TALVIUNILTA HERÄILLÄÄN

Ryömin tuolla lumihangessa äsken. Juu. Ryömimistä se todella välillä oli. Jalat uppoo tiukkaan hankeen aina välillä, että humpsis vaan. Hanki ei ole tarpeeksi kestävää. Sitten välillä on hangessa pyrstöllään ja välillä rähmällään. Ha, haaaa! Hauskaa mun mielestä, mutta voimille toi umpihangessa kävely ottaa. Hanget on monessa kohtaa niin korkeella, että asioita voi kattella lintuperspektiivistä. Aika mielenkiintoista 😁

Kävin tarkistuskierroksella pihapiirissä ja samalla huomasin, että Heinäpää on herännyt talviunilta. Tai ilme oli sen näköinen, että taitaa vielä harkita heräämistä. Mutta kyllä sieltä jo silmä tarkkana katseltiin lumikasasta.

Jätin testimielessä kanaverkosta tekemäni linnun ensimmäistä kertaa talveksi ulos. Halusin testata, että kuinka se kestää lumikuormaa. Toki kävin siitä ravistelemassa lunta välillä pois, mutta muuten se sai olla villinä ja vapaana koko talven. Ja talvihan siis vielä jatkuu. Mutta tässä kohtaa näyttää hyvältä. Uudet jalat sille täytyy varmaan tehdä, mutta muuten se on aikalailla ok. Jibii!

Täytyy tehdä sille kaveri ensi kesänä. Sellainen oikein pirteä ja kimaltava daami 💕

Tämmösiä asioita sitä huomaa, kun aurinko on paistellut koko viikonlopun. Sitä on itsekin vähän kuin ryöminyt kolostaan esiin....osittain.....Ainakin lumihangessa on tullut rämmittyä yksin ja koiran kanssa ihan riittävästi.

YSTÄVÄNPÄIVÄ

LEPPOISAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ JA VAROKAAHAN LUMEN ALLA PIILESKELEVÄÄ JÄÄTÄ, ETTEI KÄY HUPSIS!

HUOVUTETTU SORMINUKKE

Tein pitkästä aikaa huovutetun sorminuken. Tein niitä vuosia sitten enemmänkin, mutta sitten huovuttelin kaikenlaista muuta, niin sorminukkien teko jäi vähemmälle. Tosin niiden neulahuovuttaminen on niin kivaa, että niitä voisi tehdä useamminkin. Eihän niitä edes ole pakko pitää sorminukkeina. Ne voi tökätä vaikka johonkin koristeeksi törröttämään 😃

Nyt tein tuollaisen hevosen hevosista tykkäävälle siskoni tytölle. Ehkä tuo värikkäämpi harja tuo vähän piristystä arkeen 💖

Siskoni pojalle ajattelin vielä tehdä yhden jutun. Siitä en kerro vielä, ettei se paljastu saajalle etukäteen....

Samalla kun ulkoilutin tuota pikkuruista hevosta, niin koiramme innostui kaivamaan lumikinoksiin onkaloita. Se on sen lempipuuhaa talvella. Monesti se kätkee jonkun lelun kaivamaansa koloon ja sitten jonkun ajan päästä innoissaan kaivaa sen esiin. He, heeee. Oma-alotteinen koira. Keksii leikit itse.

Anteeksi tämä viimeinen kuva, mutta koirallahan on myös takapuoli. He, heeee! Varsin tomerasti kaivaukset etenevät kohti Kiinaa......Kun ei tulisi nurmikko vastaan.

Leppoisaa talvista viikonlopun jatkoa!

PEIKOT TALVISISSA PUUHISSA

Pakkanen paukkuu ihan kirjaimellisesti. Puut paukahtelee tuossa lähimetsiköissä. Melko raikas päivä ollut tänään. Kaunista, mutta kylmä keli.

Peikot eivät kumminkaan ole moksiskaan pakkasesta. Satuin paikalle, kun erään kuusen alta tuli touhukas kolmikko esiin. Peikkopojat alkoivat heti riehumaan lumessa. Lumi on tosi puuterimaisen kevyttä, niin siinä on kiva temmeltää. Tosin näytti siellä olevan toinen peikko harjaakin heiluttamassa, että isoimmat lumikasat saavat harjalla kyytiä. Tosin Minikoira taitaa pomppia harjatut kasat samantien matalaksi 😁

Mutta kyllä se aurinko tosiaankin paistaa hienosti puiden latvoihin. Peikkopojat ja Minikoira kiipesivät korkealle kasan päälle katselemaan kauniisti kimmeltäviä puunlatvoja. Kylläpä se näyttääkin hienolta.

