tiistai 11. joulukuuta 2018

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Humpsis ja tömpsis! Pikkuiset tonttupojat eivät enää pysyneet koiran liukkaassa lyhytkarvaisessa päässä ja koiran pään heilahtaessa tipahtivat lumihankeen. Kyllä siitä lumikylpy tuli. Tonttupojat nauraa kihersivät lumessa.


He sanoivat koiralle, että jatkavat tästä matkaa eteenpäin. Koira hymyili tontuille. Kyllä! Se todellakin hymyili melkein koko purukalustollaan. Tonttuja koiran ilme nauratti kovasti ja he lupasivat taas tulla käymään. Suut hymyssä tonttupojat jatkoivat takaisin metsään.


Ja sitten taas seuraavaa luukkua odottelemaan!

4 kommenttia:

  1. möksähdys hankeen oli ilmiselvää.
    Koira silikarvanen ,ei tontuilla tarrautumis mahdollisuutta,koirankarvoista.
    ,,,mutta onneksi lunta ...niin pehmeä lasku.
    JA koirat osaa hymyillä,sen olen omin silmin nähnyt:)
    ...mutta mihinkäs peikko-pojat katosivat?...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli todellakin lunta alla! Peikkopojat katosivat edellisessä luukussa luolillansa käymään :) Sieltä kranssista lähtivät mahat pulleana ennen koiran saapumista :) Juu. Koirat todellakin osaavat hymyillä. Tämä yksilö väläyttelee kyllä kanssa melkoisia hymyjä. Heh.

      Poista
  2. Mitähän tontuilla on seuraavaksi mielessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kysymys. Jään sitä itsekin odottelemaan :)

      Poista