JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Tontut ja peikko kävelevät salaisen käytävän suuaukolta eteenpäin kohti peikkoluolaa. Tonttuja on jäänyt vaivaamaan Joulupukin salainen käytäväverkosto. Kun he ovat kävelleet jonkin matkaa, niin edessä näkyy taas kynttilöitä. Peikko kertoo, että siinä on taas käytävän suuaukko. Se on hieman erilainen kuin edellinen.

"Mitä se tarkoittaa, kun nuo kynttilät palavat?" Vekkuli kysyy.
"Se tarkoittaa sitä, että vartija hyväksyy tulijat ja päästää heidät käytäviin." Vintiö vastaa.
"Missä se vartija on? En näe ketään missään." Vekkuli ihmettelee.
"Vartijat eivät näyttäydy." Vintiö virnistelee.

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Tontut ja peikko lähtevät nuotiopaikalta aamulla aikaisin. Kaikki ovat virkeitä ja intoa täynnä. Vintiö vie tontut matkan varrella olevan ison kiven luo. Tontut katsovat hämmästyneinä kiven alta paljastuvaa luolaa ja sen edessä palavia kynttilöitä.

"Nuohan ovat Joulupukin kynttilöitä!" Vikkelä huudahtaa.
"Miksi ne ovat tuossa?" Vekkuli kysyy.
"Teille ei ole taidettu vielä kertoa Joulupukin salaisista käytävistä? Niitä saavat käyttää kaikki, joille siihen on lupa annettu. Ne nopeuttavat matkantekoa erittäin paljon." Vintiö opastaa.
"No nyt ymmärrän monta asiaa." Vikkelä sanoo nauraen.
"Saammeko me käyttää noita käytäviä?" Vekkuli kysyy.
"Uskon, että olette jo valmiita käyttämään käytäviä, koska kynttilät palavat." Vintiö vastaa.

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

"Olipas se valtavan pitkä mäki. En ole koskaan laskenut noin pitkään liukurilla." Vikkelä tuumaa.
"Oli tosi hauskaa. Montakohan kertaa me kaaduimme matkan aikana? Vekkuli hihittelee ja puistelee lunta parrastaan.
"Nyt on kiva viettää yö tässä nuotiolla. Aamulla lähdemme tosi aikaisin jatkamaan matkaa." Vintiö sanoo.

Tontut ja peikko rupattelevat pitkälle yöhön ja nukahtavat lopulta nuotion lämpöön. Olli Orava on kiivennyt puuhun valtavan käpylastin kanssa ja rouskuttaa käpyjä oksallaan.

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Hörö hirvi sattuu olemaan päiväunilla ison kuusen alla ja herää tonttujen, peikon ja oravan nauruun ja huudahduksiin.

"Mitä ihmettä täällä tapahtuu?" Hörö hirvi mutisee.
"Jaahas! Siellä mennään juuri mukkelis makkelis nurin mäessä. Ja hauskaa niillä näkyy olevan. Hö, hö, höööö! Taidanpa jatkaa vielä hetken uniani ja sitten lähden mutustamaan evästä Hihi hirven kanssa. Ihan kävellen. En liukurilla. Hö, hö, hööö!" Hörö juttelee itsekseen ja kiepauttaa itsensä vielä hetkeksi kuusen alle.

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

Tontut ja peikko jättävät pyöränsä ison kuusen alle ja jatkavat matkaa kävellen. Alueella on satanut lunta, niin peikko ehdottaa mäenlaskua. Tontut naureskelevat, että vauhdikas matkanteko jatkuu.

Peikko kaivaa lumen alta pitkän liukurin ja niin he kaikki hyppäävät innoissaan kyytiin.

"Aivan mahtavaa!" huutavat tontut.
"Pitäkää tiukasti kiinni!" peikko nauraa.
"Katsokaa! Oravakin tulee mukaan." peikko huomaa.

Ja niin alkaa hurja mäenlasku ja nauru raikuu kauas metsään.

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

"Onpa hurjaa menoa! Sinne katosi rinteen taakse viimeinenkin hiippalakki. Näitkö Rento, kuinka hassusti tontut ajoivat pyörillä?" huutelee Riiviö peikko ja loikkaa puusta alas.
"Näin ja kuulin. Ei sitä nyt niin kauheasti tarvitsisi hosua. Kävellenkin pääsisi perille." tuumaa Rento peikko leppoisaan tapaansa.
"Mutta noilla pyörillä on niin hauska ajaa ja se surina kuulostaa niin kesäiseltä." haaveilee Riiviö.
"On niillä kiva välillä ajella." myöntää Rento.
"Lähdetään mekin luolalle. Haluan nähdä tontut paremmin." innostuu Riiviö.
"Mennään vaan, mutta ei pyörillä. Käytetään oikotietä. Pikkutontut eivät oikoteistä näköjään vielä tiedä mitään." sanoo Rento ja hyppää saarelta rantaan.

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Vintiö ajaa pyöränsä tonttujen viereen ja juoksee lähimmän kuusen alle. Kohta Vintiö tuo kuusen alta ensin yhden pyörän ja sitten toisen.

"No niin. Ottakaahan tontut tästä pyörät ja lähdetään matkaan." Vintiö naureskelee.
"Voi apua! Kuinkahan tässä käy?" Vikkelä huokailee.
"Eikun menoksi. Huiiiiiiiiiiiiii! Ha haaaaaa! Onpa hauska laite." Vekkuli nauraa.
"Ei sinne! Tämähän menee ihan mihin sattuu." Vikkelä huutaa.
"Hah hah hah haaa. Kyllä te äkkiä opitte niitä ohjaamaan. Yrittäkää seurata minua. Tulkaa tännepäin!" Vintiö nauraa vedet silmissä.

Mutkitellen matka alkaa kohti peikkoluolaa ja nauru raikuu metsikössä.

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Tonttupojat pääsevät turvallisesti peikkojen alueelle ja kiipeävät varovasti rinnettä rannasta ylöspäin. Jalat lipsuvat, mutta puiden juurista saa hyvin otettua tukea ja kiipeäminen käy ripeästi. Lopulta tontut ovat ylhäällä ja katselevat uteliaina ympärilleen. On aivan hiljaista. Tontuista tuntuu ihan siltä, kun heitä tarkkailtaisiin.

Jostain alkaa kuulua outoa ääntä. Ääni kuulostaa ihan mehiläisparvelta.

"Mikä ääni tuo on?" Vekkuli kysyy silmät pyöreinä ja korvat höröllä.
"En tiedä." vastaa Vikkelä ja kuuntelee myös oikein tarkasti.

Äkkiä heidän eteensä surahtaa peikko jonkinlaisella pyörällä.

"No hei vaan! Minä jo odottelinkin teitä. Minun nimeni on Vintiö ja olen peikko." Vintiö sanoo iloisena.
"Me olemme Vekkuli ja Vikkelä." tontut vastaavat.
"Mikä tämä laite on? Siitä kuului outo ääni." Vekkuli kysyy peikolta.
"Tämä on mehiläispyörä eli mp. Mp kulkee surinavoimalla. Kesäisin mehiläiset käyvät kukissa pyörien vieressä ja mp:t imevät surinaa itseensä. Näin pyörät kulkevat helposti ympäri vuoden." peikko kertoo.
"Minulla on varattuna kuusen alla teillekin omat mp:t, niin voidaan mennä osa matkasta ajaen. Olette varmaan tulossa peikkoluolaan, eikö vaan?" Vintiö hymyilee.
"No sinne me olemme menossa. Se Joulupukin vimputin jäi sinne." tontut kikattavat.

"Miten tuota ajetaan?" tontut ihmettelevät.
"Minä näytän. Katsokaa!" Vintiö huudahtaa.
"Voi hurja. Osataankohan me? Tästä tulee hauskaa." tontut tirskuvat.

Se selviää huomisessa luukussa!

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Opastonttu kertoi kodalla tonttupojille, että heidän täytyy kävellä joelle ja ylittää joki pienellä lautalla. Peikkojen alue alkaa heti joen takaa.

Tonttupojat lähtivät hiippalakit innosta tutisten kohti jokea.

"No siinä se joki nyt on. Ajattele! Tuolla toisella puolella on paljon peikkoja ja ties mitä kaikkea." rupattelee Vekkuli.
"Tuolla kyllä liikahti joku. Ihan varmasti." jatkoi Vekkuli.
"Mennään äkkiä etsimään se lautta, niin päästään toiselle puolelle." sanoo Vikkelä ja lähtee etsimään lauttaa.

