Perheen koira livahtaa kelkan perästä suuren kiven taakse ja ryntää tonttujen ja peikkojen luokse. Koira tervehtii tosi riehakkaasti kaikkia ja tontut ja peikot rapsuttavat kilpaa koiraa.
Pariskunta jatkaa laskuaan tietämättömänä siitä, että heidän koiransa on juuri ilakoimassa tonttujen ja peikkojen kanssa ihan pienen matkan päässä. Laskeminen vaatii keskittymistä, koska vauhti on kova. Isäntä on nostanut jalkansakin ilmaan niin, että vauhtia on varmasti riittävästi ja jalat eivät jarruta yhtään.
Koira tervehtii tonttuja ja peikkoja vain pikaisesti ja ryntää äkkiä takaisin isännän ja emännän perään. Kelkan vauhti alkaa hiljentyä sopivasti. Koiraa naurattaa itsekseen se, että isäntä ja emäntä menivät vauhdilla tonttujen ja peikkojen ohi. Todella läheltä.
Tontut ja peikot katselevat kelkkailijoiden perään vähän aikaa ja lähtevät sitten iloisina jatkamaan matkaansa.
Ja sitten seuraavaa luukkua odottamaan 😊
Isännän ja emännän kelkka liukui niin vauhdilla, että tuuli vain suhisi heillä korvissa. Eipä siinä silloin peikkojen supatusta kuule.
VastaaPoistaTotta! Tuulen suhinan läpi ei kyllä tonttujen supatus kuulu :)
Poista😊..samoilla sanoilla ajattelin minäkin,kuin Purulaari 🤗
VastaaPoistamutta kirjoitanpa näin: talvi saa ihmisetkin villiintymään kelkkamäessä, paljon paljon ympärillä tapahtuvaa jää huomioimatta,koiran suupielet nousevat ylös pöin ,sillä tapaaminen:peikkojen ja tonttujen kanssa oli niin mukava,,,kellä salaisuus se salaisuuden kätkeköön:)
Koira ei salaisuuksia paljasta. Ihmisten täytyy itse huomata....Jos huomaavat.... :)
Poista