perjantai 22. huhtikuuta 2016

PIENIÄ YKSITYISKOHTIA

Vielä saa ruohon vihertymistä ja silmujen aukeamista odotella jonkun aikaa. Joka päivä täytyy naama maata viistäen kävellä pitkin tonttia ja etsiä sipulikukan alkuja ja napsia oksasaksilla vähän tuolta ja vähän täältä.

Pajuista on tullut väännettyä jos jonkinlaisia "taideteoksia". Sellasta taidetta ilman aivoja. Se on aika hauskaa. Vääntelee vaan ja kattoo, että mitä siitä sitten tuli. Niistä ei kuvia ole vielä tässä. Ehkä kesemmällä.

Mutta sammal on aina vihreetä. Sitä olenkin laitellut kaikenlaisiin koreihin ja pajukehikoihin ja tähän pikkiriikkiseen ämpäriin.


Samaten tietyt kivikkokasvit jaksavat aina olla vihreitä. Niitäkin voisi pihalla olla enemmän.


Kiviin en kyllästy myöskään ikinä. Tähänkin voi melkein kuvitella järven tai meren aallot loiskimaan iloisesti päälle.


Ohoi! Kevättä näkyvissä! Pistähän puutarhatonttu puutarhasaksiin rasvaa. Näin keväällä tekemistä riittää.



Pirtsakkaa viikonloppua kaikille!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti