkkaita timantteja ilmaan leijumaan. Onpa mystistä, mutta aika hienoa, tuumailee majava.

Täytyypä itsekin katsella ulkona välillä vielä tarkemmin, jos näkisi itsekin jotain yhtä hienoa 👀

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Hei tonttupojat! Me ollaan täällä ylhäällä! Kävimme joka ikisen luolan kolon läpi, mutta ei siellä ole yhtään kimallesammalta. Tulimme vielä tänne ylöskin katsomaan, mutta ei sitä ole täällä. Tämän luolan kiiltomadot käskivät sanoa teille sellaisia terveisiä, että kannattaa mennä suuren kivilippaluolan alta katsomaan. Kiiltomadot epäilevät, että sieltä voisi löytyä.

Peikot hihkaisevat vielä tontuille, että tulevat luolasta nyt pois ja jatketaan sitten matkaa kivilippaluolalle.

Jokohan nyt tärppäisi? Voisiko kiiltomatojen tiedoista olla apua. Ainakin kiiltomadot ovat kimalluksen jonkinlaisia asiantuntijoita 😀

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Tämä tonttu taas saapuu juhlapaikalle vauhdikkaammalla tyylillä. Humps vaan, tonttu hyppää töppäreen yli ja humpsahtaa hankeen. Tontulla on hauskaa. Pehmeä lumi saa aina tekemään temppuja, kun laskeutuminen on yleensä pehmeä.

Tällä tontulla ei enää ole pitkä matka juhlapaikalle ja tonttu on aivan innoissaan. Juhlapaikka näkyy jo. Tonttu on aika ajoissa ja menee auttelemaan viime hetken järjestelyissä.

Minä en kyllä juhlapaikkaa vielä näe, mutta lähellä se sitten varmaan on 😀

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Isäntä ja emäntä istuivat nuotion ääressä todella pitkään. Ja kyllähän sieltä sitä makkaraakin löytyi grillattavaksi.

Nuotiopaikalta he lähtivät saunaa lämmittämään. Sauna tekisi terää tämmöisen ulkoilmapäivän päätteeksi. Heillä on tapana sytytellä saunapolulle ulkotulia ja niin he tekevät nytkin. Keli on aika tuulinen ja vettäkin hetken vähän ilmassa, mutta kyllä ne tulet vaan saadaan syttymään.

Saunalle päin kävellessään he katsovat vielä nuotiopaikalle, että se on varmasti sammunut. Mutta eihän tämä voi olla totta! Mikäs tuolla nuotiopaikalla oikein on?

Se selviää ehkä seuraavasta luukusta 👀

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

No toinen peikkopoikahan juoksi hakemaan pyöränsä tontuille ja toinen tonttu hyppäsi innosta tutisten pyörän selkään. Peikkopojat muistuttelivat tonttua, että kuinka pyörä toimii. Tontulla pipolakki vipattaa päässä, kun pyörä nytkähtää liikkeelle.

Mutta kylläpä se vaan on mukavaa hurautella pitkin lumista maastoa. Eihän tätä meinaa malttaa lopettaa ollenkaan. Pitäisiköhän tontuillekin hankkia muutama tämmöinen. Kyllä niille aina käyttöä keksisi.

Tonttu palautti pyörän ja toinen peikoista näytti malliksi vähän vauhdikkaampaa ajoa. Tontut katselivat ihastuksissaan peikon ajoa.

Jätetäänpäs tämä porukka huristelemaan rauhassa. Ja vielä on muutama luukku jäljellä. Joulu on ihan kohta!

JOULUKALENTERIN LUUKKU 19

Mehut pääsivät onnellisesti juhlapaikalle. Kaikki aivan ehjinä, koska mehukuljetus puukelkalla tehtiin rauhallisesti. Tontut ja peikot ovat tarkkoja siitä, että ruokia ja juomia käsitellään hyvin. Onhan niiden valmistukseenkin nähty paljon vaivaa.

Mihinkäs tämä tonttu hiippailee? Mutta tuollahan on salainen konvehtiluola. Sieltä löytyy esimerkiksi kaivattuja kurpaloita, muleisia histikoita... Oho. Nyt meni tonttukieleksi. Mutta kaikenlaisia herkullisia marjaherkkuja sieltä löytyy.

Mitäpä tonttutyttö puuhailee? Tonttutyttö hyräilee jotakin pirteätä laulua ja samalla hypähtää välillä sivulle.

Seuraavassa luukussa varmasti selviää tonttutytön puuhat 😊