Kop, kop, kop! Keltapaitainen hahmo kopistelee vihreän talon oven edessä. Kovin pieniä nuo ovet täällä näyttävät olevan, peikkopojat tuumaavat. Onkohan täällä välillä niin kylmä, että oviaukotkin kannattaa pitää pieninä? Vai ovatko nämä hahmot kasvaneet liian suuriksi sen jälkeen, kun talot on rakennettu, pyrskähtää toinen peikko silmät naurusta sirrillään.
Keltapaitainen hahmo sujahtaa taloon sisälle. Jonkun ajan kuluttua talosta alkaa kuulua musiikkia. Oikein tosi tarttuvan rytmikästä musiikkia. Peikkopojat nyökyttelevät päitään rytmin tahdissa.
Peikkopojat yrittävät malttaa itsensä, että eivät alkaisi tanssimaan. Rytmi on niin mukaansa tempaava. Nyt peikkoja ei ainakaan väsytä yhtään 😄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti