Nyt on jään ääniä kuunneltu tarpeeksi ja reippaat loikkijat jatkavat kalliota alas. Varovasti he tulevat varoen liukkaita paikkoja. Äkkiä yhdestä kallion kolosta kuuluu tervehdys. Keppuhan se siellä on päiväunilla. Minikoira on erittäin ilahtunut, koska Keppu on hänen hyvä kaverinsa.
"Me olemme tuolla tonttujen luona käymässä, mutta lähdimme vähän loikkimaan tänne metsään. Hyppiäisen täytyy harjoitella paljon, että hyppiminen lähtee sujumaan hienosti eikä huonosti. Hih." Pupu sanoo.
"Niin. Olenkin kuullut, että Hyppiäisen loikat ovat olleet hieman vallattomia." Keppu hymyilee.
"Me kiertelemme täällä metsässä jonkin aikaa ja palaamme sitten tonttujen luo. Niin ja onhan siellä pari peikkopoikaakin." Minikoira sanoo.
"Voisin tulla kanssa tonttuja ja peikkoja katsomaan kohta. Nähdään siellä tonttujen majalla myöhemmin." Keppu sanoo innostuneena.
"Minä lasken tuota jäämäkeä alas." Pupu päättää.
No jäämäki on aika jyrkkä ja Pupun porkkana jää oksaan kiinni. Pupu liukuu alemmas, mutta porkkana jää ylös tiukasti.
"Harmillista! Saisiko teistä jompi kumpi porkkanaa oksasta irti?" Pupu kysyy toiveikkaana Minikoiralta ja Hyppiäiseltä.
Minikoira lupaa yrittää. Saako Minikoira porkkanan irti ja selviääkö hän liukumatta tästä mäestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti