Tontut pääsivät lopulta kallion yli ja nyt he huomaavat kauhukseen erittäin huteralta näyttävän riippusillan.
"No nyt on pahalta näyttävä silta. Minä menen edeltä varovasti." sanoo Vekkuli.
"Mene todella varovasti. Hih, hih! Sinun jalkasi tutisevat niin paljon, että tämä silta ihan tärisee." nauraa Vikkelä.
"Hui!!" kiljahtavat tontut yhteen ääneen, kun orava tupsahtaa heidän eteensä.
Orava on katsellut tonttujen touhuja oksaltaan ja päätti tulla hieman auttamaan.
"Olen Olli Orava. Asun tässä lähellä puussa. Näin teidän epävarman menonne ja päätin tulla auttamaan." Orava sanoo.
"Voi kun kivaa! Miten me pääsemme täältä turvallisesti alas?" kysyvät tontut.
"Ottakaa turkistani tiukasti kiinni, niin vien teidät alas." Orava ehdottaa.
"Onpa hieno tunne, kun on maata töppösten alla. Kiitos Olli!" huokaisevat tontut.
"Me olemme matkalla peikkojen luo. Onko sinne vielä pitkä matka?" kysyvät tontut uteliaina.
Orava loikkaa oksalle muutamalla ketterällä pompulla ja huutelee oksalta: "Minä melkein näen täältä oksalta peikkojen alueelle. Ei teillä ole enää pitkä matka. Minä käyn siellä usein, koska peikkojen luona on aina niin hauskaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti