JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Tonttupojat pääsevät turvallisesti peikkojen alueelle ja kiipeävät varovasti rinnettä rannasta ylöspäin. Jalat lipsuvat, mutta puiden juurista saa hyvin otettua tukea ja kiipeäminen käy ripeästi. Lopulta tontut ovat ylhäällä ja katselevat uteliaina ympärilleen. On aivan hiljaista. Tontuista tuntuu ihan siltä, kun heitä tarkkailtaisiin.

Jostain alkaa kuulua outoa ääntä. Ääni kuulostaa ihan mehiläisparvelta.

"Mikä ääni tuo on?" Vekkuli kysyy silmät pyöreinä ja korvat höröllä.
"En tiedä." vastaa Vikkelä ja kuuntelee myös oikein tarkasti.

Äkkiä heidän eteensä surahtaa peikko jonkinlaisella pyörällä.

"No hei vaan! Minä jo odottelinkin teitä. Minun nimeni on Vintiö ja olen peikko." Vintiö sanoo iloisena.
"Me olemme Vekkuli ja Vikkelä." tontut vastaavat.
"Mikä tämä laite on? Siitä kuului outo ääni." Vekkuli kysyy peikolta.
"Tämä on mehiläispyörä eli mp. Mp kulkee surinavoimalla. Kesäisin mehiläiset käyvät kukissa pyörien vieressä ja mp:t imevät surinaa itseensä. Näin pyörät kulkevat helposti ympäri vuoden." peikko kertoo.
"Minulla on varattuna kuusen alla teillekin omat mp:t, niin voidaan mennä osa matkasta ajaen. Olette varmaan tulossa peikkoluolaan, eikö vaan?" Vintiö hymyilee.
"No sinne me olemme menossa. Se Joulupukin vimputin jäi sinne." tontut kikattavat.

"Miten tuota ajetaan?" tontut ihmettelevät.
"Minä näytän. Katsokaa!" Vintiö huudahtaa.
"Voi hurja. Osataankohan me? Tästä tulee hauskaa." tontut tirskuvat.

Se selviää huomisessa luukussa!