PEIKKOPOIKIEN JUHANNUS

Ai että juhannusruusu tuoksuu ihanalta, tuumailee peikkopoika ruusupuskassa, ja nuuhkaisee toooosi syvään. Melkoisen piikikästä täällä puskassa on, mutta tämän tuoksun takia kannattaa puskassa aina poiketa näihin aikoihin. Tänä vuonna juhannusruusut aloittivat kukinnan ajoissa, että nippa nappa on vielä juhannuksena kukkia. No vielä on vähän nuppujakin.

Peikkopojat loikkivat ruusupuskasta kohti metsää ja nappaavat ohimennen kukat mukaansa. Peikot loikkaavat vanhalle pöydälle istumaan ja asettelevat kukkaset hiuksiinsa ja virnistelevät tyytyväisinä. Ollaan me aika hienoja nyt, peikkopojat tuumailevat.

Peikkopojat lähtevät keltaiset kukat keikkuen kohti läheistä niittyä. Taitavat kerätä lisää kukkasia mukaansa.

Rentoo Juhannusta sinne ruutujen toiselle puolelle missä sitä sitten ikinä vietättekin.

 Toiset ihan töissäkin.

PÄÄSIÄISNOITA JA MUITA OMITUISIA OTUKSIA

Meidän nurkissa pyörii aika selkeesti muutama noitatyyppi. Kuvissa näkyy yksi niistä. Kovin on leimuavan punainen hiuspehko päässä. Ilme on kyllä vähän epäileväinen, että minäkö noita muka 👀😄

Ikkunalla heiluu lisää omituisia otuksia. Koiranoita taitaa tuumailla, että mitäs siellä naureskelette. Hattu ja hiukset sopivat koirallekin oikein hyvin.

Peikothan siellä kavereineen istuskelevat ikkunalla. Mikäs siinä on kanojen lämpöisen höyhenpeitteen kyljessä istuskella. Rusehtavat kanat ovat tulleet muualta tänne meille, koska kyllä taloon aina pari kanaa mahtuu.

Niin ja mikäs tai kukas se toinen noitatyyppi onkaan? No minä tietenkin. He, heeee. Luutakin odottaa oven vieressä, niin siitä on kätevä lähteä liikkeelle 😁

Rentoo pääsiäisen aikaa jokaiselle täältä lumen keskeltä. Vielä on lunta melkoset määrät, mutta jos kelit tämmöisinä jatkuvat, niin äkkiä lumikinoksia saa etsimällä etsiä...........👀

HYVÄÄ VUOTTA 2024!

Kovin on rapsakka keli ulkona. Komee auringonpaiste, mutta pakkanen paukkuu metsikössä.

Peikot eivät näytä palelevan yhtään. Niillä näytti olevan oikein lepposa meininki, kun näin ne tuolla metsän laidassa. Itsellä kyllä sormet jäätyivät aika nopsaan, kun nappasin peikoista kuvan.

Peikot toivottelivat kaikille hyvää tätä vuotta 2024 ja sitä samaa toivottaa koko Peikkovillan väki 😍

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Se on kimallesammalta, huudahtaa peikko. Tontut nyt äkkiä tänne! Se on kimallesammalta!

Viuhahdus vaan menee peikkojen ohi, kun villisti keikkuvan hiippalakin omistava tonttu juoksee todella nopeasti ja hyppää kimallesammaleeseen komealla kuperkeikalla. Kimallesammal on löytynyt, tonttupoika nauraa ilahtuneena ja kieriskelee sammaleessa.

Toiset tontut ja peikot istuvat naureskellen katselemaan tonttupojan riemua. Kimallesammaleen taika on se, että siinä pitää kieriskellä tietty aika, niin kimallesammaleen taika tarttuu hiippalakkiin. Ja kieriskelystähän tontut tykkäävät muutenkin, niin kyllä nyt kelpaa kieriskellä.

Kyllä tällä kierinnällä pärjää kesään asti, tuumailee tonttu ja jatkaa kierimistään. Ai että, kun on mukavaa.

Kylläpä oli hankalaa löytää kimallesammalta näin talvella, mutta yhteistyössä on voimaa ja lopulta kimallesammalta löytyi. Kiiltomadot tuntuvat olevan varmimpia kimallesammaleesta jotain tietäviä näin talviaikaan. Taitavat käyttää sitä itsekin. Jotenkin tuntuu siltä.

Riittävästi kieriskeltyään tonttu nousi ylös ja totesi, että hiippalakki ei keiku enää. Jipiiiiiii! Nyt maistuisi pieni eväs ennen metsänväen joulujuhlaan menoa. Kaivetaanpa muutama kynttilä taskusta ja sitten syömään.

Muutama tonttu meni valmistelemaan pientä eväshetkeä ja muutkin tulivat kivilippaluolan uumenista syömään eväitä (eivät näy vielä kuvassa 😁).

Tämmöinen tarina tällä kertaa. Kiitos hurjasti etsinnöissä mukana olleille 😍!!! Ehkä meidänkin kaikkien tsemppi auttoi kimallesammaleen löytymisessä!

Oikein mukavaa joulun aikaa kaikille!

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Peikkopojat ovat kiertäneet jo kivilippaluolaa peremmältä ison alueen. Sitten peikot tulevat paikalle, missä maasta nousee jonkinlaista hiusjäätä. Luolan katosta roikkuu valtavasti suuria jääpuikkoja. Jääpuikot muodostavat ihan omia mielenkiintoisia tiloja eri puolille luolaa.

Peikot ihastelivat hiusjään pintaa kunnes äkkiä ihan lähellä näkyy jotain himmeästi kimaltavaa......

Peikot hihkaisevat lähellä kimallesammalta etsiville tontuille, että tulkaapa käymään täällä suunnalla.

Voisikohan nyt olla niin, että........Kurkataan huomenna vielä se viimeinen luukku 👀😄

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Kovin on itsevarman näköinen etummaisena kulkeva peikkopoika. Toivottavasti itsevarmuus tuottaa tulosta ja luolasta löytyisi kimallesammalta. Tontut kulkevat jännittyneinä kohti kivilippaluolaa. Olisiko kimallesammalta siellä??!!

Nyt ollaan jo luolan suuaukolla. Peikot sanovat kiertävänsä luolaa vähän peremmältä ensin. Tontut voivat tulla jo luolaan kanssa etsimään sammalta. Varovasti tontut hiipivät luolaan ja odotukset ovat korkealla. Jos kiiltomadot olivat oikeassa, niin täällä pitäisi kohtaa kimaltaa.

Nyt kyllä toivon, että kimallesammalta löytyy täältä. Kiiltomadot eivät voi olla kovin väärässä. Vielä muutama luukku jäljellä 👀

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Pienen, mutta tehokkaan, tontturyhmän ei tarvinnut kovin montaa kertaa viheltää tonttujen kutsuvihellystä, kun ihan läheltä kuului vastausvihellys. Tontut tarpoivat hangessa rivakkaa vauhtia kohti vihellyksen tulosuuntaa ja ei kauaa mennyt, kun tonttupojat ja peikot näkyivät kallion vieressä.

Peikkojen näkeminen ilahdutti näitäkin tonttuja kovasti ja ilmeet olivat oikein iloisia. Selväksi tuli sekin, että tonttupojan hiippalakki jatkaa keikkumistaan ja kimallesammal on edelleen piilossa. Mutta peikot ja tonttupojat kertovat muille tontuille, että nyt heillä on hyvä vinkki kolmioluolan kiiltomadoilta. Nyt mennään porukalla suurelle kivilippaluolalle. Kiiltomadot kertoivat, että sieltä sitä voisi löytyä.

Voi että! Joko nyt tärppäisi. Mennään sentään jo luukussa 21 👀😁.

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Toinen tontturyhmä on saapunut kallioille. Tontut tiesivät tulla tänne, koska näkivät metsässä ryhmän pyrstötiaisia, jotka olivat nähneet tonttupoikien kävelevän tänne peikkojen luolien suuntaan. Partatonttu tuumailee, että missähän tonttupojat täällä ovat. Alue on melkoisen laaja.

Tontut lähtevät etenemään seinämän reunaa eteenpäin ja viheltävät samalla tonttujen kimeää kutsuvihellystä. Onpas täällä paljon lunta ja aina yhtä kaunista, tyttötonttu huokailee tarpoessaan hangessa.

Kohta taitaa koko ryhmä olla koolla. Vähän näin luulen. Tonttupojat ja peikot eivät voi olla kovin kaukana. Sehän saattaa selvitä seuraavassa luukussa 👀😁

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Hei tonttupojat! Me ollaan täällä ylhäällä! Kävimme joka ikisen luolan kolon läpi, mutta ei siellä ole yhtään kimallesammalta. Tulimme vielä tänne ylöskin katsomaan, mutta ei sitä ole täällä. Tämän luolan kiiltomadot käskivät sanoa teille sellaisia terveisiä, että kannattaa mennä suuren kivilippaluolan alta katsomaan. Kiiltomadot epäilevät, että sieltä voisi löytyä.

Peikot hihkaisevat vielä tontuille, että tulevat luolasta nyt pois ja jatketaan sitten matkaa kivilippaluolalle.

Jokohan nyt tärppäisi? Voisiko kiiltomatojen tiedoista olla apua. Ainakin kiiltomadot ovat kimalluksen jonkinlaisia asiantuntijoita 😀

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Peikkopojat ehdottavat ensimmäiseksi tarkistettavaksi paikaksi kolmioluolaa. Kuvasta voikin päätellä miksi sen nimi on sellainen. Suuaukko on aikalailla kolmion muotoinen.

Peikkopojat sanovat, että voivat käydä kurkistamassa sisäpuolella. He liikkuvat siellä ketterästi, koska tuntevat tämän paikan aika hyvin. Tonttupojat jäävät odottamaan luolan ulkopuolelle jännittyneinä. Mahtaako luolasta löytyä kimallesammalta..........?

Onpas jännää. Voisiko tuolla luolassa olla sitä paljon kaivattua kimallesammalta?

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Peikkopojat laskeutuvat ketterästi tonttujen luokse. Tontut huomaavat peikot ja loikkivat äkkiä peikkoja vastaan. Onpa todella kiva nähdä taas! Peikot sanovat, että kuulivat tonttujen äänet tuonne ylös kallion päälle ja lähtivät heti tulemaan.

Peikot ja tontut höpisevät innoissaan niitä näitä. Sitten tonttupojat muistavat itse asian. Tonttupojat kertovat vikuroivasta hiippalakista ja että he etsivät muutamien muiden tonttujen ja metsän eläinten kanssa kimallesammalta. Sitä tarvittaisiin, jotta vikuroiva hiippalakki käyttäytyisi taas asiallisesti.

Peikkopojat katsovat toisiaan ja tuumailevat. Heillä voisi olla tiedossa muutama mahdollinen paikka, josta kimallesammalta kannattaisi katsoa. Voi kun hienoa, tonttupojat hihkaisevat.

No nyt ehkä alkaa olla toivoa kimallesammaleen löytymisestä 😃

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Mutta tuolta tulevat peikkopojat! Peikkopojat ovat kuulleet tonttujen ilakointia jääpuikkoseinämältä ja riensivät äkkiä katsomaan missä tontut ovat.

Peikkopojat katsoivat äänen suuntaan ja lopulta näkivät tonttupojat pyörimässä jääpuikkojen ympärillä. Tontuilla näyttää olevan hauskaa. Laskeudutaan äkkiä tonttuja tapaamaan.

Peikot lähtivät laskeutumaan ketterästi kohti tonttupoikia. Kalliot ovat peikoille niin tuttuja, että siellä kulkeminen on heille todella helppoa. Kyllä tonttupojat nyt ilahtuvat.

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

Hiiiiii! Täällä on aina niin jännittävän näköistä. Valtavia jääpuikkoja! Vähän kun olisi jossain huvipuiston peilisokkelossa. Hi, hiiii! Aivan hirmuisen hienoja nämä jääpuikot.

Ai niin se kimallesammal. Keikkuva hiippalakki muistutti, että tiettyä sammalta pitäisi löytää tai muuten lakki jatkaisi keikkumistaan kesään asti. Silti valtava jääpuikkojen määrä saa tontut aina ihailemaan puikkojen loistetta ja kimallusta. Mutta jääpuikkojen kimallus ei riitä. Tarvitaan kimallesammalta, jotta lakki taas malttaa pysyä paikoillaan kiltisti.

Nyt tonttupoikien täytyy malttaa jättää jääpuikot ja jatkaa kimallesammaleen etsintää. Tai riittäähän tuolla alueella jääpuikkoja kyllä melkosesti ja isolla alueella.

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

No nyt kyllä istahdetaan toviksi ja syödään jotain pientä tässä välissä. Myöhemmin keritään syömään reilummin. Onpas tässä mukava pieni kolo istuskella. Oikein mukava paikka.

Kiivetään seuraavaksi tuonne vähän ylemmäksi. Mennään sinne jääpuikkokallioille. Se on sen näköistä aluetta, että siellä sammalta voisi hyvin olla. Muut tontutkaan eivät vielä ole kimallesammalta löytäneet, kun ei heistä ole mitään kuulunut.

Jätetään tonttupojat hetkeksi syömään eväitään ja jatketaan huomenna tonttujen touhujen seuraamista.

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

Katsopas tätä luolaa, mikä on melkein piiloutunut lumen alle. Tämmöisiin voisi helposti jäädä vähän kimallesammalta. Tonttupojat tuijottavat silmät sikkurallaan hämärään luolaan. Luola on aika pieni ja siellä ei kyllä näy kimallusta yhtään. Kotoisa luola, mutta ei kimallusta.

Tonttupojat meinaavat ryömiä luolaan hetkeksi istuskelemaan ja syömään eväitä, mutta päättävät jatkaa vielä vähän matkaa ja kaivaa sitten eväät esiin. Jos vaikka eväiden tuoksu toisi peikkopojat paikalle, naureskelevat tontut.

Tuo onkin hyvä konsti houkutella peikkoja paikalle. Herkulliset eväät esiin tonttujen mystisistä taskuista ja tuoksut leijailevat lähistölle.

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

No nyt ollaan lähellä peikkojen aluetta. Noiden jääpuikkojen jälkeen ollaan jo kallioisen alueen reunassa. Siitä alkavat peikkojen luolastot. Luolasokkeloissa asuu myös kaikenlaisia eläimiä sulassa sovussa peikkojen kanssa. Sopu sijaa antaa.

Kurvataanpa tuosta jääpuikkojen takaa lähemmäksi kalliota, tuumailevat tonttupojat keskenään. He miettivät, että missähän tutut peikkopojat mahtavat olla tällä hetkellä.

Toivottavasti peikkopojat löytyvät jostain läheltä, ettei tarvitse koko kallioaluetta kiertää, tonttupojat hihittelevät.

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Tonttupojat katsovat kaikki matkan varrelle osuvat pienet luolat ja puiden alla olevat kolot. Vieläkään ei kimallesammalta näy. Tontut jatkavat matkaa kohti peikkojen luolastoja. Kannattaa kysyä löytyykö kimallesammalta peikoilta.

Tonttupojat jatkavat matkaa toisen tontun hiippalakki keikkuen. Kyllä nyt kimallesammal tulisi tarpeeseen, tuumii keikkuvan hiippalakin omistava tonttu ja pitää lakistaan kaksin käsin kiinni ja nauraa hihittää mennessään.

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Tyttötonttu vihelsi kimeästi ja partatonttu vastasi läheltä vihellykseen. Tontuilla on ihan oma tapansa viheltää ja ihminen ei vihellystä edes ymmärtäisi tontun vihellykseksi. Tyttötonttu hyppeli vihellyksen suuntaan ja löysi partatontun puiden alta. Punahattuinen tonttu oli juuri puussa ylhäällä oravan kanssa juttelemassa.

Kimallesammalta ei vielä ollut löytynyt. Tontut päättävät lähteä samaan suuntaan mihin tonttupojatkin lähtivät. Se suunta saattaa olla parempi. Siellä on suurimmat mahdollisuudet löytää kimallesammalta, koska pesistä sitä ei nyt näköjään löydy. Tontut hihkaisevat punahattuiselle tontulle, että tulee alas puusta ja lähdetään tonttupoikien suuntaan.

Etsintä jatkuu ja kyllä tällä tarmolla tulosta syntyy.

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Tyttötonttu istahtaa puun oksalle ja katselee tarkkaavaisesti ympärilleen. Vielä ei ole näkynyt kimallesammaleesta pilkahdustakaan. Tonttu on käynyt läpi jo tosi monta oravien ja lintujen pesää. Pesien asukkaat lupasivat myös pitää silmänsä auki ja kertoa heti, jos kimallesammalta näkyy.

Iloisesti hyräillen tyttötonttu laskeutuu ketterästi puusta alas ja katselee näkyykö muita tonttuja lähellä.

Ja etsintä jatkuu.......😄

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Lähistöllä metsässä tontut käyvät kurkkimassa oravien pesiin. Vielä ei ole oikeanlaista sammalta löytynyt. Oravilla on ollut oikein viihtyisän näköisiä pesiä, mutta kimallesammalta ei ole näkynyt. Tähän mennessä nähdyt oravatkin ovat sanoneet, että eivät ole keränneet kimallesammalta ollenkaan. Muutama tyttöorava on vaivihkaa kertonut, että joskus on tullut tehtyä rannekoru kimallesammaleesta. Se on niin kaunista.

Tontut kiipeävät jälleen yhteen puuhun. Punalakkinen tonttu näyttää käsillään, että on käynyt jo ainakin nääääääääin monessa puussa. Ja hupsista vaan! Tonttu tupsahtaa oksalta hankeen hassusti keikahtaen. Partatonttu hihittää partaansa ja punalakkista tonttuakin naurattaa hurjasti. Tontut eivät ole varomattomia korkeammalla puussa, mutta alaoksalla voi vähän hassutella.

Onkohan näin, että oravien pesistä ei löydy kimallesammalta? No se selviää jatkoluukuissa 👀😀

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Tonttupojat suorastaan hyppelivät kohti suurta kantoa. Ja se tosiaankin on suuri. Miten tuonne ylipäänsä on mahdollista päästä kiipeämään. Tontuille se ei näytä olevan ongelma. Sinne vaan kantoa pitkin ylös.

Tontut tarkastavat huolellisesti lumen alta näkyvää sammalta, että olisiko se kimallesammalta. Vielä sitä ei näy yhtään. Tavallista sammalta löytyy kyllä.

Mahtaakohan olla niin, että tästä paikasta ei kimallesammalta löydy. No sitten vaan seuraavasta paikasta etsimään, jos täältä ei löydy.

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Tonttupojat miettivät minkä paikan tarkistavat ensin. Muut tontut lähtivät tarkastamaan ensimmäiseksi lähistön oravien pesiä. Oravat ovat saattaneet kahmaista pesäaineiksi mukaansa vahingossa kimallesammalta. Samaten peikot ovat voineet kerätä pienen määrän kimallesammalta luoliinsa. Siitä tulee mukava pieni loiste, tai paremminkin hohto, luolaan. Kiiltomadothan valaisevat luolissa hyvin ja tietyistä kivistä tulee mukava pieni valo niihin paikkoihin, missä sitä tarvitaan.

Tonttupojat päättävät tarkistaa ensimmäisenä suuren kannon sammaleet. Että siihen suuntaan töppöstä reippaasti nostellen.

Kyllä tällä tarmolla luulisi kimallesammalta löytyvän!

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Tontturyhmä tarpoo määrätietoisesti kohti suurta metsää. Siellä on suurin mahdollisuus löytää kimallesammalta näin talvella. Näin ainakin tontut arvelevat. Heillä on mielessään muutamia paikkoja, joissa sitä voisi vähän olla nytkin.

Tontut päättävät hajaantua vähän eri suuntiin. Se joka heistä ensin löytää kimallesammalta, niin lähettää viestin jollain tavalla heille kaikille muille.

Onpas tomera ja innokas tonttujoukko. Eiköhän tällä porukalla vähän kimallesammalta löydy 😊

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Tonttuporukka mietti aikansa kimallesammaleen esiintymistä tähän aikaan vuodesta. Yleensä kimallesammal on tehokkaimmillaan keskikesällä. Tontut tulivat kuitenkin siihen tulokseen, että sitä voisi löytää nytkin oikeista paikoista. Eihän se olisi kivaa kulkea koko talvea hiippalakki vinossa milloin mihinkin suuntaan. Pienikin kimallemäärä saisi lakin pysymään ryhdissään keskikesään asti.

Tontut päättivät lähteä etsimään kimallesammalta porukalla. Kyllä he sitä jostain löytäisivät.

Aika hurjaa mäen laskua näyttää tontuilla olevan. Ja hiippalakkikin pysyy päässä. Toivottavasti kimallesammalta löytyy jostain tähänkin aikaan vuodesta!

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

Aamulla tonttupojat jatkoivat matkaansa ja törmäsivät sattumalta tonttukavereihinsa metsässä. Tontut vaihtoivat siinä viimesimmät kuulumiset, kun tyttötonttu alkoi äkkiä ihmettelemään toisen poikatontun hiippalakkia. Se keikahteli hassusti tonttupojan päässä.

Tonttupoika kertoi, että hiippalakki käyttäytyi melkoisen vallattomasti. Tontut ihmettelivät tätä asiaa ja miettivät jokainen asiaa tarkasti. Partatonttu kysyi poikatontulta, että oliko tonttu muistanut viime kesänä pyöriä hiippalakin kanssa kimallesammaleessa. Kaikki katsoivat toisiaan. Tosiaan. Kimallesammal.

Tonttupoika mietti ankarasti ja äkkiä hän muisti asian. Viime kesänä tonttupoika oli kyllä käynyt pyörimässä kimallesammaleessa, mutta hiippalakki oli tainnut tippua päästä sitä ennen. Lakki on tainnut vikuroida jo viime kesänäkin jonkin verran.

Mikähän ihmeen kimallesammal oikein on kyseessä? Se varmaan selviää meille tässä luukkuja aukoessa 😀

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Tonttupojat kävelivät kunnes päivä alkoi hämärtymään. He saapuivat erään talon pihaan, missä talon pihavalot syttyivät palamaan liikettä havaittuaan. Tontut istahtivat pikaisesti lumipenkkaan piiloon.

Siinä istuessaan toinen tonttupoika ihmetteli hiippalakkiaan. Se kun ei tunnu pysyvän ollenkaan paikoillaan. Välillä lakki kenottaa eteenpäin ja on silmillä. Välillä hiippalakki roikkuu melkein takaraivolla. Todella outoa. Toinen tonttupoika tuijottaa mietteliäästi vikuroivaa hiippalakkia.

Mahtaakohan hiippalakki jatkaa riehumistaan? Jäämme jännityksellä odottamaan.

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Näinhän se joulukuu tulla tupsahti aika salakavalasti jostain puskan takaa. Ei oikein vielä tajua, että todellakin alkaa jo joulukuu. Onhan se kumminkin uskottava ja kun satuin näkemään nuo hiippalakit tuolla aukeella, niin eiköhän se ole joulukalenterin paikka tässä kohtaa vuotta.

Tervetuloa seuraamaan tämän vuoden kalenteria!

JOULUKALENTERI 2023

Tonttupojat kahlasivat pehmeässä puuterilumessa tarmokkaasti eteenpäin. Taaimmainen tonttu hieman jupisi kulkiessaan ja nosti hiippalakkia pois silmiltä vähän väliä. Toinen tonttu ihmetteli, että mitä kummaa siellä takana oikein tapahtuu.

Taaimmainen tonttupoika alkoi ääneen ihmettelemään, että onkohan hänen hiippalakissaan jotain vikaa. Lakki ei käyttäydy nyt ollenkaan niin kun sen pitäisi.....

Kylläpäs nyt kalenterin alku vaikuttaa erikoiselta. Päästäänköhän tässä kalenterissa nyt mihinkään, jos tontun hiippalakkikin alkaa oikutella.

CHA, CHA, CHAAAAA

Euroviisuhuuma on villinnyt viisuihmiset ja aika hauskaa, kuinka moni on innostunut tekemään asuja kuka mistäkin materiaalista ja kaikkea muuta vihreää 😃💚

Tuumailin eilen, että kyllähän meidänkin viisukatsomossa pitää vähän cha, cha, chaata olla ja tein pikaisen huovutuksen hommien jälkeen 😜

Että tällästä tällä kertaa. Nyt jännitetään, että jaksaako itse katsoa kisat vai nukahdanko hirmuisesti kuorsaten kisakatsomoon 😂 Vähän univelkaa.........

VAPPU

Vappuaattona kurkistettiin aamulla ikkunasta ulos ja siellähän oli maa valkosena. No sitä tiesi odottaakin. Kävin siinä aamusella tekemässä vappu-ukkelin lumesta. He, heeee.

Lumet sulivat kyllä päivän aikana, mutta meillä on vielä vanhaakin lunta, niin se vielä pysyy. Koko ajan kyllä lumi vähenee, että kohta saa tynkäsukset viedä johonkin kuistilta pois. Siinä ne vieläkin töröttää. Pääsishän tossa pihassa pientä ympyrää hiihteleen......😄

Kummasti se talvi siinä hurahti, kun nyt ollaan jo Vapussa. Tuntuu ihan oudolta, kun lumi on jo melkein sulanut ja kesä edessä 👀 Ei osaa vielä oikein asennoitua. Tarvii kääntää kevätasetus itsessä päälle.

PÄÄSIÄINEN

Kyllä nyt on säät suosineet pääsiäisen aikana. Lunta vielä riittää runsaasti, mutta ulkona on voinut juoda kahvit joka päivä. Pöytä ja penkit ovat kyllä kinosten keskellä, mutta kyllä sinne jo mahtuu istumaan. Heh. Välillä on viety pienet retkituolit jonnekin hankeen ja istua törötetty siinä kahvikuppiemme kanssa. Grillikausikin on jo avattu. Jippiiiiii!

Keli on ollut mainio myös "tynkäsukseiluun" eli niillä liukulumikengillä hiihtelyyn. Kuumahan siellä ihan tulee, kun on niin lämmin keli. Nyt täytyy hiihdellä niin kauan, kun tuota lunta riittää.

Lepposaa Pääsiäisen jatkoa!

PÄÄSIÄISNOITA

Taas tämä aika vuodesta, kun saa varoa luudalla lenteleviä noitia. Niitä liikkuu näihin aikoihin eniten. Toki niihin voi törmätä muulloinkin.

Tämäkin noita lenteli luuta suhisten metsikössä puita väistellen ja hurjasti hihkuen ja nauraen tömähti pihassamme olevaan lumipenkkaan. Pehmeä tömähdys oli, mutta kyllä siinä lumi pöllysi. Kissa vispasi häntäänsä innoissaan ja selkeästi nautti kyydistä. Noitien kissat ovat tottuneet vauhdikkaisiin tilanteisiin.

Satuimme olemaan paikalla ja menimme vähän auttamaan noitaa, jotta pääsee hangesta paremmin taas liikkeelle.

Lunta ainakin on vielä erittäin riittävästi, niin kelpaa lumikasoihin humpsahdella. Ihan täysi talvikeli. Mutta auringonpaiste lämmittää jo mukavasti ja eiköhän siitä lumikin saa kohta kyytiä. Tuntuu, että meidän tontilla talvi kestää aina toooooosi pitkään, mutta mikäs kiire tässä 😎

Lepposaa kevättalven/kevään jatkoa!

LUMIUKKO

Tuuli heitteli räntäsadetta villisti, kun kävelin saunan ohitse vaatteet sateesta märkänä. Ihan kiva keli omasta mielestäni. Tykkään tämmöisestä kelistä. Pirtee keli ulkoiluun.

Miten satuinkin huomaamaan kannon nokassa jotain, mikä ei siihen kuulunut normaalisti. Peikkopojathan ne siinä yrittivät olla liikkumatta, mutta eivätpä jääneet minulta huomaamatta. Peikkopojat virnistelivät tekemänsä lumiukon, tai paremminkin lumipeikon, vieressä. Kovin on näköinen lumipeikko. Hih.

Tällä kelillä kyllä onnistuu lumiukkojen teko mukavasti. Melkein aloin itsekin jotain lumesta pyörittelemään, mutta jätin sen kumminkin tällä kertaa.

 Peikot jäivät vielä puuhailemaan kannon nokkaan, kun lähdin jatkamaan matkaani. Ehkäpä sinne ilmestyy lisää lumipeikkoja 👀

Pirteätä kevättalven jatkoa!

YSTÄVÄNPÄIVÄ

Kevättalvessa mennään jo näin pitkällä, että on jo Ystävänpäivä. Vaikka mielestäni Ystävänpäivä on joka päivä. Mutta kiva tällainen varsinainen Ystävänpäivä on.

Itse tykkään liikkua paljon luonnossa ja luontokin on eräänlainen ystävä. Ja koska tykkään myös käsillä tekemisestä, niin Ystävänpäivän sydän on muotoiltu lumikököstä. Tiukkaa tavaraa tämä kökkö. Sitten nappasin yhden oksan ja kieputtelin siitä ripustuslenkin. Lenkki jopa pysyi sydämessä ja sain sen roikkumaan kuusen oksaan. Jipii!

En kyllä jättänyt sitä tuohon roikkumaan, ettei joku viaton luontokappale saa sitä päähänsä alta kulkiessaan. Ei olisi ollut takeita, että kauanko tuo tuossa roikkuu.

Leppoisaa Ystävänpäivää ja pirteää kevättalvea!

VUOSI VAIHTUU

Siinä se vuosi singahti ja kohta aletaan opettelemaan uutta vuosilukua. Hyvä, kun edellisen oppi muistamaan. Nippa nappa!

Säätila ei suosi ainakaan meidän nurkilla ulkosalla juhlijoita. Vettä, räntää ja tuultakin riittää. Ja aikalailla jäinen maakin paikotellen antaa haastetta etenemiseen. Rohkeasti vaan konttaamaan, jos muu tapa arveluttaa 😁 Tosin säätilahan on vaan asennekysymys. Itse tykkään olla ulkona kelillä kun kelillä. Tosin en tänään, koska joku aika sitten sairastettu korona vielä pitää meikäläisenkin mieluummin sisätiloissa.

Siksipä delegoin ulkoilun näille meidän reippaille huovutetuille hahmoille. Niitä ei säätilat haittaa. Sinne ne viuhtoivat kallion kupeeseen tähtisadetikut kainalossa intoo piukassa. Ja kyllä ne tikut siellä kivalta näyttivät. Ja kallion koloissa asuvat eläimet ja peikotkaan eivät moisista tähtisateista ole moksiskaan, koska näistähän ei kuulu juuri mitään ääntä. Kauniita hetken aikaa ja tällä kelillä ei mikään syty varmasti palamaankaan.

Oikein mukavaa vuoden vaihtumista ja siitä sitten kohti tulevaa vuotta 2023!

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Metsänväen joulujuhla alkaa virallisesti tänään. Juhlan tuntu suorastaan väreilee metsän yllä. Metsästä lähestyy juhlapaikkaa koko ajan lisää kaikenlaista juhlijaa. Osa tulee lentämällä ja osa maata pitkin. Kukin omalla tyylillään.

Orava ja pöllö yrittävät saada koristenauhasotkua jälleen siistimmän näköiseksi. Pöllö antaa ohjeita ja orava yrittää hihitellen saada koristenauhat jollain tavalla edustavan näköisiksi.

Pöllö huhuilee samalla metsänväelle juhlaa alkavaksi. Huhuilujen välissä pöllö aina tarkistaa, että miltä oravan työ näyttää.

Orava tuumailee, että mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tämä on hetken päästä taas ihan samannäköinen. Monia vetää puoleensa kaikenlainen kimallus. Ja tässä kimallusta on välillä suorastaan häikäisevän paljon.

Nimittäin joulun aikaan metsässä, juhlapaikalla ja sen läheisyydessä, vallitsee vahva joulun taika. Kaikki metsän asukkaat näkevät juhlapaikalta jo pitkälle näkyvän kimalluksen. Ihmiset sitä eivät pysty näkemään.

Mutta poikkeus vahvistaa säännön tai jotain sellaista. Tässäpä tämä pariskunta on lähtenyt pienelle joulukävelylle ennen saunaa. Kummasti tämä alue vetää magneetin lailla puoleensa. Isäntä ja emäntä eivät mene lähelle, mutta äkkiä emäntä osoittaa kuusikkoon kauemmaksi. Hän näyttää isännälle, että näetkö tuolla taas tuota kimallusta. Silmät pyöreänä emäntä tuijottaa kuusikkoon. Ja hämmästys ja kummastus! Isäntä katsoo hämmästyneenä ja sanoo näkevänsä myös kimallusta. Molemmat katselevat lumoutuneena kuusikkoon pitkän tovin, kunnes lähtevät oikein onnellisina takaisin pihapiiriin saunaa lämmittämään. Koira myhäilee vieressä tyytyväisenä. Koirahan toki kimalluksen näkee ja tietää metsän metkut. Koira on iloinen, että myös isäntäväki pystyy tämän taian näkemään.

Sitähän ei tiedä, vaikka siellä ruudun toisellakin puolella olisi kalenterilla seuraajia, jotka kimallusta voisivat nähdä. Uskon niin! Kaikki on mahdollista ja onhan joulussa ihan varmasti taikaa.

Tällainen kalenteri tänä vuonna. Kiitos, kun availitte luukkuja kanssani ja jännititte kimalluksen arvoitusta. Kiitos ihanista kommenteista! Etähalauksia täältä Peikkovillasta 😍💖

Oikein leppoisaa ja kimaltavan ihanaa Joulua ja mukavaa loppuvuotta!