Ja siellähän se aurinko näkyykin. Salakavalasti puiden takaa pilkistää. Vähitellen se sieltä nousee korkeammalle ja näkyy meidänkin pihaan paremmin. Auringon näkeminen pihasta aiheuttaa aina riemunkiljahduksia. He, heeee!

Pirteätä pakkasviikonloppua!

KOIRA ULKOILEE

Ulkona on nyt mukava ilma. Vaatetta kyllä täytyy kunnolla pukea. Meidän koirakin viihtyy aina vähän aikaa ulkona häkissä. Se on siellä vaan sen aikaa, kun itse puuhaillaan jotain pihalla. Ja tarvittaessa viedään sisälle, jos näyttää siltä, että varpaat alkavat palelemaan. Häkistä on myös mukava haistella metsän eläinten hajuja. Niitä tuossa liikkuu nurkissa jos jonkinlaisia karvaturkkeja 😃

Häkissä on myös tilaa juosta ja leikkiä. Aika hauska juttu on se, että asioitaan meidän koira ei tuonne tee. Se on kyllä hyvä.

Talvista viikonloppua!

LUMIKUORRUTE

Kyllä se talvi nyt tuli oikein tosissaan. Perinteinen talviharrastus on taas alkanut eli lumen kolaaminen pihasta. Lumitöiden jälkeen äsken napsaisin kuvan yhdestä lyhdystä. Oli niin kivan näköinen.

Lumi on nyt kyllä tehnyt maiseman tosi upeaksi. Tosin lumi ja kova tuuli tekivät sitten sen, että näilläkin seuduilla oli sähköt poikki todella monella ja huonolla tuurilla vieläkin on jossain sähköttömiä taloja. Meilläkin sähköt meni poikki, mutta selvittiin noin 12 tunnilla. Onneksi osattiin varautua etukäteen, että sähköt saattavat mennä.

Tässähän ollaan jo kevään puolella. Jo monta päivää tammikuuta mennyt 😀 Mutta vielä voi katsella joulukuusta ja muita koristeita ja kai niitä sitten täytyy alkaa keräilemään pois. Onneksi hyasintit ja amaryllis vielä pukkaavat uutta kukkaa. Saa vielä niistä nauttia tammikuussakin. Se sopii mulle mainiosti.

Pirtsakkaa alkanutta tammikuuta!

LOPPUVUODEN KUVIA

On ollut mukavia ulkoilukelejä, kun ei ole liian kylmä. Silti vaatetta saa pukea kunnolla, ettei kylmä sujahda jostain vaatteen mutkasta sisäpuolelle. Kaulaliina saa olla tiukasti kyllä kaulassa.

Pihalla näyttää ihan hauskalta, vaikka aika harmaata onkin. Tässä muutama kuva.

Tämä helmiketju kulkusineen on jo muutaman vuoden ollut tuolla pihalla ison kannon kyljessä. Hyvin se siellä näköjään säilyy ja on hauskan näköinen.

Tuo ovi näyttää olevan vaan kesäkäytössä. Sen verran pahasti on lunta kertynyt oven päälle ja eteen.

Meidän koira sai yhdestä lahjapaketista riepoteltavan lelun. No se lelu säilyi ehjänä muutaman minuutin. Tehokasta työskentelyä 😄 Tänään ripustin yhden osan lelusta meidän dogin pään päälle ja yhtä osaa se sai pitää itse suussaan. Näyttää ihan karvalakilta noi jalat tai kädet tuolla pään päällä. He, heeeee!

Yhtä reipasta loppuvuotta sinne ruutujen toiselle puolellekin! Älkää kumminkaan saako inspiraatioo näistä viimeisistä kuvista ja alkako mitään hajottamaan........ 😁

JOULUKALENTERIN 24. LUUKKU

Sinnehän ne peikkopojat jo kerkisivätkin. Ja siellä näyttää olevan jo muitakin peikkoja sekä tonttuja nuotion ääressä tunnelmoimassa.

Tontut ja peikot ovat kovia laulamaan, soittamaan ja tanssimaan. Peikkopoikakin soittaa aina kitaraa, kun sellainen vaan käsiin osuu. Ja aina on innokkaita kuuntelijoita ja mukana laulajia. Ja kummasti siinä aina tanssijalkaakin alkaa vipattaa.

Joulupukkihan on tällä hetkellä muutamien tonttujen kanssa hoitamassa tehtäviään. Muut tontut voivat jo ottaa rennommin. Eläimiäkin on jo saapunut jonkin verran. Päivän mittaan väkeä saapuu yhä enemmän. Metsissähän asuu jos jonkinlaista asukasta. Kaikista eivät ihmiset tiedä mitään......

Ja peikkopoika kerkisi jo tännekin soittamaan. Malttaakohan jättää kitaraa missään vaiheessa juhlintaa. Eiköhän ainakin syödessä 😋

Pikkutontut tässä myhäilevät ja tulevat kertomaan minulle, kuvaajalle, vähän juhlan etenemisestä. Minä en kuulemma pysty kuvaamaan heidän kaikkia touhujaan. Esimerkiksi tästä, muka lyhdyn ovesta, pääsee metsänväen salaiseen juhlapaikkaan. Sinne kuvaaja ei voi mennä. Näitä salaisia ovia on kuulemma tällä alueella muutamia. Että näinpä siinä sitten kävi, että tämän enempää en heidän juhliaan voi kuvata. Ja hyvä niin. Säilyy heillä oma rauha juhlia.

Oikein mukavaa joulunaikaa kaikille kalenterin seuraajille! Kiva, kun olitte mukana 💖 Luin hymyssä suin hauskoja kommentteja! Kiitos ja vielä rentoo joulua 😊

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Molemmat peikkopojat laskeutuivat kalliolta alas ja alkoivat etsimään jotain vietävää metsän joulujuhlaan. He päättävät viedä käpyjä, koska siellä on paljon sellaisia juhlijoita, jotka niistä pitävät. Peikkopojat keräävät niitä niin monta mukaansa, kun vaan saavat kuljetettua.

Ja pakkohan heidän on vekkuleina peikkoina ottaa mukaan vähän parta-aineita. Juhlan tiimellyksessä yksi jos toinenkin haluaa koristella itseään tai vaikka juhlakuusta.

Mutta nyt heillä onkin jo kiire juhlaa viettämään ja tuttuja tapaamaan.

Ja vielä yksi luukku jäljellä. Mitähän meille viimeisessä luukussa näytetään? Eli raotetaanpa vielä yksi luukku auki, mutta vasta huomenna, aattona 😃

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

Peikkopojatkin kiirehtivät luoliltaan joulujuhlaan. Kallion seinämiin on muodostunut hauskoja jääpuikkoja ja peikot käyttävät niitä apuna kalliolta laskeutuessaan. Siinä saakin olla tarkkana, ettei jääpuikko katkea kesken kaiken!!

Melkoinen lasku, mutta varmasti hauskaa. Ja näyttää puikko kestävän.

Toinen peikko on jäänyt ihailemaan valtavaa jääputousta. Kauaa peikkopojat eivät ehdi jäämuodostelmia ihailla, koska hekin ajattelivat viedä jotain mennessään metsän joulujuhlaan.

Ehdimme vielä seuraavassa luukussa katsomaan, että mitä peikot juhlaan vievät mukanaan. Sitten onkin jo kiire juhlapaikalle 😃

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Tonttutytölle tulee outo tunne, että ihan kuin joku tarkkailisi häntä. Tontut ovat herkkiä vaistoamaan sellaiset asiat. Tonttutyttö kyllä vaistoaa, että kyseessä taitaa olla toinen tonttu. Piruetit jäällä saavat nyt riittää, sillä täytyy ehtiä vielä hakemaan ruusunmarjoja joulujuhlaan. Ketterästi tonttutyttö juoksee juurien alta ja etsii sopivaa ruusupuskaa.

Täältähän sellainen löytyikin. Ai kun onkin herkullisia ruusunmarjoja. Täältä saa kerättyä paljon marjoja mukaan. Pikkuisen menee samalla myös omaan suuhun. Maiskutus vaan kuuluu ruusupuskasta. Mutta kyllä taskuihin kertyy tooooodella monta ruusunmarjaa. Myös tyttötontuilta löytyy pohjattomat taskut, niinkuin poikatontuiltakin.

Nyt ei kyllä enää ole montaa päivää joulujuhlaan. Kyllä kaikkien juhlijoiden täytyy alkaa pitää kiirettä, että ehtivät ajoissa paikalle.

Luukut vähenee......Kohta on, hyvänen aika, jo joulu!!!!!!

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

No tonttutytönhän tarkkailijatonttu huomasi. Tonttutyttö on matkalla juhlapaikalle, mutta ei pystynyt vastustamaan kirkasta jäätä. Siinä on pakko hieman pyörähdellä....noin ja.....noin.

Onkohan tyttötontulla joku tehtävä vielä ennen juhlapaikalle menoa? Luulen, että on. Se selviää sitten tuttuun tapaan seuraavasta luukusta.

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Pienen matkan päässä todella huomaamaton tarkkailijatonttu on myös alkanut keräilemään juhlatarvikkeita. Hänen tehtävänään on tuoda mukanaan mustikanvarpuja, koska niistäkin tontut pitävät kovasti. Niitä on mukava rouskutella ja niistä saa paljon energiaa.

Mutta mitä ihmettä tämä tarkkailijatonttu huomaakaan lähistöllä? Tarkka tarkkailija kun on.

Aukaisemalla huomenna seuraavan luukun, niin asia toivottavasti selviää. Uskoisin, että se kerrotaan ensi luukussa 😁

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Tonttupojat keräävät puita metsän joulujuhlaan. Joulujuhlassa poltetaan aina nuotiota ja puita tarvitaan paljon. Moni tonttu kerää nuotiopuita ja tällä tavalla puita tulee varmasti riittävästi.

Kuormasta tulee aika painava, mutta yhteispelillä puut saadaan kuljetettua juhlapaikalle. Matkan varrelta voi kyytiin ottaa vielä muutaman puun. Täytyy kumminkin varoa, että kuorma ei kaadu. Eli taitavasti täytyy tonttupoikien edetä kuormansa kanssa.

Sinne tonttupojat menivät ja puut näyttävät pysyvän kyydissä oikein hyvin. Kyllä noita puita kelpaa poltella.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Mitähän ihmettä tähän rekeen aiotaan lastata? Kovin päättäväisen näköisenä tonttupoika rekeä työntää. Mutta mitä tuohon rekeen laitetaan vai laitetaanko mitään?

Voi ei! Se selviää vasta huomisesta luukusta 😁

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Eiväthän nuo muutkaan tontut malttaneet nukkua. Jokainen heistä alkoi heti etsimään tarvittavia asioita juhlaa varten.

Yksi tontuista huomaa todella hienon kuusen ja huikkaa kuusta etsimään lähteneelle tontulle löydöstä. Kuusi kelpaa kaikille eli nyt on kuusiasia hoidettu. Sitten muita juhlatarvikkeita keräämään.

Aamu jo valkenee. Yksi tontuista etsii marjoja. Tonttu nauraa, että ei tässä kohtaa montaa marjaa ole. Mutta tontut löytävät aina hyvin jäätyneitä puolukoita ja karpaloita. Ne ovat niiden herkkua. Ja se varsinainen herkkuhan on kylmä puolukka, tai vaikka se karpalo, torvijäkälän päälle aseteltuna. Siitä kaikki tontut tykkäävät ihan mahdottomasti.

Hyvin tuo tonttujen juhlavalmistelu lähti käyntiin. Mitähän he ensi luukussa etsivätkään?

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

Tontut tanssivat ja lauloivat pitkälle aamuyöhön. Kettu ja minikoira jo käpertyivät jossain kohtaa ison kuusen alle nukkumaan.

Vähitellen tontut alkoivat jälleen puhumaan metsän joulujuhlasta. Sitä pitäisi alkaa jo valmistelemaan. Tontut tiesivät jo etukäteen omat tehtävänsä, joten ne olivat vain toteutusta vailla.

Yksi tontuista päätti heti lähteä etsimään sopivaa joulukuusta. Tonttua ei väsyttänyt yhtään, joten intoa puhkuen ja joululaulua hyräillen, hän lähti kuusia katselemaan.

Nämä kuuset ovat kyllä kovin pieniä, että eiköhän vähän isompiakin vielä löydy.

Kuorsaavatkohan muut tontut, vai mitä mahtavat puuhata? Mutta kylläpä tämä kuukausi menee kauheata vauhtia!!!!!

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Tonttuporukan laulu raikuu metsässä ja kettu ja minikoira haukahtelevat mukana. Tontut eivät enää malta istuskella, vaan tanssijalkaa alkaa vipattaa. Koko tonttujoukko tanssii kynttilän ympärillä ja kettu ja minikoira antavat tassuillaan tahtia.

Kylläpä käy melkoinen huiske. Nyt ovat tontut ihan elementissään.

Mitäköhän tämä porukka tekee huomisessa luukussa......Vai vieläkö tanssi ja laulu jatkuu?

Odottelemme jälleen uuden luukun aukeamista 😄