JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Nyt tuli loimuaa nuotiossa ja tontut, peikot ja Hyppiäinen istuskelevat majan seinustalla. Siinä on mukavan lämmin istuskella. Vaikka eivät tontut, eivätkä peikot, eikä kyllä Hyppiäinenkään palele. Ne kaikki ovat niin tottuneita kaikenlaisiin keleihin.

Peikoilla on kyllä kunnolliset luolat, joissa asustelevat. Niissä on oikein kodikasta. Sellaista peikkomaista. (Viime vuoden kalenterissa käytiin peikkoluolassa). Ja tontuilla on oma tonttumaailmansa, josta löytyy kaikenlaisia asumuksia. Hyppiäiset voivat asua melkein missä vain. Ne ovat niin kovin liikkuvaisia, että eivät välttämättä tarvitse vakituista asuinpaikkaa. Monesti hyppiäisiä kyllä asustelee samalla alueella valtavat määrät.

Mutta nyt saa tuli nuotiossa palaa kaikessa rauhassa ja eväät kaivetaan esiin. Kaikilla onkin jo kova nälkä.

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Tontut, peikot ja Hyppiäinen saapuvat tonttujen majan luo. He jäävät hetkeksi juttelemaan jäisen majamerkin kohdalle. Majamerkki kertoo tontuille värillään monenlaisia asioita. Näiden värien merkitystä ei muille kerrota. Se on vain tonttujen salaista tietoa.

"Tulkaahan kaikki tänne! Mennään yhdessä tästä majamerkin ohi. Hyppäähän Hyppiäinen tänne merkin päälle. Ihan sillälailla varovasti. Jousta jaloista ihan pikkiriikkisen verran, niin hyppy onnistuu." isoin tonttu juttelee.

"Hienostihan se hyppy meni, kun siihen oikein keskityit. Teillä Hyppiäisillä on nuorena aina niin kova into oppia hyppimään, että hypyt menevät miten sattuu ja vauhtia riittää." naureskelee isoin tonttu.

"No kun hyppiminen on niin kivaa ja me olemme niin nopeita." Hyppiäinen kikattaa.

"Tulehan olkapäälleni, niin mennään majalle. Tulkaahan kaikki perässä. Päästään vähän nuotion lämpöön." sanoo isoin tonttu.

Koko joukko ohittaa majamerkin ja kohta jo itse majakin näkyy.

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

"Höröhän se siinä. Mitäs kummaa olet sarviisi saanut?" isoin tonttu sanoo hymyillen hirvelle.

"Tulittepa sopivasti. Voisitteko auttaa tuon pienen Hyppiäisen tuolta sarvistani irti. Hyppiäinen tuli niin yllättäin tuolta puiden takaa, että en ehtinyt väistämään. Ja sarviinhan se sitten jäi." Hörö hivi sanoo.

"Hyppiäinen! No olisihan se pitänyt arvata. Ei taida vielä olla taidot ihan hallinnassa." isoin tonttu sanoo.

"No ei todellakaan. Olen yrittänyt harjoitella, mutta loikat menevät aina ihan liian vallattomiksi. Olen kiertänyt jo iiiiiison alueen ja siihen ei ole mennyt kuin hetki. Ainakin se tuntuu siltä." Hyppiäinen sanoo.

"Sinun pitää nyt pysyä meidän seurassa ja harjoitella meidän kanssamme. Puoli metsää on ihan paniikissa, kun pyörähtelet niin vallattomasti." toinen pienistä tontuista sanoo.

"Autetaanpas nyt sinut pois sieltä sarvista, niin Hörö pääsee jatkamaan matkaansa." isoin tonttu sanoo.

"Kiitos avusta. En tahallani tänne sarviin juuttunut, mutta näin tässä nyt vaan kävi." Hyppiäinen hämmästelee.

Tontut auttavat Hyppiäisen sarvista irti ja Hörö hirvi jatkaa matkaansa iloisesti sarviaan heilutellen. Isoin tonttu ottaa Hyppiäisen olkapäälleen ja tontut ja peikot lähtevät kohti tonttujen lähintä majaa.

