JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Ihme ja kumma! Niin se joulukuu vaan taas tulla tupsahti melkosen yllättäin ja pitkällisen pähkäilyn jälkeen joulukalenteri taitaa ilmestyä tänäkin vuonna. Tänäkään vuonna en ole ihan varma, että mitä kalenteri tulee pitämään sisällään. Tulee siis joka luukku itsellenikin yllätyksenä. Pitääköhän ihan huolestua 😁

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Siellähän tutut naamat ovat lähteneet pihapiiristä vähän kauemmaksi. Isäntä ja emäntä koiransa kanssa ovat lähteneet alustavasti katselemaan joulukuusia tontiltaan. Yksi sopivan kokoinen kuusi pitäisi jouluksi saada, mutta minkä kokoinen. Ei saisi olla liian iso, mutta ei liian pienikään. Sopivan kapeakin olisi aika mukava, mutta silti riittävästi oksia. No siinä heillä riittääkin mietittävää. Onneksi jouluun on vielä aikaa.

Mikähän tässä kalenterissa on ideana? Se kyllä selkiää EHKÄ meille tässä joulukuun aikana 😀

SADONKORJUUTA

Meillä on nyt ensimmäistä täyttä kesää viinirypäleet kasvamassa aitan edustalla. Toinen on kasvanut hyvin, mutta toinen katkesi viime talvena, mutta kasvaa silti. Tänään käytiin keräämässä SUURI SATO.

Siellä oli yksi pikkiriikkinen viinirypäle. Toinenkin alku oli, mutta se oli vielä pikkiriikkisempi 👀😁

Jätin viinirypäleen pöydälle ja eikös yksi peikkovesseleistä ollut jo napannut viinirypäleen. Peikolla taitaa olla huumoria, kun oli nostanut tulitikun merkkitikuksi itseään vasten. Ja tarkka katsoja löytää viinirypäleen peikon käsistä. Tooooodella pieni, mutta ah, niin söpö. Heh.

Eiköhän nuo puskat vielä anna enemmänkin rypäleitä, kun vaan malttaa varrota. Ja vaikka ei antaisikaan, niin on ne itse puskatkin kauniita katsella. Ei auta ottaa liian vakavasti tätä syötävien kasvatusta. Kaikki on plussaa mitä syötäväksi saa 👍😀

MYSTISET KASVIHUONEKURKUT

Juhannus oli ja meni......He, he, heeee! Ei turhan usein tule tänne näköjään laiteltua mitään. Mutta nyt satuin huomaamaan kasvihuoneessa liikettä, niin oli ihan pakko mennä kurkkaamaan ja tulla sitten raportoimaan.

Kasvihuoneen perällä köynnöstää kurkkuja kattoon asti. Siellä varsien keskellä näkyi liikettä ja yllätys, yllätys. Peikkopojathan ne siellä. Näyttivät ihmettelevän kurkkujen kummallisia muotoja. Yksi peikko katseli ilmapallolta näyttäviä kurkkuja. Kuului mutisevan, että onkohan noissa kurkuissa mitään sisäpuolella vai poksahtavatko kohta kuin ilmapallot.

Toinen peikkopoika naureskeli hassulle kiemurakurkulle. Miten ihmeessä tuo kurkku tuon on tehnyt? Alkaa nyt kyllä epäilyttää, että onko tässä ollut joku taikanäppi vähän asialla.

Peikkopojat kiipeävät kurkkujen varsia pitkin hyllylle ja menevät juttelemaan kasvihuonetontun kanssa. Kasvihuonetonttu näyttää kovin viattomalta. Silmissä on kumminkin hauska pilke. Peikkopojat naureskelevat, että olet tainnut vähän tehdä täällä kasvihuoneessa omia taikojasi. Tonttu ei myönnä asiaa, mutta naureskelee kovasti partaansa.

Hyvin tuo kasvihuonetonttu tuolla kasvihuoneessa tuntuu tarkenevan. Koko kesän on siellä puuhastellut eikä näytä edes hiki tulevan. Melkoisia vesseleitä nuo tontut. Taikoja taskut täynnä.

Mukavaa loppukesää! Kesä loppuu meikäläisen mittapuun mukaan vasta elokuun lopussa. Onhan ne kesän päättäjäiset, venetsialaisetkin, vasta kuun loppupuolella. Ja lämpöö on piisannut melkosen riittävästi.

