JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Peikkopojat hölkkäsivät läpi sammalmetsikön ja kuulivat jo hentoa veden ääntä. Pieni puro laski rinnettä alas ja vesi solisi iloisesti pientä uomaa pitkin. Tähän peikot istahtivat hetkeksi ja hörppäsivät purosta raikasta vettä suuhunsa.

Tästä kun jatkamme puroa seuraten alaspäin, niin pääsemme helposti isommille vesille. Mutta on meidän pakko poiketa jylhällä kivellä. Siellä on aina pakko käydä. Siellä on jotenkin taianomainen tunnelma.

Mikä ihmeen jylhä kivi? Hmmmm. No se varmaan selviää tuota pikaa 😊

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

Peikkopojat innostuvat niin kovasti veden äärelle menosta, että pistävät ihan hölkäksi. Pehmeät sammaleet joustavat mukavasti jalan alla ja peikot suorastaan lentävät eteenpäin. Ei nyt ihan sentään, mutta sellainen tunne peikoilla itsellään on. Ja ovathan peikot toki hirmuisen ketteriä.

Pyrstötiaisilta matka taittuu helposti, mutta peikoilla matkaan kuluu enemmän aikaa. Ja mikäs kiire peikoilla on. Metsässä on mukava kulkea korvat höröllä ja nenä tarkkana. Ja silmätkin kannattaa pitää auki 👀 Metsä on hieno paikka ja täynnä kaikkea mielenkiintoista.

Sinne ne peikot kirmaavat. Katsotaan ovatko huomiseen mennessä päässeet kuinka pitkälle.

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Sammaleisella luolan edustalla peikkopojat katselevat ympärilleen ja kuuntelevat hiljaa metsän ääniä. Parvi pyrstötiaisia pyrähtelee juuri ohi. Pyrstötiaiset huutelevat ohi mennessään huomenet peikkopojille. Peikkopojat kysyvät pikkulinnuilta, että minnepäin nämä ovat menossa. Linnut vastaavat iloisesti visertäen ja pitkää pyrstöään heiluttaen, että kohti ojaa ja rantaa aikovat lennellä. Tiaisparvi pyrähtelee puusta puuhun ja kohta ne olivat jo edenneet monen puun päähän.

Peikkopojat katselevat pirteiden tiaisten perään. Sitten toinen peikkopoika saa idean, että mitä jos hekin lähtisivät käymään joen varren vesialueilla. Siellä ei ole tullut vähään aikaan käytyä. No se ajatus saa kannatusta ja peikkopojat hieraisevat hiuspehkoaan ja lähtevät kalliota taitavasti alaspäin.

No niin! Pääsimme näköjään näin heti peikkopoikien mukaan. Jäädäänpä seuraamaan näitä kavereita 😊

JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU

No niin! Tässä olen havahtunut siihen, että joulukuu kummasti on taas alkamassa. Joulukuu taas muistutti joulukalenterista, niin tuli kiire alkaa tarkkailemaan puskia sillä silmällä 👀. Kalenterisilmiä täytyy nyt hieraista kunnolla, että silmä pysyy tarkkana ainakin vaadittavat 24 luukkua.

Tarkkailua aina hieman vaikeuttaa valoisan ajan lyhyys. Pimeässä ihminen näkee huonommin (pimeä aika viikolla on vapaa-aikaa) ja jos otsalamppua vilauttaa, niin kaikki mielenkiintoinen usein katoaa puiden ja sammaleisten mättäiden taakse piiloon. Mutta silmä tarkkana, niin aina voi nähdä jotain mielenkiintoista.

En tiedä mitä kalenterissa tulee tapahtumaan, mutta satuin näkemään todella vilaukselta pienen tonttutytön ruusupuskassa ruusunmarjoja ihailemassa. Ihmeesti tonttutyttö ruusupuskassa pysyi, vaikka tuuli oli aika navakkaa. Niitä navakoita tuulia onkin nyt riittänyt ja metsiköstä tuuli on melkoisen määrän puita niittänyt. Ohhoh! Tulipas pieni runon pätkä tuohon heitettyä 😁

Nyt jäädään silmä tarkkana ihmettelemään, että minkälainen kalenteri tästä oikein mahtaa muodostua. Onko kalenterissa mitään punaista lankaa? Ainakin tonttutytön huivi on punainen ja tonttutyttö näyttää tykkäävän punaisista marjoista. Hih. Että ehkä se siitä lähtee, kun oikein potkii.

Elikkäs tästä lähtee JOULUKALENTERI liikkeelle!