"Täällä se on! Tule tänne!" huutaa Vikkelä.
"Hui, kuinka kiikkerä se onkaan. Nyt täytyy edetä tosi tarkasti. Kova tuulikin täällä käy. Toivottavasti tämä ei haukkaa vettä. Me pikkutontut ei oikein vielä osata näppäriä taikojakaan." Vekkuli mutisee.
"Hyvin se menee. Ja taiat me opimme myöhemmin. Nyt mennään vaan rohkeasti eteenpäin." Vikkelä kannustaa.
"Mutta on tämä jännittävää ja hauskaa." huokaisee Vekkuli.
"Niin on! Kiva, kun päästiin hakemaan sitä ihmeen vimputinta." Vikkelä hihkaisee innoissaan.

Tonttupojat nauravat ja tuuli tuivertaa ja kuljettaa tonttujen venettä tasaisesti ja turvallisesti eteenpäin.

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

"No nyt ne tontut lähtevät sieltä kodalta ja kyllä pikkutontut ovat tulossa tänne. Voi kun mahtavaa! Kiva tutustua uusiin tonttuihin. Kohta pääsen esittelemään tontuille tätä peikkojen aluetta. Kohta pidetään hauskaa!" iloitsee Vintiö ja hyppii riemusta kaatuneella puunrungolla ja melkein tipahtaa veteen.
"No hupsis. Täytyypä varoa, ettei tule kylmä kylpy." hihittelee peikko itsekseen.

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Tonttupojat eivät aavista ollenkaan, että Vintiö peikko tarkkailee heitä koko ajan. Opastonttu kyllä tietää, että Vintiö on lähellä. Vintiö keikkuu talon pihassa olevissa valoköynnöksissä ja katselee tonttujen puuhia. Hän miettii, että ovatko tontut tulossa peikkojen alueelle. Vintiö jää tarkkailemaan tonttuja.

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Opastonttu ja tonttupojat juttelevat ja nautiskelevat kodan lämmöstä. Tonttupojat ihmettelevät edelleen kodan valtavaa kokoa. Siellä mahtuisi järjestämään isot juhlat.

Tästä opastontulle tulee mieleen, että lähellä olevan talon vieressä on paljon ruusunmarjoja. Niistä saa tehtyä paljon jouluherkkuja. Vikkelä ampaisee heti juoksuun ja kerää posket innosta hehkuen mehukkaita ruusunmarjoja taskuihin. Ruusunmarjoja on niin paljon, että niistä riittää kaikille halukkaille.

Tonttujen taskut ovat siitä jännittävät, että niihin mahtuu paljon kaikkea ja taskuissa se kaikki muuttuu pieneksi ja painottomaksi. Näin metsissä kulkiessaan tontut eivät välttämättä tarvitse reppua. Toki sitä välillä käyttävät.

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Orava jää syömään saamaansa marjakakun palaa oksalle ja tontut jatkavat matkaa eteenpäin. Orava oli kertonut tontuille, että lähistöllä on kota, mikä on koristeltu hauskasti. Siellä kannattaisi kuulemma poiketa. Ja näinhän tontut tekevät. Tontut juoksevat vauhdilla eteenpäin ja kohta korkea kota kohoaa edessä.

"Onpa jännittävä paikka." tuumailevat tontut.

Äkkiä tontut oikein säikähtävät, kun yksi koristetontuista liikahtaa.

"Opastonttu!!" huudahtavat tontut yhteen ääneen.
"Miten sinä voit olla täällä?" tontut ihmettelevät.
"Lähdin partioreissulle ja tiesin, että tulette tänne. Minulla on vähän ylimääräistä aikaa, niin voidaan tässä vähän aikaa syödä ja rupatella. Ottakaahan palat marjakakkua" opastonttu sanoo.

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Tontut pääsivät lopulta kallion yli ja nyt he huomaavat kauhukseen erittäin huteralta näyttävän riippusillan.

"No nyt on pahalta näyttävä silta. Minä menen edeltä varovasti." sanoo Vekkuli.
"Mene todella varovasti. Hih, hih! Sinun jalkasi tutisevat niin paljon, että tämä silta ihan tärisee." nauraa Vikkelä.

"Hui!!" kiljahtavat tontut yhteen ääneen, kun orava tupsahtaa heidän eteensä.

Orava on katsellut tonttujen touhuja oksaltaan ja päätti tulla hieman auttamaan.

"Olen Olli Orava. Asun tässä lähellä puussa. Näin teidän epävarman menonne ja päätin tulla auttamaan." Orava sanoo.
"Voi kun kivaa! Miten me pääsemme täältä turvallisesti alas?" kysyvät tontut.

"Ottakaa turkistani tiukasti kiinni, niin vien teidät alas." Orava ehdottaa.
"Onpa hieno tunne, kun on maata töppösten alla. Kiitos Olli!" huokaisevat tontut.

"Me olemme matkalla peikkojen luo. Onko sinne vielä pitkä matka?" kysyvät tontut uteliaina.

Orava loikkaa oksalle muutamalla ketterällä pompulla ja huutelee oksalta: "Minä melkein näen täältä oksalta peikkojen alueelle. Ei teillä ole enää pitkä matka. Minä käyn siellä usein, koska peikkojen luona on aina niin hauskaa."

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

Tänään opastonttu laittaa taskut täyteen tonttujen rakastamaa marjakakkua ja lähtee partioreissulle. Marjakakku on niin ravitsevaa, että pienellä palalla pärjää pitkään. Tosin tontut syövät sitä mielellään paljon. Ihan liian paljon.

Opastonttu tuumailee ja kuuntelee hetken kivellä ja lähtee sitten varmoin askelin metsään. Matkalla on monta paikkaa tarkistettavana ja kyllä hän tonttupoikiakin käy katsomassa. Opastonttu tietää jo nyt, että missä Vikkelä ja Vekkuli menevät. Kun tarkasti kuuntelee, niin metsä kertoo asioita.

Vikkelä ja Vekkuli ovat kulkeneet jo aika kauas. Maasto on ollut tähän asti helppoa, mutta nyt edessä on korkea kallio.

"Kestävätköhän nämä tikapuut?" kysyy Vekkuli.
"Aikamoisen ritinän ja kitinän ne pitävät, mutta hyvin näyttävät kestävän. Kiipeä ylös vaan! Minä tulen perässä." vastaa Vikkelä.

Ja näin tonttujen matka jatkuu.

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Painokoneet seis, etusivu uusiksi!!! Kuvia hieman isonnettiin, koska eihän niistä alkuperäisistä saanut mitään tolkkua. Eli ensimmäisessä luukussa isommat kuvat ja kuvia klikkaamalla kuvia saa vielä hieman isommiksi. Ja sitten takaisin itse asiaan eli joulukalenteriin :)

Tontut Vikkelä ja Vekkuli lähtevät iloisesti höpöttäen kohti peikkojen aluetta. Molempia pikkuisen jännittää, mutta rohkeasti he puikkelehtivat metsässä eteenpäin.

Minikoira tepsuttaa kertomaan opastontulle, että tontut lähtivät matkaan.

"Olisi ollut kiva mennä mukaan." Minikoira huokaisee.
"Toisella kertaa. Sinulla on nyt täällä paljon tehtäviä. Minä käyn kohta partioreissulla ja voin samalla vähän katsoa, että missä tontut menevät." sanoo opastonttu.
"Minähän tiedän hyvät oikotiet." hymyilee opastonttu ja Minikoira heiluttaa häntää tietäen mitä opastonttu tarkoittaa.

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

On taas joulukalenterin aika. Tänä vuonna on joulukalenteriin ollut haku ja kaikki joulukalenterissa mukana olevat ovat antaneet luvan kuvata itseään kalenteriin. Riemukasta hakua valvoi tärkeänä tonttu Valpas.

"No siellähän on jo ovella ruuhkaa. Innokkaimmat ovat olleet ovella jo jonkun aikaa. Varsinaisia linssiluteita. Hih. Ja metsästä kuuluu ääniä siihen malliin, että lisää porukkaa on tulossa. Hienoa!" tuumaili Valpas.

"Ovatko vipattavat viiksikarvani ojennuksessa?" kyselee Minikoira. Muut hihittelevät ja vastaavat, että viiksikarvat ovat hienosti.

Ilmassa on jännittynyttä odotusta.

TÄSTÄ ALKAA VIRALLINEN KALENTERI.

Tonttupoika Vikkelä juoksee opastontun luokse. Opastontulla on tehtävä Vikkelälle.

"Pyysit minut tänne", Vikkelä sanoo.
"Kyllä vain. Ajattelin, että olet jo niin iso tonttu, että voisit saada ensimmäisen tehtäväsi." tuumaa opastonttu.
"Ihanko totta!?" huudahtaa Vikkelä.
"Joulupukin reen jousen vimputin jäi peikkojen luo, kun pukki kävi sitä siellä korjauttamassa. Peikot ovat taitavia korjaustöissä. Pukki ja peikot joivat sammalteetä ja vaihtoivat viimeisimmät kuulumiset. Kun pukki lähti kotimatkalle, niin reen jousen vimputin unohtui peikoille. Joten nyt sinun on aika lähteä käymään peikkojen luona. Tonttupoika Vekkuli lähtee mukaasi. Hänkään ei ole ennen käynyt peikkojen luona." juttelee opastonttu.