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Korkeat kalliot kohoavat tonttujen edessä ja tontut lähtevät nousemaan rinnettä ylöspäin. Kauaa tontut eivät ehtineet nousta rinnettä, kun peikkopojat ilmestyvät nauraen paikalle.

"Mikäs se peikkoja niin naurattaa?" isoin tonttu kysyy itsekin naureskellen peikkojen iloisuudelle.

"Onneksi törmäsimme teihin. Olemme menossa tuonne alas, kun siellä on hirvellä hieman ongelmia. Hi hih." sanoo toinen peikoista.

"Niin. Hirvi pitää siellä kummallista mutinaa, koska sillä on sarvissa joku outo eläin. Se eläin on tainnut juuttua sarviin kiinni." toinen peikko jatkaa.

"No voi hyvänen aika sentään! Mennään ihmeessä auttamaan hirveä. Voisikohan se sarviin juuttunut eläin olla etsimämme hurjastelija? Se nähdään kohta." isoin tonttu sanoo innostuneena.

Peikot ja tontut lähtevät kalliota alaspäin ja miettivät, että mikähän hirven sarviin oikein on juuttunut.

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

Tontut kulkevat valppaina metsän laitaa pitkin. On yllättävän hiljaista joka puolella. Korkean kannon luota näkyy jotain pientä liikettä. Tontut hiipivät hiljaa kohti kantoa.

Kannon vieressä pienet sienet vipattavat hassusti. Tontut tuijottavat sieniä ja äkkiä sienten takaa tulee esiin ryhmä kannonkaisia. Kannonkaiset jäävät tiukasti sienten taakse turvaan, mutta ilahtuvat tonttujen tulosta.

"Tervehdys kannonkaiset!" tontut sanovat iloisesti yhteen ääneen.

"No terve vaan. Kylläpäs on mukava nähdä teitä. Me säikähdimme äsken ihan hirmuisesti, kun tästä meni ohi joku kauhealla vauhdilla. Oksat vaan ropisivat puista alas. Me ryntäsimme tänne kannon suojaan." yksi kannonkaisista sanoo.

"Me näimme sen myös ja lähdimme katselemaan, että mikä se olisi voinut olla. Mihin suuntaan se meni?" isoin tonttu kysyy kannonkaisilta.

"Luultavasti se meni kohti kallioita. Ei uskallettu kunnolla katsoa." kannonkaiset toteavat.

Tontut kiittävät kannonkaisia ja toivottelevat rauhallisempaa päivän jatkoa. Tontut lupaavat etsiä hurjastelijan. Ehkä se löytyy kallioilta.

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Tontut ovat päässet talon vierelle eikä ketään näy missään. Lumet ovat talon ympäriltä kadonneet mystisesti. Ihan kuin joku olisi pöllyttänyt lumet maasta pois. Aivan kuin pyörre olisi pyörinyt talon ympärillä. Tontut ovat ihmeissään.

Sisällä koira haukkuu edelleen ja isoin tonttu päättää kiivetä ikkunalle ja kurkistaa sisälle taloon.

"Näkyykö siellä mitään?" pienet tontut kysyvät.

"Ei mitään tästä ikkunasta, vaikka kuinka katson. Vaihdan toiseen ikkunaan." isoin tonttu sanoo ja pudottautuu ikkunalta alas.

Isoin tonttu kiipeää toiselle ikkunalle ja siellähän talon koira onkin. Koira hieman säikähtää tonttua, mutta tunnistaa tämän nopeasti.

"No hei vaan! Kiva nähdä pitkästä aikaa! Näitkös sinä, että mikä täällä äsken lensi ja piti kummaa viuhunaa ja taisi törmätä tähän taloonkin? Mekin pienten tonttujen kanssa ihan säikähdettiin." tonttu juttelee koiralle.

"Hei vaan! Onpa hauska nähdä! Olipa kyllä melkoinen tömäys tuohon seinään. Joku siihen tömähti ja vilahti tuosta ikkunan ohi kummallisesti pyörien. Joku pieni ja rusehtava se oli, mutta sen paremmin en nähnyt. Ihan oudolta se näytti. Ei se ainakaan lintu ollut." koira vastaa.

Tonttu ja koira juttelevat ikkunan läpi jonkun aikaa. Tontut päättävät selvittää, että mikä tämä lentävä vipeltäjä oikein on. Koira lupaa pitää myös vahtia talon lähellä.

Tontut lähtevät jatkamaan matkaansa ja ovat erittäin tarkkana. Mikä kumma tuo otus voi olla?

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Niin se vain vuosi vierähti ja taas on joulukalenterin aika. Mitähän tontuille, peikoille ja muille tyypeille tänä vuonna tapahtuu? Sitä en tiedä vielä minäkään. Täytyy vain katsoa luukku kerrallaan ja siitä se sitten vähitellen selviää :) Jännittävää Joulun odotusta!

Ja tästä se joulukalenteri alkaa!

LUUKKU 1.

Tontut kävelevät metsässä ja rupattelevat iloisesti keskenään. Muutamat linnut viheltelevät tervehdyksensä tontuille ja kauempaa kuuluu oravien temmellys pitkin puiden runkoja. Metsässä on mukavan leppoisa tunnelma.

Kuusten oksilta lumet pölisevät, kun tontut puskevat läpi tiheän kuusikon kukkulan päälle. Tontut puistelevat vaatteitaan ja katselevat alhaalla näkyvää tuttua taloa.

"Mahtaakohan talon koira olla kotosalla?" isoin tonttu tuumailee.

"Mennään katsomaan!" pienet tontut Vikkelä ja Vekkuli hihkuvat.

Yhtäkkiä kuuluu ihmeellinen viuhahtava ääni ja pian talon suunnasta kuuluu tömähdys. Talosta alkaa kuulua kova koiran haukunta.

"Mikä tuo oli?" kysyvät tontut yhteen ääneen.

"Mennään ripeästi talolle. Ei tuo kyllä mikään lintu ollut." isoin tonttu sanoo.

"Nyt töppöstä toisen eteen. Varotaan kumminkin, että ihmiset eivät näkisi meitä. Koira on ainakin kotona. Se ehkä näki jotain." Vikkelä tonttu sanoo.

Tontut ampaisevat lumi pöllyten rinnettä alas kohti taloa. Mikähän ihme tonttujen ohi oikein lensi?

PIENI KERROS LUNTA

Vähän aikaa on maisema ollut valkoinen ja luonto on sellaisen höttölumen alla. Eli ihan kevyttä lunta pieni kerros. Hienon näköistä joka puolella. Ja kun antaa mielikuvituksen lentää, niin alla oleva oksakin näyttää ihan piikkitoukalta :) Ja piikkitoukan alla olevan kuvan talventörröttäjä voisi olla vaikka pikkuisten ötököiden maailmanpyörä.

Ja jotta saataisiin tälle sivulle vähän väriä enemmän, niin löytyy niitä värejä vielä tähänkin aikaan vuodesta.

HALLOWEEN

Joka vuosi täytyy pikkusen laittaa jotain koristeita Halloweenina. Osa koristeista vaan on mennyt johonkin hyvään talteen. Ehkäpä osa löytyy vintiltä. Kai. Mutta ainakin löysin noita vanerista sahaamiani hu huu -kummituksia. Kuvassa näkyy niistä yksi.

Appelsiinista teen aina tuollaisen "minikurpitsan". Kurpitsa olisi komea, mutta kyllä tämäkin asiansa ajaa. Sitä ei auta vaan jättää valvomatta, koska kuori kuivuu äkkiä ja voi syttyä palamaan. Kerran meillä näin kävikin, mutta onneksi oltiin koko ajan lähellä, niin pikkiriikkiset liekit sammuksiin ja kynttilän poltto loppui siihen. Mutta hetkellisesti tuo on hauska koriste.

TUNNELMAA

Näin syksyllä on ihana lisätä sisälle ja ulos kaikenlaisia lyhtyjä, kynttilöitä ja tulia. Onhan se kivaa, kun näkyy jotain muutakin, kun vain pimeetä. Se piristää kummasti.

HIRVI

Nyt kun on hirvestysaika ja muutenkin hirvet liikkuvat vilkkaammin, niin kannattaa olla tuolla tien päällä tarkkana. Olen kuullut, että fillarillakin joku oli törmännyt kerran hirveen. Kummallekaan ei käynyt kuinkaan :)

Muutaman hirven olen huovutellut. Tämä kuva on hieman tumma, mutta eiköhän siitä hirveksi tunnista. Jos ei muuten, niin ainakin vilkkaalla mielikuvituksella ;)

KOIRANKUONOJA

Tässä vähän flunssasena on ollut aikaa katsella kaiken maailman valokuvia, kun ei oikein mitään muutakaan jaksa tehdä. Niitä on aina välillä kiva ihmetellä ja naureskella vanhoille jutuille.

Koirakuvia on tullut otettua ihan mahdottomasti omista ja muiden koirista.

Tässä ensimmäisessä kuvassa meidän edellinen koira poseeraa voikukkanipun kanssa :) Tällä koiralla oli hyvä huumorintaju, jos nyt koirasta niin voi sanoa.

Silloinen moottoripyöräni oli kuvanottohetkellä melkoisen likainen, mutta tässä olenkin aloittamassa pyörän pesua. Homma hoituu sujuvasti, kun on pieni apuri, joka kuskaa työvälineet pesupaikalle :)

Nykyinen koira ei kyllä huumorintajussa kalpene yhtään. Ja sehän sopii meille. Jos järven rannalle pääsee, niin pikkukaloja ja vesikirppuja jaksaisi tuijottaa vaikka kuinka kauan (uimisen lisäksi). On ne niin ihmeellisiä ilmeisesti......Tässä pentumainen tapa tutustua veden asukkaisiin.

Koiria ei kylmä vesi juuri tunnu haittaavan. Siellä lutrattaisiin vaikka kuinka. Tosin uiminen on vaatinut jo vähän enemmän lämpöö.

Meidän edellinen koira ei ymmärtänyt telkkarista mitään. Tämä nykyinen koira on kova katselemaan varsinkin eläinaiheisia ohjelmia. Saattaa katsoa jopa koko ohjelman läpi. Harvoin kumminkaan menee ihan näin läheltä katsomaan. Tässä kuvassa telkkarissa oleva koira oli todella taitava eli sitä kannattaakin katsoa tarkkaan ja ottaa siitä vaikka vähän opikseen. Heh.

KYLLÄ SE SYKSYÄ ON

Syksyiset ovat kelit, mutta äärettömän kaunista on viime aikoina ollut. Aamulla sumua ja päivällä auringon paistetta. Sumun keskeltä järveltä joutsenet ovat huudelleet vissiinkin jotain tärkeitä asioita. Ehkä kertoneet, että minä menen ohitse. Melkoisen idyllistä, sanon minä. Monet kukat jaksavat edelleen kukkia ja ruska on parhaimmillaan. Ja puolukoita on mahdottomasti. Niitä voisi syödä vaikka kuinka paljon. Niihin ei vaan kyllästy koskaan! Ne jotenkin maistuu niin metsältä :)

Värit ovat kyllä tosi hienoja näin syksylläkin. Tämä keltainenkin suorastaan hyökkää silmille, ja sitä on vaan pakko tuijottaa.

Jotain pientä syksyistä täytyy aina tehdä pihalle ja vähän sisällekin.

Tämä pieni kaivo törröttää sisällä ja tuohon "vesiastiaan" on aina kiva laittaa jotain teemaan sopivaa.

VILPONEN AAMU

Tänään olikin ensimmäinen oikein vilponen aamu. Nollan tuntumassa lämpötila piipahti ja lähistöllä pakkasenkin puolella. Aamulla sai laittaa jo vähän enemmän päälle, kun liikenteeseen lähti.

Vaahteroista alkaa jo lehtiä tippumaan ja osa on hienon punaisia. Pakko oli taas kieputella vaahteraruusu, kun se on niin hauskaa. Laitoin sen tuollaiseen vanhaan ja ruosteiseen satulaan töröttämään ja on siinä aikas kiva.

Meillä ei ainakaan vielä kukat paleltuneet ja kaikki eivät niin pienestä pakkasesta välitäkään. Olishan se kiva, kun niistä sais nauttia, kun nuppujakin vielä piisaa. Tässä nyt joistakin kukkasista taas muutama kuvanen. Niin ja bongasin tosi komeen voikukankin vielä!