JUHANNUS

Kylläpäs oli lämmin Juhannus. Ja helle senkun jatkuu. Lämpöö sai vähän odotella ja nyt sitä sitten riittää. Kaikki kyllä kasvaa nyt ihan kohisten. Varsinkin rikkaruohot. He, heeee. No kyllä nyt sentään jotkut itse laitetutkin jo pistää kasvuun vauhtia.

Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa tänä kesänä riippumatossa. Onhan se aina hienoo. Nyt ei ainakaan kylmä tullut. Tarkeni oikein hyvin. En nyt ihan kovin hyvin riippumatossa saa nukuttua, mutta on se vaan hienoo olla ulkona ja kuunnella luonnon ääniä. Ja sitten, kun alan nukkumaan, niin kuorsaan varmaan niin lujaa, että mahdolliset petoeläimet katoo kyllä vähin äänin kauemmaksi.

Aamupäivällä meidän koira kävi tarkistamassa riippumattoalueen. Kävi kyllä herättämässäkin mut aamulla samalla, kun oli menossa aamulenkille. Ei tosin lenkkeile yksin, vaan mies oli mukana. Heh.  Olin kyllä jo hereillä siinä vaiheessa aamulla.

Paikka vissiin hyväksyttiin kohtuullisen turvalliseksi nukkua 😃

Lepposaa kesän jatkoa!

IHANIA TUOKSUJA

Satuin sivusilmällä huomaamaan pihalla kävellessäni, että pölkkyukko näytti jotenkin erilaiselta. Katsoin sitten vähän tarkemmin, niin peikkopojathan ne siellä istuivat ihan liikkumattomina pölkkyukon pään päällä ja virnistelivät. Vähän aikaa malttoivat siinä istua ja sitten loikkasivat läheisen kannon kautta maahan ja siitä läheisiin puihin.

Löysin peikkopojat vielä puusta, kun tarkasti katsoin. Sieltä ne kurkistelivat ja näyttivät oikein tyytyväisiltä. Kesä on peikkopojillekin mukavaa aikaa.

Kesä on täynnä ihania tuoksuja......ja mitä tuoksuja.........

Ja tietenkin puissa on kiva kiipeillä. Peikot ovat ketteriä maassa ja puussa ja varmasti myös vesilläkin.

Kaikki kasvaa nyt hurjaa vauhtia. Vesisade on saanut kaiken oikein villiintymään. Nyt silmät ja nenät auki. Tästä kannattaa nauttia!

PÄÄSIÄINEN

Sieltä se Pääsiäinenkin tulla tupsahti. Lunta on vielä polveen asti, mutta ilma on lämmennyt jo kumminkin kivasti, niin lumen pinta laskee ihan huomattavasti koko ajan. Puiden alla metsässä on jo paljaitakin kohtia.

Meidän tontilla lumen sulaminen kestää aina vähän pidempään, mutta se sulaa sitten, kun se sulaa. Mikäs kiire tässä on. Kohta saa taas ihmetellä, kun puut alkavat vihertää ja kukkia puskee esiin sieltä sun täältä. Linnut ovat laulaneet jo kovasti jonkun aikaa. Varmasti niille jo kelpaisi keväisempi maan pinta.

Tässä meidän pääsiäiskuvaan on tunkenut mukaan kaikenlaista sakkia. Enemmänkin olisi ollut tulossa, mutta kuva kerittiin ottamaan ennen muiden linssiluteiden tuloa 👀😁

Leppoisaa Pääsiäistä sinne näyttöjen toiselle puolelle!

KEVÄISIÄ TUULAHDUKSIA

Onpa kyllä todella keväisen lämmintä. Kevättalvi pistää parastaan. Lunta on vielä niin, että riittää ja piisaa, mutta kyllä ne siitä aikanaan sulaa. Mikäs kiire tässä. Ihan parasta, kun kevät ja kesä on edessä!

Meidän koiruus otti Minikoirankin pihalle kevättuulia haisteleen. Ja kyllä ne sitten haistelivatkin. Mitä kaikkea tuolla onkaan, mistä me ihmiset ei tiedetä mitään.

Tuolla suunnassa taitaa olla jotain tosi kiinnostavaa. Molemmilla nenä nuuskuttaa niin vimmatusti.

Koirallamme on yleensä valjaat päällä pihassa ollessaan. Nyt käytiin kuvaussessiolla ihan villinä ja vapaana ilman mitään ylimääräsiä rensseleitä. Niin ja hihnassa tietty ollaan, kun pihapiiristä poistutaan. Yleensä pihassakin hihnassa. Ettei vaan mielenkiintoiset metsästä tulvivat tuoksut vie voittoa ja koko koiruus ryntää metsään hajujen perässä. Se ei ole suotavaa eikä sallittua! Antaa metsän eläinten olla omassa rauhassaan 😊

POSITIIVISTA aurinkoenergiaa päät täyteen 😎

LUMIKIIPEILYÄ

Lunta on nyt niin paljon, että se antaa melkoisia mahdollisuuksia puuhailla kaikenlaista mukavaa. Jos sopivasti intoo ja hulluutta riittää, niin jos laskemiseen on jo kyllästynyt, niin voi lähteä yrittämään ylöspäin. Eli kiipeilypaikkojakin löytyy nyt kivasti, kun vaan vähän katsoo, että se on turvallista.

Sopivasti leikkimielisyyttä, niin kiipeilypaikkoja löytyy lähialueilta paljonkin. Lumipenkatkin alkavat jo olla niin isoja, että niissäkin saa jo melkoista seikkailun tuntua 😄

Mutta ei kannata noudattaa kipusi, kapusi, putosi -metodia ellei kiivettävä kohde ole matala 😁

Vielä lunta riittää, niin täytyy ottaa siitä kaikki irti. Ei aikaakaan, kun kevät sulattaa lumet ja sitten alkaa ihan muut touhut.

HUOVUTETTU LINTU

Lunta tulvillaaaaaaan, on raikas talvisääääääää.................

Tänään törötin tuolla pihalla ja laskin silmä tarkkana näkemiäni lintuja. Ajattelin ensin, että en näe varmaan juuri mitään lintuja siellä, kun keli oli tosi tuulinen ja luntakin alkoi satamaan. Mutta yllätys, yllätys. Kyllä sieltä ihan kivasti listaan lintuja tulikin. Hakivat varmaan ruokaa ennen isompaa lumimyräkkää.

Niin. Nyt viikonlopulla on BirdLifen pihabongaus. Olen jo monena vuonna osallistunut tuohon ja monesti tuntuu, että linnut katoavat juuri silloin, kun niitä pitäisi laskea 👀😁 Jotenkin koomillista. Ihan kuin linnut tietäisivät tämän pihabongauksen ja pysyisivät silloin piilossa.

Tätä lintua ei voinut listaan laittaa, koska on kovasti itse tehty ja sellaisia ei taideta hyväksyä 😄 

Nyt viikonlopulla lunta taitaa tulla melkosen reippaasti. Taidankin mennä taas pihalle, kun tykkään tollasesta villistä kelistä. Nappaan tuosta koiran mukaan ja mennään ihmettelemään lumimyräkkää.

Pirteetä viikonlopun jatkoa!

TALVIAURINKO

Mennään jo tammikuuta pitkällä. Aurinko on noussut jo sen verran ylemmäksi, että näyttäytyy meidänkin tontilla jo joissakin harvoissa kohdissa. Mutta melko hetkellisesti vielä tässä vaiheessa vuotta. Siitä riittää välillä naurua, kun juostaan aurinkoplänttiin ja todetaan, että paistaa se jo meidänkin tontille aurinko. Jipiiiiii 😁🌞

Itseäni ei pimeä aika haittaa juurikaan. Viihdyn otsalamppu päässä ja pimeässä. Heh. Mutta ei mikään voita kevättä ja kesän valoisia öitä. Mutta nyt nautitaan tästä talvesta, sillä kyllä tästäkin löytyy paljon hyviäkin puolia. Ihan varmasti löytyy 😉

Pirtsakkaa tammikuun jatkoa!

VUOSI VAIHTUU

Äkkiä se tämäkin vuosi taas mennä hujahti. Taas opetellaan huomenna uutta vuosilukua ja katsotaan mitä metkuja uusi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti paljon hyviä metkuja!!

Mutta uutta vuotta kohti, sanoivat peikot lumihangessa ja katselivat kukkulalta, että joko se uusi vuosi näkyisi. Peikot taitavat vielä jatkaa juhlintaa, koska sen verran näyttää tanssijalkaa vipattavan. Iloisia vesseleitä nuo peikkopojat.

