Kaikkee sitä tuolla ulkona näkeekin, kun pitää silmät auki :)
maanantai 27. maaliskuuta 2017
KEVÄISTÄ MYRSKYSÄÄTÄ
Mahdoton tuuli on mylvinyt ulkona pari päivää. Toisaalta ulkona on nyt tosi hieno ilma. On aika lämmintä, vaikka tuuli käykin niin, että saa varoa tippuvia puiden oksia ja muuta ilmassa lentelevää. Tämmöisen kantotyypin huomasin tuolla metsässä. Kovasti on jo takki auki eli selkeesti kevättä rinnassa :)
Kaikkee sitä tuolla ulkona näkeekin, kun pitää silmät auki :)
Kaikkee sitä tuolla ulkona näkeekin, kun pitää silmät auki :)
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
MUUTTOLINTUJA
Kyllä kevät selkeästi tekee tuloaan. Linnut lauleskelevat jo mahdottomasti ja aurinko lämmittää kivasti. Tuuli tosin on melkoisen kylmä.
Höyhenet pörheänä villalintukin lähti pihalle tuulia haistelemaan. Tyytyväisenä nautiskeli auringosta silmät sirrillään ja tuumaili, että kohta kaverit tulevat etelästä taas näille nurkille. Siihen ei mene kauaa.
Höyhenet pörheänä villalintukin lähti pihalle tuulia haistelemaan. Tyytyväisenä nautiskeli auringosta silmät sirrillään ja tuumaili, että kohta kaverit tulevat etelästä taas näille nurkille. Siihen ei mene kauaa.
sunnuntai 26. helmikuuta 2017
MUKAVAA LASKIAISTA!
Se olis laskiaistohinoiden päivä tänään. Eli kaikki kynnelle kykenevät lumeen peuhaamaan. Heh.
Itse peuhasin enemmän jo eilen ja eilen olikin komea päivä. Aurinko paistoi lämpöisesti, vaikka tuuli oli vähän kylmä. Hiihdeltyä tuli vetokoiran kanssa ja ilman ja oli kyllä todella mahtavaa!
Ja innostuihan neulahuovutettu pariskuntakin hieman riehakoimaan kevyessä puuterilumessa. Hauskaa niillä näytti olevan. Ottivat lumesta ja aurinkoisesta päivästä kaiken irti.
Mikä lie idea tämäkin oli, mutta siellä ne olivat naamallaan hangessa.......
.......Mutta hymy ei hyytynyt. Pieni lumipesu näytti olevan vain hauskaa :)
Itse peuhasin enemmän jo eilen ja eilen olikin komea päivä. Aurinko paistoi lämpöisesti, vaikka tuuli oli vähän kylmä. Hiihdeltyä tuli vetokoiran kanssa ja ilman ja oli kyllä todella mahtavaa!
Ja innostuihan neulahuovutettu pariskuntakin hieman riehakoimaan kevyessä puuterilumessa. Hauskaa niillä näytti olevan. Ottivat lumesta ja aurinkoisesta päivästä kaiken irti.
Mikä lie idea tämäkin oli, mutta siellä ne olivat naamallaan hangessa.......
.......Mutta hymy ei hyytynyt. Pieni lumipesu näytti olevan vain hauskaa :)
sunnuntai 12. helmikuuta 2017
KARVAHATTU
Aika raikkaita pakkaskelejä ollut viime aikoina, mutta todella kaunista. Vaatteita on kyllä saanut pukea päälleen huolella. Koiramme opastaa oikeanlaiseen pukeutumiseen kovilla pakkasilla oheisessa kuvassa :) Tosin tällä hetkellä pakkanen on ihan minimaalista, että ihan näin tanakkaa varustusta ei tarvita.
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
AURINKOISTA
Jotenkin on jo aika keväisen oloista. Linnut laulavat ja aurinko paistaa. Ulkoa ei malttaisi tulla millään pois. Lunta ei ole kuin pieni kerros, niin puolukan ja mustikan varvut pääsevät paikoitellen nauttimaan auringosta. Ja kyllä ne ovatkin raikkaan vihreitä tuolla lumen keskellä.
Pihan vanhassa omenapuussa roikkuu näin talvellakin omenoita. Nämä taitavat olla niitä talviomenoita.
