Äkkiä se tämäkin vuosi taas mennä hujahti. Taas opetellaan huomenna uutta vuosilukua ja katsotaan mitä metkuja uusi vuosi tuo tullessaan. Toivottavasti paljon hyviä metkuja!!
Mutta uutta vuotta kohti, sanoivat peikot lumihangessa ja katselivat kukkulalta, että joko se uusi vuosi näkyisi. Peikot taitavat vielä jatkaa juhlintaa, koska sen verran näyttää tanssijalkaa vipattavan. Iloisia vesseleitä nuo peikkopojat.
Oikein hyvää tulevaa vuotta kaikille tänne kurkkaaville Peikkovillan väeltä 😃
Upeet on joulukelit olleet ja lumi on sellasta höntystä pakkaslunta. Ihan täydelliset postikorttimaisemat.
On niin hiljaista joka puolella. Metsän asukkaistakaan ei näy vilaustakaan. Joitakin jälkiä lukuunottamatta. Taitavat olla vielä metsänväen juhlissa.
Näihin kuviin ja tunnelmiin. Hienot ulkoilukelit, kun on vaatetta riittävästi. Nyt kannattaa nauttia näistä keleistä......Joko ulkoillen tai turvallisesti sisältä katsellen. Hih.
Tontut ja peikkopojat kiipeävät juhlapaikalla olevan suuren puun oksien välissä olevalle tasanteelle. Sieltä näkee hyvin juhliin saapuvia metsän asukkaita.
Lunta sataa ja tuuli käy, mutta se ei metsän väkeä haittaa. Kaikki saapuvat tarmokkaasti paikalle. Ylimääräisiä lumia välillä rapistellaan pois. Tontut ja peikkopojat naureskelevat toisilleen, että he ovat kohta kuin lumiukkoja, jos vielä vähän aikaa tässä katselevat.
Isäntä, emäntä ja heidän koiransa lämmittelevät tulen ääressä ja juttelevat innoissaan näkemistään tontuista. Sillä pakko heidän on nyt uskoa, että he ovat oikeasti nähneet tonttuja. Ja se tuntuu heistä aivan mahtavalta.
Heidän koiransa hymistelee vieressä ääneen ja tuumailee, että onhan noita tonttuja ja muita täällä vipeltänyt vaikka kuinka. Mutta ihmiset eivät ole niin tarkkoja kuin eläimet.
Näin se 24. luukkua vilahti vikkelästi ja se on nyt aatto. Oikein ihanaa Joulua kaikille kalenteria seuranneille ja kiitos mukana olemisesta 💖
Metsänväen suuri joulujuhla on aiheuttanut puskissa vipinää. Sieltä sun täältä tepsuttaa innokkaita metsän asukkaita juhlimaan. Tämä on yksi vuoden kohokohdista. Näin isolla joukolla keräännytään juhlimaan vain kerran vuodessa.
Pöllö huhuilee tarmokkaasti kanjonin reunalla aina uuden vieraan saapuessa. Pöllöllä on tarkka katse ja se näkee saapuvan tulijan jo kaukaa.
Tonttupojat kulkevat metsässä kohti metsänväen juhlapaikkaa. Matkalla he törmäävät tyttötonttuun ja partatonttuun. Tonttupojat kertovat, että lähellä olevan talon koira kertoikin nähneensä tyttö- ja partatontun sekä peikkopojat. Muutakin metsän väkeä on liikkunut nyt tavallista enemmän kuulemma.
Tonttupojat kertovat käyneensä talon lähellä vähän katselemassa. Hihitellen tonttupojat kertovat, että ihmiset taisivat nähdä heidät. Ihmisillä oli ollut todella hämmästynyt ilme.
Tonttutyttö ja partatonttu kertovat ihmisten menneen todella läheltä heitäkin, mutta kelkka oli kiitänyt niin lujaa ohi, että ihmiset eivät olleet heitä ja peikkoja huomanneet. Koira kyllä huomasi ja kävi tervehtimässä iloisesti.
Nuotiopaikalta lähtee kovin vikkelä tyttötonttu juoksemaan. Mutta äkkiä tonttu pysähtyy, kääntyy ja huiskauttaa kättään virnistäen isännän ja emännän suuntaan.
Ja lumi pöllyten tonttutyttö juoksee kohti metsää. Taitavasti tonttu heilauttaa itsensä pienen puun ali.....
......ja jatkaa juoksuaan.
Isäntä ja emäntä kävelevät hiljaa lähemmäksi nuotiopaikkaa. Kuka tuolla oikein pyörii meidän nuotiopaikan ympärillä?
He jäävät silmät suurina valtavan kannon luokse katselemaan. Voiko tuo olla..........? Mitä me oikein nähdään....?