Oikein hyvää tulevaa vuotta kaikille tänne kurkkaaville Peikkovillan väeltä 😃

TAPANINPÄIVÄ

Upeet on joulukelit olleet ja lumi on sellasta höntystä pakkaslunta. Ihan täydelliset postikorttimaisemat.

On niin hiljaista joka puolella. Metsän asukkaistakaan ei näy vilaustakaan. Joitakin jälkiä lukuunottamatta. Taitavat olla vielä metsänväen juhlissa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hienot ulkoilukelit, kun on vaatetta riittävästi. Nyt kannattaa nauttia näistä keleistä......Joko ulkoillen tai turvallisesti sisältä katsellen. Hih.

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Tontut ja peikkopojat kiipeävät juhlapaikalla olevan suuren puun oksien välissä olevalle tasanteelle. Sieltä näkee hyvin juhliin saapuvia metsän asukkaita.

Lunta sataa ja tuuli käy, mutta se ei metsän väkeä haittaa. Kaikki saapuvat tarmokkaasti paikalle. Ylimääräisiä lumia välillä rapistellaan pois. Tontut ja peikkopojat naureskelevat toisilleen, että he ovat kohta kuin lumiukkoja, jos vielä vähän aikaa tässä katselevat.

Isäntä, emäntä ja heidän koiransa lämmittelevät tulen ääressä ja juttelevat innoissaan näkemistään tontuista. Sillä pakko heidän on nyt uskoa, että he ovat oikeasti nähneet tonttuja. Ja se tuntuu heistä aivan mahtavalta. 

Heidän koiransa hymistelee vieressä ääneen ja tuumailee, että onhan noita tonttuja ja muita täällä vipeltänyt vaikka kuinka. Mutta ihmiset eivät ole niin tarkkoja kuin eläimet.

Näin se 24. luukkua vilahti vikkelästi ja se on nyt aatto. Oikein ihanaa Joulua kaikille kalenteria seuranneille ja kiitos mukana olemisesta 💖

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Metsänväen suuri joulujuhla on aiheuttanut puskissa vipinää. Sieltä sun täältä tepsuttaa innokkaita metsän asukkaita juhlimaan. Tämä on yksi vuoden kohokohdista. Näin isolla joukolla keräännytään juhlimaan vain kerran vuodessa.

Pöllö huhuilee tarmokkaasti kanjonin reunalla aina uuden vieraan saapuessa. Pöllöllä on tarkka katse ja se näkee saapuvan tulijan jo kaukaa.

Viime luukussa eväitä syömään jääneet tontut ovat jo myös päässeet juhlapaikan läheisyyteen. Tyttötonttu on jo kerinnyt kiipeämään tulitontun luokse juttelemaan. Tulitonttuhan nähtiin ihmisten nuotiopaikalta juoksemassa. Tuli(tyttö)tonttu on erittäin hyvä tulentekijä. Tonttu myös käy tarkistamassa kaikki löytämänsä nuotiopaikat, että ne on varmasti sammutettu hyvin.

Tyttötonttu ja tuli(tyttö)tonttu ovat innoissaan juhlista. He puhuvat myös ihmisistä, joita molemmat olivat nähneet. Eläimet ovat tonttuihin ja muihin metsän asukkaisiin tottuneet, mutta ihmiset eivät oikein silmiään meinaa uskoa, jos sattuvat heitä näkemään. Ja harva ihminen onnistuukaan näkemään.

Ilmassa on odottava tunnelma. Innokas jutustelu kuuluu joka puolelta. Lisää metsän asukkaita ilmestyy eri puolilta metsää.

Enää yksi luukku jäljellä. Hyvänen aika! Joulu on todella lähellä!

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Tonttupojat kulkevat metsässä kohti metsänväen juhlapaikkaa. Matkalla he törmäävät tyttötonttuun ja partatonttuun. Tonttupojat kertovat, että lähellä olevan talon koira kertoikin nähneensä tyttö- ja partatontun sekä peikkopojat. Muutakin metsän väkeä on liikkunut nyt tavallista enemmän kuulemma.

Tonttupojat kertovat käyneensä talon lähellä vähän katselemassa. Hihitellen tonttupojat kertovat, että ihmiset taisivat nähdä heidät. Ihmisillä oli ollut todella hämmästynyt ilme.