Pihan vanhassa omenapuussa roikkuu näin talvellakin omenoita. Nämä taitavat olla niitä talviomenoita.
perjantai 6. tammikuuta 2017
LOPPIAINEN
Melkoisen raikas keli. Kunnolla vaatetta päälle, niin ulkona tarkenee kyllä kuljeskella. Kaunista siellä nimittäin nyt on.
Mukavaa Loppiaista!
Mukavaa Loppiaista!
lauantai 31. joulukuuta 2016
VUODEN VIIMEINEN PÄIVÄ
Kohta alkaa taas uusi vuosi. Ei enää montaa tuntia vuoden vaihtumiseen. Meillä ei tähtisadetikkuja kummempia sähikäisiä ole, mutta kyllä nekin riittävät ulkotulien ja lyhtyjen lisäksi komeasti.
Oikein mukavaa tulevaa vuotta!!
Oikein mukavaa tulevaa vuotta!!
lauantai 24. joulukuuta 2016
JOULUKUUN 24. LUUKKU
Joulupukilla ja osalla tontuista on kovasti kiirettä näin aattona. Monet tontuista ovat kumminkin jo omat tehtävänsä hoitaneet ja voivat jo ottaa rennommin ja aloitella juhlintaa. Pitkin päivää tonttujen luo tulee metsän asukkaita viettämään Joulua. Joulua juhlitaankin sitten monta päivää.
Tonttujen luo saapuu peikkoja ja kaikenlaisia örmelöitä (mystisia metsän asukkaita) ja eläimiä. Kyllä vilskettä riittää. Toki monet juhlivat Joulua ihan omissa kotipaikoissaan.
Peikko ja tontut naureskelevat, että heidän joulupuunsa taitaa olla hieman vinossa. Mutta ei se haittaa. Ei sen nyt niin suora tarvitse olla. Pääasia, että pystyssä pysyy. Illalla kaikki kokoontuvat vielä suuremman joulupuun ympärille ja tanssivat sen ympärillä töppöset tömisten ja laulavat joululauluja kukin omalla tavallaan läpi yön ja vielä seuraavankin yön. Joka puolella palaa pieniä nuotioita ja kynttilälyhtyjä. Tämä on tonttujen tapa juhlia Joulua.
OIKEIN MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!
Tonttujen luo saapuu peikkoja ja kaikenlaisia örmelöitä (mystisia metsän asukkaita) ja eläimiä. Kyllä vilskettä riittää. Toki monet juhlivat Joulua ihan omissa kotipaikoissaan.
Peikko ja tontut naureskelevat, että heidän joulupuunsa taitaa olla hieman vinossa. Mutta ei se haittaa. Ei sen nyt niin suora tarvitse olla. Pääasia, että pystyssä pysyy. Illalla kaikki kokoontuvat vielä suuremman joulupuun ympärille ja tanssivat sen ympärillä töppöset tömisten ja laulavat joululauluja kukin omalla tavallaan läpi yön ja vielä seuraavankin yön. Joka puolella palaa pieniä nuotioita ja kynttilälyhtyjä. Tämä on tonttujen tapa juhlia Joulua.
OIKEIN MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!
perjantai 23. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU
No voi hyvänen aika sentään, mitä Hapsu tontun partaan on tarttunut. Pienen pieni hyppiäisen poikanen on tiukasti parrassa kiinni. Se ei kuulemma vielä osaa itse loikkia ja oli päättänyt matkustaa tänne Hapsu tontun parrassa. Siinä se on koko matkan tuhissut tyytyväisenä.
Hyppiäinen menee lähempää katsomaan pientä hyppiäistä ja ihailee tämän kuohkeaa hiustupsua. Jahka tämä hyppiäinen kasvaa isommaksi, niin hiukset hulmuavat vallattomasti loikkiessa.
Tästä koko ryhmä jatkaa tonttujen majan edustalle, koska sinne kaikki metsän väki vähitellen saapuu Joulua viettämään.
Hyppiäinen menee lähempää katsomaan pientä hyppiäistä ja ihailee tämän kuohkeaa hiustupsua. Jahka tämä hyppiäinen kasvaa isommaksi, niin hiukset hulmuavat vallattomasti loikkiessa.
Tästä koko ryhmä jatkaa tonttujen majan edustalle, koska sinne kaikki metsän väki vähitellen saapuu Joulua viettämään.
torstai 22. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU
"Hei! Tuolla ovat peikkopojat! Tulkaa tänne!" Minikoira huutaa muille.
