JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen loikkivat isolle kivelle ja kääntyvät kiven jälkeen vasemmalle. Vähän matkaa kuljettuaan heidän edessään on tiivis oksaverho. He raottavat varovasti oksia ja astuvat oksaverhon läpi ja mikä näkymä sieltä avautuukaan.

He ovat aivan suut pyöreänä ihmetyksestä ja kaikista niistä tuoksuista, mitä heidän pieniin neniinsä tulvii. He eivät saa sanaa suustaan.

Pontus koira vahtii kirkon vieressä sisääntulijoita ja vartioi alueen avainta. Minikoira kysyy Pontukselta, että mikä ihmeen paikka tämä on. Tämä on kuulemma pieni jouluaukio, missä voi syödä hyvin, yöpyä ja rupatella kaikenlaisten metsässä liikkuvien olentojen kanssa. Tämä ei ole tässä ollut vielä kauaa.

Minikoira edellä ryhmä nousee hämmästyksissään aukiolle ja kaikki paikalla olevat tervehtivät heitä iloisesti.

Kirkon luona muutama tonttu ja pienet tonttupallerot ovat jonottamassa kirkkoon, missä lauletaan joululauluja. Isoin tonttupallero, vanhin palleroista, tulee viimeisimpänä ja katsoo, että kaikki pysyvät mukana. Tonttupallerot ovat vielä niin vilkkaita, että voivat pyöriä jonosta pois. Hyvin jono kumminkin pysyy kasassa. Lumiukko ei mene kirkkoon, mutta laulaa ulkopuolella joululauluja antaumuksella.

Pontus koira hymisee tyytyväisenä, kun Minikoiran häntä tupsahtaa Pontuksen niskaa lämmittämään.

Silmät pyöreinä kolmikkomme katselee ympärilleen. Joka puolella on ystävällisiä kasvoja.