Tonttutyttö ja partatonttu kertovat ihmisten menneen todella läheltä heitäkin, mutta kelkka oli kiitänyt niin lujaa ohi, että ihmiset eivät olleet heitä ja peikkoja huomanneet. Koira kyllä huomasi ja kävi tervehtimässä iloisesti.

Tontut pitävät tässä kohtaa pienen evästauon. Koska aina on hyvä hetki istahtaa hyvien eväiden äärelle ja kertoa viimeisimmät kuulumiset. Tässä voi tällä porukalla tovi vierähtääkin.

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Nuotiopaikalta lähtee kovin vikkelä tyttötonttu juoksemaan. Mutta äkkiä tonttu pysähtyy, kääntyy ja huiskauttaa kättään virnistäen isännän ja emännän suuntaan.

Ja lumi pöllyten tonttutyttö juoksee kohti metsää. Taitavasti tonttu heilauttaa itsensä pienen puun ali.....

......ja jatkaa juoksuaan.

No nyt kyllä pariskunta näki ihan varmasti tontun. Jos vaan silmiään uskovat 😄

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Isäntä ja emäntä kävelevät hiljaa lähemmäksi nuotiopaikkaa. Kuka tuolla oikein pyörii meidän nuotiopaikan ympärillä?

He jäävät silmät suurina valtavan kannon luokse katselemaan. Voiko tuo olla..........? Mitä me oikein nähdään....?

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Isäntä ja emäntä istuivat nuotion ääressä todella pitkään. Ja kyllähän sieltä sitä makkaraakin löytyi grillattavaksi.

Nuotiopaikalta he lähtivät saunaa lämmittämään. Sauna tekisi terää tämmöisen ulkoilmapäivän päätteeksi. Heillä on tapana sytytellä saunapolulle ulkotulia ja niin he tekevät nytkin. Keli on aika tuulinen ja vettäkin hetken vähän ilmassa, mutta kyllä ne tulet vaan saadaan syttymään.

Saunalle päin kävellessään he katsovat vielä nuotiopaikalle, että se on varmasti sammunut. Mutta eihän tämä voi olla totta! Mikäs tuolla nuotiopaikalla oikein on?

Se selviää ehkä seuraavasta luukusta 👀

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Isäntä ja emäntä palaavat metsästä pihan laitaan nuotiopaikalle aika mietteliäinä. Molemmilla pyörii päässä metsässä nähdyt oudot jäljet hangella. Ja sitten ne kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa, joilla oli punaiset hiippalakit. Saattoivatko ne olla tonttuja........?

He eivät oikein edes osaa jutella keskenään, kun molemmat ovat niin hämmentyneitä näkemästään. He tuijottavat vain iloisesti leikkivää tulta ja ajatukset laukkaavat päässä.

Koira näyttää oikein tyytyväiseltä ja miettii, että onkohan isäntäparilla makkaraa mukana. Pieni pala makkaraa maistuisi nyt niin hyvältä.

Jätetäänpä pariskunta koirineen nyt rauhassa nuotiolle keräämään ajatuksiaan. Ja sitten taas avataan seuraava luukku ihan hetken päästä.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Perheen koira sanoo tontuille, että nyt on viisainta juosta isäntien luo. Ja niin koira ampaisee juoksuun ja on hetkessä isännän ja emännän luona.

Isäntä ja emäntä kyselevät koiralta, että missäs se oikein on ollut ja mitä ihmeen jälkiä se oikein seurasi. Koira heiluttaa iloisesti häntää ja virnistää niin, että hampaat loistavat. Todellakin näin tämä koira tekee. Isäntiä tämä huvittaa ja he miettivät, että mitähän tuo koira oikein on nähnyt.

Pariskunta ja koira jäävät katselemaan ja kuuntelemaan hiljaista lumista metsää. Koirallakin on korvat ihan höröllä. Äkkiä isäntä kuiskaa hiljaa, että katsokaa tuonne. Lumisten puiden takana näkyy kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa. Niillä on.....punainen hiippalakki........Voisivatko ne olla.......? Ja ne pienet jäljet, joita koira seurasi.........

Nyt on pariskunta ihan ihmeissään. Koira myhäilee ja virnistelee vieressä.