Pupu, Hyppiäinen ja Hippu tonttu tulevat Minikoiran perässä peikkopoikien luokse.
"Tulitte juuri sopivasti takaisin. Tänne on jo alkanut kertymään metsän väkeä Joulua juhlimaan. Ja me olemme täällä naureskelleet, kun Hapsu tontulla on hauska matkakaveri mukanaan. Tarttui partaan tuolla matkalla. Tuli siinä samalla kyllä enemmänkin väkeä samaa matkaa. Ei tosin parrassa.", peikkopojat naureskelevat veikeästi.
Mitähän ihmettä Hapsu tontulla oikein on parrassaan?
Pupu, Hyppiäinen ja Hippu tonttu tulevat Minikoiran perässä peikkopoikien luokse.
"Tulitte juuri sopivasti takaisin. Tänne on jo alkanut kertymään metsän väkeä Joulua juhlimaan. Ja me olemme täällä naureskelleet, kun Hapsu tontulla on hauska matkakaveri mukanaan. Tarttui partaan tuolla matkalla. Tuli siinä samalla kyllä enemmänkin väkeä samaa matkaa. Ei tosin parrassa.", peikkopojat naureskelevat veikeästi.
Mitähän ihmettä Hapsu tontulla oikein on parrassaan?
keskiviikko 21. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU
Reippaat seikkailijat ovat ylittäneet sumujen sillan. Tonttuja kuljeskeleekin nyt aika paljon joka puolella. Kaikenlaiset tontut ovat hoitamassa omia ja vähän muidenkin tehtäviä. Viime hetken asioita on paljon hoidettavana ennen Joulua.
"No sieltähän te tulettekin. Lähdin teitä jo vähän vastaan, kun näin teidät tuolta ylempää rinteestä." Hippu tonttu sanoo kolmikolle iloisesti.
Minikoira on innoissaan, kun tuttu tonttu tulee vastaan.
"Me ollaan kierretty aikamoinen lenkki tuolla metsässä ja nähty kaikenlaista jännää ja loikittu valtavasti." Minikoira kertoo innoissaan tontulle.
"On teillä ollut varmaan tosi mukavaa. Kerrotte tuolla majalla sitten, että mitä kaikkea oikein näitte tuolla metsässä." Hippu tonttu sanoo ja rapsuttaa Minikoiraa korvan takaa. Minikoira hyrisee tyytyväisenä.
"No sieltähän te tulettekin. Lähdin teitä jo vähän vastaan, kun näin teidät tuolta ylempää rinteestä." Hippu tonttu sanoo kolmikolle iloisesti.
Minikoira on innoissaan, kun tuttu tonttu tulee vastaan.
"Me ollaan kierretty aikamoinen lenkki tuolla metsässä ja nähty kaikenlaista jännää ja loikittu valtavasti." Minikoira kertoo innoissaan tontulle.
"On teillä ollut varmaan tosi mukavaa. Kerrotte tuolla majalla sitten, että mitä kaikkea oikein näitte tuolla metsässä." Hippu tonttu sanoo ja rapsuttaa Minikoiraa korvan takaa. Minikoira hyrisee tyytyväisenä.
tiistai 20. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU
Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen kulkevat reippaasti kohti tonttujen majaa. Tästä suunnasta tullessa kätevin reitti on mennä sumujen sillan yli. Tällä alueella on jostain syystä aina sumua. Itse sillalla on kumminkin turvallista kulkea, koska sumu katoaa, kun sillalle astuu. Tosin, jos joku kauempana katsoo, niin sumu pysyy paikallaan. Eli tuntematon ei siltaa voi löytää, koska alueella leijuu aina sumua. Taitaa olla tonttujen taikoja.
maanantai 19. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU
Hyppiäisellä taitaa olla hyvä ruuansulatus, kun loikkiminen maistuu taas kummasti. Ja kuinkas siinä sitten kävikään.
"Siellä sitä taas ollaan puun oksalla." Minikoira huutelee Hyppiäiselle.
"Hyppiäinen taisi saada ylimääräistä energiaa Mamma Mian ruuista." Pupu hihittelee.
"Taisin hieman innostua taas. Onneksi en loikannut ihan tuonne ylös asti, koska siellä näyttää olevan oksia melkoisesti. Sieltä olisi ollut hankala tulla alas." Hyppiäinen naureskelee keikkuen huurteisella oksalla.
"Täältä näkee aika pitkälle. Muutama tonttukin tuolla kauempana näkyy kulkevan. Niillä alkaa olla joulukiireet kovimmillaan." Hyppiäinen katselee oksalta.
"Tulehan alas sieltä, niin päästään mekin tonttujen majalle. Meillä ei ole enää pitkä matka sinne." Minikoira huutelee ylös puuhun.
Hyppiäinen kipittää runkoa pitkin alas ja kolmikko jatkaa iloisesti rupatellen matkaa kohti tonttujen majaa.
"Siellä sitä taas ollaan puun oksalla." Minikoira huutelee Hyppiäiselle.
"Hyppiäinen taisi saada ylimääräistä energiaa Mamma Mian ruuista." Pupu hihittelee.
"Taisin hieman innostua taas. Onneksi en loikannut ihan tuonne ylös asti, koska siellä näyttää olevan oksia melkoisesti. Sieltä olisi ollut hankala tulla alas." Hyppiäinen naureskelee keikkuen huurteisella oksalla.
"Täältä näkee aika pitkälle. Muutama tonttukin tuolla kauempana näkyy kulkevan. Niillä alkaa olla joulukiireet kovimmillaan." Hyppiäinen katselee oksalta.
"Tulehan alas sieltä, niin päästään mekin tonttujen majalle. Meillä ei ole enää pitkä matka sinne." Minikoira huutelee ylös puuhun.
Hyppiäinen kipittää runkoa pitkin alas ja kolmikko jatkaa iloisesti rupatellen matkaa kohti tonttujen majaa.
sunnuntai 18. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU
Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen ovat syöneet mahansa pulleaksi. Nyt heidän pitäisi jatkaa matkaa tonttujen majalle, koska siellä jo varmaan odotellaan heitä. Vaikka kyllähän tonttujen majalla arvataan, että utelias kolmikko ei kulje suorinta tietä.
Roberto ja Mamma Mia toivovat, että nämä kaverukset tulevat pian uudelleen käymään. Ja tästä paikasta saa muillekin kertoa, jos joku tästä ei vielä tiedä.
Ilta on jo pitkällä ja vähitellen aukiolle syttyy kirkas, mutta tunnelmallinen valaistus. Samalla hetkellä Carita hotellin ikkunassa alkaa laulamaan kaunista joululaulua kirkkaan heleällä ja sointuvalla äänellä. Kaikki aukiolla olevat kuuntelevat ihastuksissaan. Aukiolla oleva jääpatsaskin säihkyy entistä upeammin.
Kun Carita on lopettanut laulunsa, Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen kiittävät kaikkia mukavasta seurasta ja herkullisista ruuista. He lupaavat palata lähiaikoina uudelleen.
He palaavat samaa reittiä ulos oksaverhon läpi, saapuvat metsään ja kuuntelevat hiljaisuutta. Melkein täysi kuu valaisee maiseman. On jotenkin epätodellinen olo. Ja erittäin pullea. He lähtevät kävelemään rauhallisesti kohti tonttujen majaa.
Roberto ja Mamma Mia toivovat, että nämä kaverukset tulevat pian uudelleen käymään. Ja tästä paikasta saa muillekin kertoa, jos joku tästä ei vielä tiedä.
Ilta on jo pitkällä ja vähitellen aukiolle syttyy kirkas, mutta tunnelmallinen valaistus. Samalla hetkellä Carita hotellin ikkunassa alkaa laulamaan kaunista joululaulua kirkkaan heleällä ja sointuvalla äänellä. Kaikki aukiolla olevat kuuntelevat ihastuksissaan. Aukiolla oleva jääpatsaskin säihkyy entistä upeammin.
Kun Carita on lopettanut laulunsa, Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen kiittävät kaikkia mukavasta seurasta ja herkullisista ruuista. He lupaavat palata lähiaikoina uudelleen.
He palaavat samaa reittiä ulos oksaverhon läpi, saapuvat metsään ja kuuntelevat hiljaisuutta. Melkein täysi kuu valaisee maiseman. On jotenkin epätodellinen olo. Ja erittäin pullea. He lähtevät kävelemään rauhallisesti kohti tonttujen majaa.
lauantai 17. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU
Minikoira nuuhkii lumoutuneena ilmaa. Monenlaiset tuoksut täyttävät Minikoiran pienen nenän. Täältä he löytävät varmasti jokainen jotakin herkullista syötävää.
Pizzerian emäntä, Mamma Mia, toivottaa ryhmän tervetulleeksi jouluaukiolle. Hän ja Roberto pitävät tätä pizzapaikkaa, mutta täältä saa myös monenlaista muutakin ruokaa. Kaikki valmistetaan tässä paikan päällä uunissa. Roberto hymyilee ja katsoo Mamma Miaa ylpeänä. He ovat kyllä molemmat oikein hyviä kokkeja.
Pöydän edessä oleva nuori tonttupari näyttää umpi-ihastuneelta toisiinsa, eivätkä he juuri muita ympärillä olijoita huomaa.
Mamma Mia kertoo myös, että täällä voi myös yöpyä sivummalla näkyvässä hotellissa. Minikoira tuumaakin, että siellä seisoo joku ikkunassa. Mamma Mia kertoo ikkunassa seisovan daamin olevan Carita, hotellin pitäjä. Carita tykkää kuulemma katsella aukion vilinää ja laulaa luikauttaa välillä jonkun sopivan joululaulun. Caritalla on kuulemma oikein loistava lauluääni. Ääni suorastaan helkkyy aukiolla.
Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen miettivät jokainen omassa päässään, että mahtavatkohan he kuulla Caritan laulua.
Hotellin edustalla näkyy söpö, keltainen skootteri. Hyppiäinen kysyy, että kenenkähän se mahtaa olla. Pizzerian pöydässä istuva rastapäinen Pepe kertoo skootterin kuuluvan hänelle. Hän oli ajanut ennen lumien tuloa tänne ja aikoo viipyä jonkun aikaa. Minikoira kertoo, että peikoilla on moottoripyöriä.
Pepen vieressä istuva Siili mummo vastaakin heti, että tietääkin peikkojen moottoripyörät. Ja tietää kuulemma peikotkin. Pepe hihittelee vieressä, että ketäpä Siili mummo ei tuntisi. On sen verran sosiaalinen ja tiedonhaluinen tapaus. Hyvällä tavalla siis.
Pizzeriakojussa häärii kolmaskin tonttulakkipäinen, Zing Zung. Hän on ostanut täältä pizzerian yhteydessä olevasta myymälästä matkamuistoksi tonttulakin. Taidetta hän meinaa ostaa myös mukaansa. Myymälässä on avoinna taidemyymälä.
Minikoira siirtyy lähemmäksi myyntipöytää katsomaan, että mitä sitä söisi. Tarjolla on tosiaan vaikka mitä ja lisää tehdään tarvittaessa.
Pupu ja Hyppiäinen naureskelevat Minikoiran innolle. He myöntävät kyllä myös, että tuoksut ovat mahtavat ja joka puolella on kyllä muutenkin niin kaunista. Nuori tonttupari ei edelleenkään huomaa muita kuin toisensa.
Pizzerian emäntä, Mamma Mia, toivottaa ryhmän tervetulleeksi jouluaukiolle. Hän ja Roberto pitävät tätä pizzapaikkaa, mutta täältä saa myös monenlaista muutakin ruokaa. Kaikki valmistetaan tässä paikan päällä uunissa. Roberto hymyilee ja katsoo Mamma Miaa ylpeänä. He ovat kyllä molemmat oikein hyviä kokkeja.
Pöydän edessä oleva nuori tonttupari näyttää umpi-ihastuneelta toisiinsa, eivätkä he juuri muita ympärillä olijoita huomaa.
Mamma Mia kertoo myös, että täällä voi myös yöpyä sivummalla näkyvässä hotellissa. Minikoira tuumaakin, että siellä seisoo joku ikkunassa. Mamma Mia kertoo ikkunassa seisovan daamin olevan Carita, hotellin pitäjä. Carita tykkää kuulemma katsella aukion vilinää ja laulaa luikauttaa välillä jonkun sopivan joululaulun. Caritalla on kuulemma oikein loistava lauluääni. Ääni suorastaan helkkyy aukiolla.
Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen miettivät jokainen omassa päässään, että mahtavatkohan he kuulla Caritan laulua.
