VIIME TALVI

Peikot ja tontut laskivat pitkää jääpuikkoa muutamia kertoja alas ja sen jälkeen vähän pienempiä puikkoja pitkin. Kun he saivat jääpuikkolaskuista tarpeekseen siltä erää, niin he alkoivat muistelemaan edellisen vuoden lumitilannetta.

Muistattekos, kun viime vuonna majava rakensi hienon joulupuun ja lunta oli melkoisesti. Oli aivan eri näköistä, kun tänä vuonna. Nyt ei ole lunta ollenkaan. Olihan sitä jonkun aikaa, mutta se suli jo pois. Niin ne vuodet vaihtelee ja kyllä sitä lunta tännekin varmasti kohta tulee, tuumailevat peikot ja tontut mietteliäinä. Ja onhan niitä lumettomia jouluja ollut ennenkin näillä leveysasteilla, he jatkavat tuumailujaan.

Kuvat napattu viime vuoden joulukalenterista vähän vertauksen vuoksi.

Joskus on lunta ja joskus ei, mutta ei se joulun tuloa estä. Se on se fiilis ja siihen ei lunta tarvitse 😊 En ainakaan itse 😃

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Majava johdattaa tontut ja peikot ojan varteen, missä joulupuu kimaltelee kauniisti. Onpa se kaunis, tuumaavat peikot ja tontut yhteen ääneen. Majava hymyilee tyytyväisenä.

Lumisten oksien takaa tupsahtaa paikalle muutama muukin tonttu sekä kärppä ja ilves. Ilves kysyy, että kuuluiko täältä sellainen tumbs, tumbs -ääni vähän aikaa sitten. Ääni tuntui kuuluvan täältä. Minähän se taisin olla, majava naureskelee. Hyräilin tuossa itsekseni ja samalla taputin hännällä rytmiä. Musiikki vie niin helposti mukanaan, tuumailee majava. Vähän myöhemmin voidaan pistää tanssiksi, jahka ilta vähän hämärtää. Jooooo, huutavat kaikki yhteen ääneen.

Joulupuun koristelamput alkavat kimallella himmeästi. Kaikki katsovat silmät suurina joulupuuta. Oi, kun kaunista. Kuinka ne noin kimaltelevat itsekseen, kaikki hämmästelevät.

Taitaapa olla pussillinen jylhän kiven taikaa näissä koristevaloissa. Mikään muu ei saa aikaan noin hienoa kimallusta, tuumailee parrakas tonttu ilvekselle. Ilves nyökyttelee tietävän näköisenä. Ja katso tuota ojaa. Siellä alkaa kimaltelemaan myös. Onpa kaunista!

Tyttötonttu katsoo taskuunsa, mihin on kerännyt punaiseen lankaan punaisia marjoja matkalta. Tyttötonttu laittaa marjat myöhemmin tarjolle puiden oksille ja niitä saavat kaikki halukkaat syödä.

Illan mittaan metsän asukkaita saapuu paikalle lisää ja majavat uivat läpi kimaltavan veden paikalle. Näky on taianomainen.

Mutta jäikö peikkojen kuulema ääni arvoitukseksi? Vai oliko äänen aiheuttaja kumminkin majava rakennuspuuhissaan? Alan kallistumaan tähän vaihtoehtoon. Mutta kyllä jylhän kiven alue on joka tapauksessa täynnä taikaa.....Ja tällä hetkellä täynnä Joulun taikaa 👀😊

Kiitos kaikille, jotka ovat taas kalenterin luukkuja availleet. Oli todella mukavaa, kun olitte mukana!!!

Oikein leppoisaa ja mukavaa Joulua joka ikiselle!!!!

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Majavan tekemä kuusi, tai paremminkin joulupuu, on valmis ja majava lähtee ojan varteen kävelemään ja katselemaan, että vieläkö löytyisi jotain kivaa koristetta puuhun laitettavaksi. Majava höristää korviaan. Onkos tuolta tulossa joku tai joitakin?

Peikkopojat ja muutama tonttuhan sieltä on tulossa. Majava hihkaisee tervehdyksen ja peikot ja tontut tulevat ripeästi majavan luokse. Peikot sanovat, että nyt me tultiin katsomaan, että mitä sinä olet täällä tehnyt. Tontut sanovat kanssa iloisesti, että mekin kerkisimme jo tulemaan, kun ei ollut enää mitään varsinaisia tontun tehtäviä tekemättä. Nyt voi ottaa jo rennosti.

Ojan varresta kuuluu iloinen rupattelu. Tovin he istuskelevat tässä ja lähtevät sitten kohti majavan tekemää yllätystä.

Siis enää yksi luukku jäljellä!!!! Onpas aika rientänyt vauhdilla!!!!

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Majava on hakenut kätköistään koristelamppusarjan. Metsän eläimilläkin voi olla koristeita. Jaa mistäkö eläimet näitä voivat saada. No tontuilta tietenkin. Nämäkin koristeet tontut jättivät majavalle jo syksyllä ja majava kätki ne huolellisesti piiloon, jotta yllätys ei paljastuisi liian aikaisin.

Mutta onpa nämä hieman hankala saada paikoilleen, majava tuumailee. Häntää apuna käyttäen lamppusarja kieputtuu kuitenkin kauniisti puiden ympärille. Tämä rakennelma on hyvin majavan näköinen. Onhan joka ikinen puu kuorittu omin hampain hienoksi ja sileäksi. Kyllä tätä kelpaa katsella.

