lauantai 17. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Minikoira nuuhkii lumoutuneena ilmaa. Monenlaiset tuoksut täyttävät Minikoiran pienen nenän. Täältä he löytävät varmasti jokainen jotakin herkullista syötävää.


Pizzerian emäntä, Mamma Mia, toivottaa ryhmän tervetulleeksi jouluaukiolle. Hän ja Roberto pitävät tätä pizzapaikkaa, mutta täältä saa myös monenlaista muutakin ruokaa. Kaikki valmistetaan tässä paikan päällä uunissa. Roberto hymyilee ja katsoo Mamma Miaa ylpeänä. He ovat kyllä molemmat oikein hyviä kokkeja.

Pöydän edessä oleva nuori tonttupari näyttää umpi-ihastuneelta toisiinsa, eivätkä he juuri muita ympärillä olijoita huomaa.


Mamma Mia kertoo myös, että täällä voi myös yöpyä sivummalla näkyvässä hotellissa. Minikoira tuumaakin, että siellä seisoo joku ikkunassa. Mamma Mia kertoo ikkunassa seisovan daamin olevan Carita, hotellin pitäjä. Carita tykkää kuulemma katsella aukion vilinää ja laulaa luikauttaa välillä jonkun sopivan joululaulun. Caritalla on kuulemma oikein loistava lauluääni. Ääni suorastaan helkkyy aukiolla.


Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen miettivät jokainen omassa päässään, että mahtavatkohan he kuulla Caritan laulua.

Hotellin edustalla näkyy söpö, keltainen skootteri. Hyppiäinen kysyy, että kenenkähän se mahtaa olla. Pizzerian pöydässä istuva rastapäinen Pepe kertoo skootterin kuuluvan hänelle. Hän oli ajanut ennen lumien tuloa tänne ja aikoo viipyä jonkun aikaa. Minikoira kertoo, että peikoilla on moottoripyöriä.

Pepen vieressä istuva Siili mummo vastaakin heti, että tietääkin peikkojen moottoripyörät. Ja tietää kuulemma peikotkin. Pepe hihittelee vieressä, että ketäpä Siili mummo ei tuntisi. On sen verran sosiaalinen ja tiedonhaluinen tapaus. Hyvällä tavalla siis.

Pizzeriakojussa häärii kolmaskin tonttulakkipäinen, Zing Zung. Hän on ostanut täältä pizzerian yhteydessä olevasta myymälästä matkamuistoksi tonttulakin. Taidetta hän meinaa ostaa myös mukaansa. Myymälässä on avoinna taidemyymälä.



Minikoira siirtyy lähemmäksi myyntipöytää katsomaan, että mitä sitä söisi. Tarjolla on tosiaan vaikka mitä ja lisää tehdään tarvittaessa.


Pupu ja Hyppiäinen naureskelevat Minikoiran innolle. He myöntävät kyllä myös, että tuoksut ovat mahtavat ja joka puolella on kyllä muutenkin niin kaunista. Nuori tonttupari ei edelleenkään huomaa muita kuin toisensa.


2 kommenttia:

  1. Tarina on niin kiehtova, että sen maailman näkee elävän kuvia katsoessa. Mahtavaa <3

    VastaaPoista
  2. Kiva, kun tarina tempaa mukaansa. Eihän sitä tiedä, mitä tuolla metsissä tapahtuu....... ;)

    VastaaPoista