Hotellin edustalla näkyy söpö, keltainen skootteri. Hyppiäinen kysyy, että kenenkähän se mahtaa olla. Pizzerian pöydässä istuva rastapäinen Pepe kertoo skootterin kuuluvan hänelle. Hän oli ajanut ennen lumien tuloa tänne ja aikoo viipyä jonkun aikaa. Minikoira kertoo, että peikoilla on moottoripyöriä.
Pepen vieressä istuva Siili mummo vastaakin heti, että tietääkin peikkojen moottoripyörät. Ja tietää kuulemma peikotkin. Pepe hihittelee vieressä, että ketäpä Siili mummo ei tuntisi. On sen verran sosiaalinen ja tiedonhaluinen tapaus. Hyvällä tavalla siis.
Pizzeriakojussa häärii kolmaskin tonttulakkipäinen, Zing Zung. Hän on ostanut täältä pizzerian yhteydessä olevasta myymälästä matkamuistoksi tonttulakin. Taidetta hän meinaa ostaa myös mukaansa. Myymälässä on avoinna taidemyymälä.
Minikoira siirtyy lähemmäksi myyntipöytää katsomaan, että mitä sitä söisi. Tarjolla on tosiaan vaikka mitä ja lisää tehdään tarvittaessa.
Pupu ja Hyppiäinen naureskelevat Minikoiran innolle. He myöntävät kyllä myös, että tuoksut ovat mahtavat ja joka puolella on kyllä muutenkin niin kaunista. Nuori tonttupari ei edelleenkään huomaa muita kuin toisensa.
perjantai 16. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU
Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen loikkivat isolle kivelle ja kääntyvät kiven jälkeen vasemmalle. Vähän matkaa kuljettuaan heidän edessään on tiivis oksaverho. He raottavat varovasti oksia ja astuvat oksaverhon läpi ja mikä näkymä sieltä avautuukaan.
He ovat aivan suut pyöreänä ihmetyksestä ja kaikista niistä tuoksuista, mitä heidän pieniin neniinsä tulvii. He eivät saa sanaa suustaan.
Pontus koira vahtii kirkon vieressä sisääntulijoita ja vartioi alueen avainta. Minikoira kysyy Pontukselta, että mikä ihmeen paikka tämä on. Tämä on kuulemma pieni jouluaukio, missä voi syödä hyvin, yöpyä ja rupatella kaikenlaisten metsässä liikkuvien olentojen kanssa. Tämä ei ole tässä ollut vielä kauaa.
Minikoira edellä ryhmä nousee hämmästyksissään aukiolle ja kaikki paikalla olevat tervehtivät heitä iloisesti.
Kirkon luona muutama tonttu ja pienet tonttupallerot ovat jonottamassa kirkkoon, missä lauletaan joululauluja. Isoin tonttupallero, vanhin palleroista, tulee viimeisimpänä ja katsoo, että kaikki pysyvät mukana. Tonttupallerot ovat vielä niin vilkkaita, että voivat pyöriä jonosta pois. Hyvin jono kumminkin pysyy kasassa. Lumiukko ei mene kirkkoon, mutta laulaa ulkopuolella joululauluja antaumuksella.
Pontus koira hymisee tyytyväisenä, kun Minikoiran häntä tupsahtaa Pontuksen niskaa lämmittämään.
Silmät pyöreinä kolmikkomme katselee ympärilleen. Joka puolella on ystävällisiä kasvoja.
He ovat aivan suut pyöreänä ihmetyksestä ja kaikista niistä tuoksuista, mitä heidän pieniin neniinsä tulvii. He eivät saa sanaa suustaan.
Pontus koira vahtii kirkon vieressä sisääntulijoita ja vartioi alueen avainta. Minikoira kysyy Pontukselta, että mikä ihmeen paikka tämä on. Tämä on kuulemma pieni jouluaukio, missä voi syödä hyvin, yöpyä ja rupatella kaikenlaisten metsässä liikkuvien olentojen kanssa. Tämä ei ole tässä ollut vielä kauaa.
Minikoira edellä ryhmä nousee hämmästyksissään aukiolle ja kaikki paikalla olevat tervehtivät heitä iloisesti.
Kirkon luona muutama tonttu ja pienet tonttupallerot ovat jonottamassa kirkkoon, missä lauletaan joululauluja. Isoin tonttupallero, vanhin palleroista, tulee viimeisimpänä ja katsoo, että kaikki pysyvät mukana. Tonttupallerot ovat vielä niin vilkkaita, että voivat pyöriä jonosta pois. Hyvin jono kumminkin pysyy kasassa. Lumiukko ei mene kirkkoon, mutta laulaa ulkopuolella joululauluja antaumuksella.
Pontus koira hymisee tyytyväisenä, kun Minikoiran häntä tupsahtaa Pontuksen niskaa lämmittämään.
Silmät pyöreinä kolmikkomme katselee ympärilleen. Joka puolella on ystävällisiä kasvoja.
torstai 15. joulukuuta 2016
JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU
"Oi katsokaa, kun tuolla on ihanan värisiä marjoja!" Pupu huokaa.
"Nehän ovat ihan samanvärisiä kuin sinun porkkanasi." Minikoira toteaa ja vertaa katseellaan porkkanaa ja marjoja.
"Muuuuuu!" Ammu sanoo puskasta.
"Hui sentään! Kylläpäs säikähdin!" Hyppiäinen huudahtaa ja loikkaa muutaman metrin taaksepäin.
"Ei tarvitse säikähdellä. Minä tulin tuolta läheiseltä tilalta tähän vähän maistelemaan tyrnimarjoja. Melko kirpeitä. Menee suu mutruun." Ammu jutustelee.
"Tyrnimarjat ovat melkoisen kirpeitä. Kyllä siinä naama saa uudenlaisia ilmeitä, kun niitä alkaa maistella." Minikoirakin toteaa.
"Mutta niin kauniin värisiä." Pupu huokailee.
"Minä kuulin, että tässä lähellä on salaperäinen paikka, missä on tarjolla kaikenlaista herkullista syötävää. Oikein värikästä syötävää kuulemma." Ammu kertoo.
"Missä sellainen on?" Pupu kysyy.
"Kun jatkatte tästä tuohon suuntaan kohti isoa kiveä ja käännytte kiven jälkeen vasemmalle, niin sieltä oksien läpi pääsette sinne. Itselleni siellä ei ole oikein mitään syötävää, mutta mielenkiintoista väkeä siellä kuulemma on." Ammu kertoo.
"Mennäänkö käymään siellä? On jo aika kova nälkäkin. Käydään äkkiä siellä ja mennään sitten tonttujen majalle." Pupu ehdottaa.
Minikoira ja Hyppiäinen innostuvat ja ovat valmiita lähtemään tähän jännittävään paikkaan. He sanovat Ammulle käyvänsä siellä ja toivottelevat Ammulle mukavaa päivän jatkoa.
"Nehän ovat ihan samanvärisiä kuin sinun porkkanasi." Minikoira toteaa ja vertaa katseellaan porkkanaa ja marjoja.
"Muuuuuu!" Ammu sanoo puskasta.
"Hui sentään! Kylläpäs säikähdin!" Hyppiäinen huudahtaa ja loikkaa muutaman metrin taaksepäin.
"Ei tarvitse säikähdellä. Minä tulin tuolta läheiseltä tilalta tähän vähän maistelemaan tyrnimarjoja. Melko kirpeitä. Menee suu mutruun." Ammu jutustelee.
"Tyrnimarjat ovat melkoisen kirpeitä. Kyllä siinä naama saa uudenlaisia ilmeitä, kun niitä alkaa maistella." Minikoirakin toteaa.
"Mutta niin kauniin värisiä." Pupu huokailee.
"Minä kuulin, että tässä lähellä on salaperäinen paikka, missä on tarjolla kaikenlaista herkullista syötävää. Oikein värikästä syötävää kuulemma." Ammu kertoo.
"Missä sellainen on?" Pupu kysyy.
"Kun jatkatte tästä tuohon suuntaan kohti isoa kiveä ja käännytte kiven jälkeen vasemmalle, niin sieltä oksien läpi pääsette sinne. Itselleni siellä ei ole oikein mitään syötävää, mutta mielenkiintoista väkeä siellä kuulemma on." Ammu kertoo.
"Mennäänkö käymään siellä? On jo aika kova nälkäkin. Käydään äkkiä siellä ja mennään sitten tonttujen majalle." Pupu ehdottaa.
Minikoira ja Hyppiäinen innostuvat ja ovat valmiita lähtemään tähän jännittävään paikkaan. He sanovat Ammulle käyvänsä siellä ja toivottelevat Ammulle mukavaa päivän jatkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)