"Voi kun jännittävää." tuumaa Vikkelä.
"Minikoira vie sinut Vekkulin luo ja näyttää oikean suunnan. Tonttujen vaistollanne osaatte peikkojen luo. Jos tulee epävarma olo, niin pysähtykää ja ajatelkaa." opastonttu neuvoo.
"Mikä muuten on tämä ihme vimputin?" ihmettelee Vikkelä.
"Reen jousen vimputin on tärkeä osa joulupukin reen toiminnan kannalta. Sillä tasapainotetaan reki lahjojen jakamisesta johtuvan tasapainon muuttuessa." kertoo opastonttu.
"No niin tietenkin." hihittelee Vikkelä.
"Näytähän Minikoira tietä. Seikkailu kutsuu." Vikkelä hihkuu.

JOULUISIA SORMINUKKEJA

Näin vesi- ja räntäsadepäivänä on kiva puuhastella sisällä. Vaikka voihan sitä ulkonakin tämmösellä kelillä puuhastella. Asennekysymys :) Sopivat vaatteet päälle, niin huonot kelitkään eivät haittaa.

Tänään olen neulahuovutellut vähän sitä sun tätä. Muutaman tämmöisen jouluisen höpönassun huovuttelin äsken. Nuo ovat sorminukkeja tai voihan noita törkkiä ihan mihin itte keksii...

Joulukuun alkuun ei ole enää pitkä aika. Peikkovillan joulukalenteri starttaa ensimmäinen päivä. Luvassa on pientä seikkailua tonttujen kanssa. Mikä on tonttujen tehtävä ja kuinka he siitä selviävät? Se selviää ensi kuun aikana.

LUNTA LISÄÄ

No kylläpäs on nyt kaunista ulkona. Joka puolella on sellasta pehmosen näköstä lunta. No lumi tiesi sitten sitä, että kesken saunomisen piha ja talo pimeni. Sähköt poikki. Sen kyllä osasi arvata. Onneksi oli pihalla ja kuistilla lyhdyissä tulet, niin kivaltahan tuo vaan näyttää. Toivottavasti sähköt kumminkin palautuvat lähiaikoina.....

LUNTA SATAA

Kylläpäs maisema muuttui hetkessä, kun tämän päivää on satanut välillä räntää ja välillä lunta. Mahtaako enää aamulla olla maa valkosena, mutta nyt on ainakin. Ja kas kummaa. Meidän iso lyhtykin löytyi. Siellähän se oli tietenkin missä pitikin. Itse en vaan sitä nähnyt. Vieläkin epäilyttää, että oliko se siellä koko ajan....pakkohan sen oli olla.

Meillä on kaikki lyhdyt toiminnassa niin kauan kun koossa pysyvät. Ja sittenkin niitä vielä hyödynnetään jonain koristeena. Mitä sitä nyt hyvää tavaraa hukkaan heittää. Heh.

ULKOLYHTYJÄ

Tässä hämärässä ja pimeässä ajassa on hienoa se, kun voi poltella ulkona ja sisällä kynttilöitä. Ja mitä lähemmäs Joulua päästään, niin sitä enemmän kynttilöitä tulee poltettua. Kummasti se vaan tuo tunnelmaa. Mutta kun meiltä on kadonnut yksi iiiiiiiiso lyhty. En edes ymmärrä, että miten niin iso lyhty voi kadota minnekään. Epäilen vahvasti, että kätkijät ovat asialla tai sitten tontut.....Toivottavasti löytyy jostain!

Jälkimmäisen lyhdyn mieheni teki joskus säilykepurkista. Se on pimeällä tosi hieno. Se ei ole ollut ulkona pitkiä aikoja, niin ei ole ruostunut. Vaikka kyllä pidän ruostuneista esineistä älyttömästi. Mutta tätä voi poltella sitten sisälläkin, kun ei ole kovin ruosteinen.

KARHU TALVIUNILLE

Haaaaukotus! Alkaapa niin kovasti jo nukuttamaan. Lunta ei vielä näy, mutta kyllä tässä talvipesään tarvii lompsia. Täällä on paljon pehmeää sammalta, niin niistä saa tehtyä pehmeän ja lämpöisen pesäkolon. Kyllä siellä kelpaa kylkeä kääntää.