JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Humpsis ja tömpsis! Pikkuiset tonttupojat eivät enää pysyneet koiran liukkaassa lyhytkarvaisessa päässä ja koiran pään heilahtaessa tipahtivat lumihankeen. Kyllä siitä lumikylpy tuli. Tonttupojat nauraa kihersivät lumessa.

He sanoivat koiralle, että jatkavat tästä matkaa eteenpäin. Koira hymyili tontuille. Kyllä! Se todellakin hymyili melkein koko purukalustollaan. Tonttuja koiran ilme nauratti kovasti ja he lupasivat taas tulla käymään. Suut hymyssä tonttupojat jatkoivat takaisin metsään.

Ja sitten taas seuraavaa luukkua odottelemaan!

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Aikansa havukranssissa lepäiltyään peikot sanoivat lähtevänsä käymään luolillansa. Peikot hyppäsivät alas ja lähtivät kipittämään kohti metsää ja kalliota. Peikot huutelivat mennessään, että koira on tulossa ulkoilemaan.

Tontut odottivat kranssissa koiraa, joka uteliaasti tuli haistelemaan peikkojen tuoreita jalanjälkiä. Tontut hihkaisivat koiralle, että saavatko hypätä kyytiin. Koira katsoi ylös kranssiin ja huomasi tontut. Ja taas alkoi häntä viuhtoa mahdottomasti. Tokihan tontut saivat hypätä kyytiin.

Hopsansaa, kun tontut hyppäsivät suoraan koiran päähän.

Koiran liukkaassa päässä olikin hankala pysyä. Tontut nauroivat ja yrittivät pysyä kyydissä. Koirankin päätä alkoi tonttujen pienet kädet ja jalat kutittamaan. Koira katseli samalla, että mihinkäs ne peikot oikein jo kerkisivät menemään.

Samalla kun koira käänsi hieman vauhdikkaammin päätään, niin tonttujen lapaset eivät enää pysyneet koiran lyhyessä turkissa kiinni.

Hupsista! Kuinkahan tässä kävi? Pysyivätkö tontut kyydissä vai tuliko tontuille ylimääräinen lumikylpy? No sehän selviää taas huomisesta luukusta 😁

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Viime luukussa jäimme jännittämään, että mahtuvatko tonttupojat ja peikot tonttuovesta ulos, kun joulutorttuja ja pipareita taitaa olla taskuissa melkoisesti. Hyvin näyttivät mahtuvan. Ryhmätyössä on voimaa ja onhan tontuilla salaisia taikavoimiakin! Pelleiltä oli kadonnut melkoisen monta torttua ja piparia, että hyvät eväät saivat mukaansa. Ja oikeasti saivat ottaakin niin paljon kuin vaan halusivat.

Tonttupojat ja peikot kipusivat piharakennuksen ovessa olevaan kranssiin syömään ja sulattelemaan eväitään. Mahat olivat pulleina ja taskut täynnä herkkuja. Kranssi onkin hyvä paikka tarkkailla pihan elämää ja kukaan ei varmastikaan huomaa heitä.

Mitähän ensi luukussa tapahtuu?

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Tonttujen ja peikkojen silmät iskeytyvät pöydälle, missä on vastapaistettuja joulutorttuja ja pipareitakin. Kyllä! Peikotkin tykkäävät syödä näitä herkkuja....toisinaan. Koira ei ollut onnistunut pudottamaan herkkuja hännällään. Onneksi!

Tonttupojat ja peikot kiipeävät laatikonvetimiä pitkin pöydälle ja nauttivat ihanan jouluisista tuoksuista. Tontut hyppäävät amarylliksen juurelle ihailemaan leivonnaisia ja nuoleskelevat huuliaan.

Tonttupojat tuumailevat, että kuinkahan monta torttua ja piparia kehtaisi ottaa mukaan. Peikot virnistelevät, että taskut täyteen vaan.

Tässä kohtaa kuvaamme amaryllistä, jotta sankarimme saavat täyttää taskunsa ihan rauhassa ilman valvovaa kameraa!

Mahtuvatkohan tontut ja peikot tonttuovesta ulos, jos taskut on sullottu oikein täyteen torttuja ja pipareita?

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Tonttupojat ja peikot ovat kuulleet, että joku on tulossa. Ja seinällä on näkynyt valtava varjokuva! Mutta mikä tai kuka se on?

No sehän onkin vanha tuttu. Talon koirahan se siinä. Koira tulee tarkkaavaisena nurkan takaa, mutta tunnistaa tontut ja peikot kyllä nopeasti. Koiralla häntä viuhtoo niin, että piparit ja joulutortut meinaavat lentää pitkin keittiötä. Sitten koira tulee nuuskimaan pieniä vierailijoita ja kellahtaa tonttuoven eteen innoissaan.

Koira odottelee, että tulevatko tonttupojat ja peikot rapsuttelemaan sitä, vai mitä ne siellä puuhaavat. Ihan kuin tanssisivat vanhaa biisiä Travoltan tyyliin.........Erikoista!

Mahtoivatkohan kaikki joulutortut ja piparit pysyä pellillä, vai onko niitä ympäri keittiötä? Ja senhän näkee seuraavasta luukusta!

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Tonttupojat sanoivat peikoille, että ovat menossa läheisellä talolla käymään. Sieltä kun kantautuu joulutorttujen tuoksu. Ja täytyyhän tonttujen hieman tarkkailla talon asukkaitakin. Ja tietenkin tontut pyysivät peikkoja mukaan, koska nämä ovat käyneet talossa ennenkin.

Innoissaan koko porukka hypähtelee pienen metsikön ja heinikon läpi talolle. Tarkasti kun kuvaa katsoo, niin kyllä kuvasta löytyvät sekä tontut että peikot.

Ja tonttujen tietämästä salaisesta kohdasta koko joukko menee taloon sisälle. Ja kyllähän siellä on jo tonttuovikin paikoillaan. Eivätkä saranat narise! Varovasti ensimmäinen tonttu aukaisee oven ja astuu peremmälle. Muut seuraavat perässä, kun huomaavat, että reitti on selvä.

Mutta äkkiä kaikki vähän hätkähtävät. Joku on tulossa, mutta kuka........??!

Tämähän selviää huomisesta luukusta 😄

Niin ja hyvää itsenäisyyspäivää!!

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Tonttupojat rapistelivat sammaleet vaatteistaan ja tirskahtelivat vielä hieman. Samalla he katselivat läheiselle talolle päin ja miettivät, että jokohan siellä on laitettu virallinen tonttuovi paikoilleen. Tontuthan kyllä pääsevät sisälle taloihin omia reittejään muutenkin, mutta aina kivempaa, jos on tehty ihan oma ovi kulkemista varten. Tietää varmasti olevansa tervetullut. Ja tuolta talolta kyllä leijuu ihan selkeästi joulutortun tuoksu tonttupoikien neniin.

Tontut kipuavat läheiselle kukkulalle, josta näkee paremmin talolle.

Mutta kappas vaan. Peikot ovatkin samalla kukkulalla ja ovat huomanneet tonttujen tulon. Peikot odottavat ihan hiljaa tonttuja, joiden hiippalakit jo vilkkuvat kukkulan reunalla.

Tontut hämmästyvät ja ilahtuvat, kun huomaavat peikot kukkulan päällä.

Tontut suorastaan syöksyvät halaamaan peikkoja. Nippa nappa kaikki pysyvät pystyssä. Meno on niin riemukasta!

Ensi luukussa päästään jo ehkä kokeilemaan, että narisevatko tonttuoven saranat, vai pääsevätkö tontut hiipimään sisälle taloon salaa.

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Tonttupojat höpisivät niin innoissaan keinussa, että keinu alkoi heilua hassusti heidän allaan. No niinhän siinä sitten kävi, että tontut alkoivat valumaan keinusta alas. Kumpikin tonttu yritti tulla alas edes jotenkin katu-uskottavasti tai paremminkin metsäuskottavasti. No eihän se oikein onnistunut.

Tonttuja tuo tilanne alkoi naurattamaan ihan mahdottomasti. Tonttupojat kierivät maassa ja nauraa kikattivat pehmeällä sammaleella.

Kettu oli hypähtänyt keinun alta vähän sivummalle ja katseli kiven päältä tonttujen hassuttelua. Kettu huuteli tontuille, että jatkaa matkaansa. Lupasi kyllä tulla taas perinteisesti viettämään joulua tonttujen ja muun metsänväen kanssa.

Kauankohan tonttupojat tuolla meinaavat nauraa? Heidän tarvitsisi kyllä hieman skarpata, että loppuihin kuviin tulisi muutakin, kuin kikattavia tonttuja 😁

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

Kettu odotteli kuusen juurella tonttupoikia, mutta tontut jäivätkin johonkin lähistölle. Kettu venytteli ja jolkotteli tonttujen suuntaan. Ja sieltähän ne tontut löytyivätkin. Tonttupojat olivat kivunneet keinumaan puun oksalle ripustettuun keinuun.

Tontut riemastuivat ketun näkemisestä ja kyselivät, että joko kettu on haistanut lähestyvän joulun. Kettu tuumasi siihen, että paremminkin sen on kuullut ja nähnyt. Tonttuja on kuulemma vilistänyt viime aikoina ahkerammin pitkin metsää kovalla kiireellä. Siitä voi päätellä, että joulu on lähellä.

Tonttupojat tuumasivat, että heidän täytyy myös hieman vielä tarkkailla lähistöllä. He olivat niin innoissaan, että............No mutta mitäs siellä nyt tapahtuu?

No sehän selviää huomisesta luukusta!

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Lähistöllä kuusen juurella kettu nuuhkia tuhistaa ilmaa. Kettu haistaa, että tontut ovat lähistöllä. Korvat höröllä kettu kuuntelee tarkasti, jos kuulisi tonttujen ääntä. Tuuli käy juuri sieltä suunnasta, missä tontut ovat. Vähitellen tonttujen iloista rupattelua alkaa kuulua.

Kettu odottelee kuusen suojassa lähestyviä tonttuja.

Ja sitten odotellaan huomista luukkua :)

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

Näinpä se vuosi vierähti ja on aika aloittaa joulupuuhat ihan tosi mielellä. Vähän on tullut jo joulusia herkkuja leivottua, kun ei enää ole malttanut odottaa. Nam!

Mutta joulukalenteri pyörähtää nyt tästä liikkeelle. Ihan itseäkin jännittää, että mitä niistä luukuista aina esiin tulla tupsahtaa. On itsellekin vielä yllätys. He, heeeee! Päivä ja luukku kerrallaan, niin eiköhän se itsellenikin selviä 😄

Tonttupojat näyttävät seikkailevan tänäkin vuonna kalenterissa.

Ja tästähän se sitten lähtee!


JOULUKALENTERI

Tonttupojat ovat juuri heränneet lämpöisestä havumajasta. Toinen tontuista toteaa heti alkajaisiksi, että ilmassa on selkeästi joulun tuoksua. Tontut haistavat ja aistivat joulun monella tavalla. Ihmiset eivät osaa edes kuvitella, kuinka tarkasti.

Jätetään tontut heräilemään rauhassa ja katsotaan huomenna seuraava luukku!

LYHTYTELINE

Tehtiin äsken tuonne alas pellolle tien lähelle kotalyhtyteline. Se pysyy toivottavasti pystyssä siinä. Järveltä ja pellolta puhaltaa välillä reipas tuuli, mikä puhkuu ja puhaltaa äkkiä kaiken kumoon. Mutta eiköhän tuo tuossa pysy pystyssä.

Onpa yksi valopiste pimeyden keskelle lisää. Ne todella on valopisteitä pimeydessä, kun ei ne kovin laajalle alalle sitä valoa loista. Mutta kivoja ne silti on :)

Tänään paistelikin pitkästä aikaa aurinko. Outo valoilmiö!

Lepposaa viikonloppua!

PAISTINPANNU UUSIOKÄYTÖSSÄ

Tulipas tuossa idea, kun mietin paistinpannulle jotain uutta käyttötarkoitusta. Piti ensin se oikein koristella ja tehdä siitä jotain hauskaa. No enpä toistaiseksi tehnytkään paistinpannulle mitään, koska siinähän on kiva polttaa kynttilöitä puuhellan päällä. Ei nyt ihan viimeisen muodin mukainen alusta kynttilöiden polttamiseen, mutta persoonallinen. No eipä me muutenkaan muodin mukana kuljeta :)

Ehkä jossain kohtaa sitten koristelen paistinpannun, kun kynttiläkausi taas päättyy. Tai sitten se jääkin kynttilöiden polttamista varten.

Rentoo isänpäivän iltaa!

PYHÄINPÄIVÄ JA KEKRI

Pyhäinpäivä, kekri ja Halloween. Siinä syitä viettää juhlia syyspimeällä. Ja halutessaan voi juhlia muutamanakin viikonloppuna tai pidempäänkin. Mikäs estää :)

Meidän koira ei pukeutunut outoon hattuun vielä viime viikonloppuna, mutta nyt se päätti pitää hassu hattu -päivän :)

Rentoo viikonloppua!