Tämähän onkin oikea majavakuusi. Mahtavat metsän asukkaat yllättyä 😀

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Illan hämärtyessä majava aloittaa rakentamisen. Tästä nyt tulee vähän tämmöinen hassu, tuumailee majava ja hihittelee itsekseen. Mutta kyllä tämä asiansa ajaa ihan varmasti. Majava hyräilee puita tuuppiessaan ja taputtaa hännällään tahtia. Tumps, tumps, tumps....häntä tömähtelee pehmeästi lumen pintaan.

Annetaanpas majavan jatkaa touhujaan ja tullaan myöhemmin katsomaan lisää 👀😀

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Majava on mielestään saanut jo kaikki puut kerättyä. Nyt majava vähän katselee sopivaa paikkaa rakennelmalleen. Tässä ojan varressa kyllä on ihan paras paikka. Kyllä se johonkin tähän täytyy pystyttää, tuumailee majava

Mutta kylläpä on kaunista, majava huokailee. Oja kohisee hiljakseen ja lumi on puhtaan valkoista. Tässä on mukava aina vaan olla ja ihmetellä. Majava katselee hetken vähän tarkemmin. Ihan kuin ojan vedestä nousisi pieniä, kirkkaita timantteja ilmaan leijumaan. Onpa mystistä, mutta aika hienoa, tuumailee majava.

Täytyypä itsekin katsella ulkona välillä vielä tarkemmin, jos näkisi itsekin jotain yhtä hienoa 👀

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Tontut ja peikot jatkavat illan ja yön viettoa. Toisaalla majava touhuaa ahkerasti. Majava kuljettaa puita ojaa pitkin ja nostelee puut ojan varteen vähän ylemmäksi. Majava nauttii puuhastelusta eikä maisemissakaan ole moittimista.

Mitähän majava oikein rakentaa. Aika leppoisalta puuhat vaikuttavat. Ei ole kiireen häivääkään. 

JOULUKUUN 12. LUUKKU

Ojan ylitys onnistui mainiosti. Majava tuuppasi lautalla innosta hihkuvat peikot ojan toiselle puolelle. Peikkopojat ihmettelivät, kun he eivät edes kastuneet yhtään. Miten se voi olla edes mahdollista, peikot hämmästelivät silmät pyöreinä. Kyllä tässä ripaus taikaakin on mukana. Ja lautta oli vielä niin tukevan tuntuinenkin.

Peikkopojat ja majava jäivät ihastelemaan ojan virtaavaa vettä ja rupattelivat niitä näitä. Majava tuumaili, että vielä pitäisi muutama puu käydä hakemassa. Peikkopojat kysyivät, että mitä majava tällä kertaa rakentaa. Majava vastasi, että tulkaapa myöhemmällä katsomaan, niin näette.

Majavat ovat tunnetusti ahkeria, mutta mitähän majava tällä kertaa on tekemässä? Eiköhän tuokin selviä aikanaan 😄

JOULUKUUN 11. LUUKKU

Majava ja peikkopojat palasivat sulan veden puolelle ja siellä majava näytti mainion tavan ylittää oja. Majava on itse valmistanut omilla talttahampaillaan koivun tuohesta todella vankan lautan. Lautta näyttää näin katsojan silmissä aika hentoiselta, mutta uskomatonta kyllä, lautta on erittäin kestävä ja tukeva. Majava tuumailee, että jospa jylhältä kiveltä virtaava vesi vahvistaa lautan rakenteita entisestään. On se jylhän kiven alue niin ainutlaatuinen ja täynnä mystiikkaa.

Uskottava se on, että kyllä tuo lautta kuljettaa peikkopojat turvallisesti ojan toiselle puolelle. Onhan siinä ripaus jylhän kiven taikaa mukana 😊

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Peikkopojat hyppelivät hipi hiljaa ojan vartta niin pitkälle, että ojassa alkoi olla vahvaa jäätä. Rannassa oli puinen kelkka ja pojat eivät voineet vastustaa kiusausta hieman kurvailla jäällä. Siinä kohtaa ympäristön tarkkailu kyllä hetkeksi unohtui ja peikot vähän hätkähtivät, kun edessä seisoi äkkiä majava.

Hui kauhistus, kun me vähän säikähdettiin, hihkaisivat peikot. Majavaa nauratti peikkojen hieman säikähtänyt ilme. Majava ihmetteli, että mitenkäs peikot nyt niin säikkyjä tänään ovat. Peikkopojat kertoivat, että ovat menossa vielä pidemmälle rantaan. Peikot kertoivat myös äänestä, minkä olivat kuulleet lähtiessään jylhältä kiveltä.

Majava kertoi kyllä olleensa sillä suunnalla ja heittäneensä muutaman hienon puukepin veteen, jotka sitten vei ojan varteen. Peikkopojat alkoivat nauraa ja sanoivat, että taisi jylhän kiven mystisyys saada vähän mielikuvituksen lentoon jopa heiltä.

Majava ehdottaa peikoille toista ojan ylityspaikkaa. Tässä on kuulemma niiiiiiin liukasta, että parempi ylittää oja ihan vettä pitkin.