HALLOWEEN

Monessa paikassa juhlitaan nyt Halloweenia. Meillä se näkyy tämän verran tänä vuonna. He heee! Aika minimalistiset koristeet. Mutta koristeet kumminkin.

Näiden olisi kyllä tarkoitus esittää hattivatteja, mutta käyvät ne jonkinlaisista kummituksistakin. Aika isot noista käsistä tuli. Suorastaan valtaisat räpylät. Menin näissä vähän helpoimman kautta, enkä alkanut pipertämään käsien kanssa liikaa. Mutta kivaa tuo savesta tekeminen on :)

KEPPIHEVONEN

Mukava syyspäivä ollut taas tänään. Melko sumuinen, mutta jotenkin ihana ilma. Katselin autosta, että tänään olisi ollut järvellä täydellinen melontakeli. Ja ylipäätänsäkin mahtava ulkoilukeli. Vähän tuossa kerkisin pihalla jotain puuhastelemaan kyläilyreissumme jälkeen.

Sain huovutettua jo toisen keppihevosen. Keppari meni jälleen hyvään kotiin siskoni tytölle :)

Kyllä tuossa muutamankin kerran saa neulalla tikuttaa, että tuosta hevosen näköinen tulee. Märkähuovuttamalla saisi kestävämmän pinnan, mutta se on enemmänkin kesän puuhia pihalla. Meillä ei täällä sisällä ole oikein järkevää paikkaa siihen puuhaan. Neulahuovutus kumminkin on niin älyttömän hauskaa puuhaa. Ja tarvittaessa noita on helppo vähän korjailla, jos menossa liikaa rähjääntyy :)

Koiramme tuli myös ihmettelemään keppihevosen kuvaamista. Mitä lie siinä keskenään juttelivat.

Kovasti tuo keppari katseli metsään ja koiramme tuumaili, että olisiko siellä mahdollisesti hirvieläimiä liikkeellä.

SYYSTUNNELMIA

Kylläpäs on kiirettä pitänyt, kun ei meinaa keritä istumaan koneella juuri yhtään. Tekemistä riittää. Näin tässä vaiheessa vuotta kyllä hommat ulkonakin vähenee ja kerkiää lopulta enemmän vaan nautiskeleen. Ei tarvitse enää sillä tavalla hosua koko ajan. Satun olemaan sitä sorttia ihminen, jonka on koko ajan pakko jotain tohottaa. Ei välttämättä kovin hyvä piirre.

Osaan kyllä sitten rentoutuakin ja varsinkin tuonne metsään meneminen tekee terää. Paitsi näin hirvikärpäsaikaan! Niitä mokomia tunkee pihaankin jo ihan riittävästi. En sitten tykkää niistä yhtään! Että siinä mielessä odottelen pakkasia.......

Koirakin taitaa niitä pakkasia odotella. Kerroin sille, että metsä pursuaa hirvikärpäsiä. Alkoi sitten haistelemaan, että olisko niitä nyt niin paljon.

Sanoin sitten, että kyllä niitä on ihan hirmuisesti. Taisi ihan tyrmistyä ajatuksesta ilmeestä päätellen. Heh. Taisi pistää vähän miettimään.

No leikin sitten vaikka vampyyriä tai jotain muuta hirmuista torahammastyyppiä.......

Huomasin tuossa pihapiirin ulkopuolella hauskan kannon. Tai siis kyllähän sen aina näkee, mutta nuo sienet olivat kasvaneet siihen hauskasti.

Kannolta voikin jatkaa lyhtykujalle, josta taas pääsee sujuvasti marjapuska-alueelle. Nam!

Meillä on aika tuoreita tyrnipuskia, mutta hyvin ne ovat alkaneet kasvamaan. Marjoja ei vielä paljoa ole, mutta napostelemaan niitä on jo päässyt. Isoja satoja odotellessa......

Olen tässä tuumaillut, että näin loppukesästä pihalla saisi olla paljon värejä. Olenkin niitä yrittänyt lisäillä vähitellen. Nämä nyt kuitenkin suorastaan säihkyvät pihassa. Varsinaista värienergiaa :)

Pirtsakkaa syksyn jatkoa!!

KUKISSA KUHISEE

Nyt käy mahdoton kuhina kaikissa kukissa. Jos jonkinlaista pörriäistä touhuaa niissä hirmuisella innolla. Niitä on hauska seurata :)

Vielä olisi tähänkin kukkaan muutama mahtunut lisää :)