Isäntä ja emäntä istuivat nuotion ääressä todella pitkään. Ja kyllähän sieltä sitä makkaraakin löytyi grillattavaksi.
Nuotiopaikalta he lähtivät saunaa lämmittämään. Sauna tekisi terää tämmöisen ulkoilmapäivän päätteeksi. Heillä on tapana sytytellä saunapolulle ulkotulia ja niin he tekevät nytkin. Keli on aika tuulinen ja vettäkin hetken vähän ilmassa, mutta kyllä ne tulet vaan saadaan syttymään.
Saunalle päin kävellessään he katsovat vielä nuotiopaikalle, että se on varmasti sammunut. Mutta eihän tämä voi olla totta! Mikäs tuolla nuotiopaikalla oikein on?
Se selviää ehkä seuraavasta luukusta 👀
Isäntä ja emäntä palaavat metsästä pihan laitaan nuotiopaikalle aika mietteliäinä. Molemmilla pyörii päässä metsässä nähdyt oudot jäljet hangella. Ja sitten ne kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa, joilla oli punaiset hiippalakit. Saattoivatko ne olla tonttuja........?
He eivät oikein edes osaa jutella keskenään, kun molemmat ovat niin hämmentyneitä näkemästään. He tuijottavat vain iloisesti leikkivää tulta ja ajatukset laukkaavat päässä.
Koira näyttää oikein tyytyväiseltä ja miettii, että onkohan isäntäparilla makkaraa mukana. Pieni pala makkaraa maistuisi nyt niin hyvältä.
Jätetäänpä pariskunta koirineen nyt rauhassa nuotiolle keräämään ajatuksiaan. Ja sitten taas avataan seuraava luukku ihan hetken päästä.
Perheen koira sanoo tontuille, että nyt on viisainta juosta isäntien luo. Ja niin koira ampaisee juoksuun ja on hetkessä isännän ja emännän luona.
Isäntä ja emäntä kyselevät koiralta, että missäs se oikein on ollut ja mitä ihmeen jälkiä se oikein seurasi. Koira heiluttaa iloisesti häntää ja virnistää niin, että hampaat loistavat. Todellakin näin tämä koira tekee. Isäntiä tämä huvittaa ja he miettivät, että mitähän tuo koira oikein on nähnyt.
Pariskunta ja koira jäävät katselemaan ja kuuntelemaan hiljaista lumista metsää. Koirallakin on korvat ihan höröllä. Äkkiä isäntä kuiskaa hiljaa, että katsokaa tuonne. Lumisten puiden takana näkyy kaksi nopeasti liikkuvaa hahmoa. Niillä on.....punainen hiippalakki........Voisivatko ne olla.......? Ja ne pienet jäljet, joita koira seurasi.........
Nyt on pariskunta ihan ihmeissään. Koira myhäilee ja virnistelee vieressä.
Tonttupojat ja koira höristävät korviaan, kun kuulevat ihmisten ääntä. He kiipeävät pienen mäen päälle katsomaan, että kuinka lähellä ihmiset ovat. Sieltähän isäntä ja emäntä astelevat näkyviin. He kuuluvat ihmettelevän koiran jälkien seassa kulkevia pieniä jälkiä. Koira kun on seurannut tonttujen jälkiä nenä lumessa, niin näkyviin on jäänyt koiran jälkien lisäksi satunnaisia tonttujen jälkiä.
Isäntä ja emäntä arvuuttelevat keskenään maassa näkyviä jälkiä. Jäljet eivät näytä minkään eläimen jättämiltä. Pariskunta päättää jatkaa jälkien seuraamista, koska myös koiraa jäljet ovat selkeästi kiinnostaneet.
Onnistuukohan pariskunta nyt näkemään tonttuja? Ainakin jälkiä he ovat nyt nähneet. Sitä he eivät kumminkaan tiedä..........😊
No todellakin lumi pöllyää, kun pariskunnan koira on livahtanut vähän omille teilleen ja tonttujen perään. Tonttupojat ilahtuvat, kun koira oli onnistunut vaivihkaa juoksemaan heidän peräänsä.
Koira kertoo tontuille, että muitakin tonttuja liikkuu nyt näissä metsissä. Ja peikkopojat myös. Eivätkä isäntä ja emäntä ole nähneet mitään, vaikka toisetkin tontut ja peikkopojat olivat todella lähellä. Ihmiset myös epäilevät, että täällä liikkuu muitakin, kuin vain metsän eläimiä. Varsinkin näin joulun aikaan.
Niin uskomatonta, kuin se onkin, mutta ihmiset eivät huomanneet tonttupoikia. Ja niin läheltä kävelivät. Joskus liikkumatonta kohdetta vaan on erittäin vaikea havaita, vaikka kohde olisi värikäskin. Niinkuin tonttujen valtavan suuret lakit ovat. Erittäin värikkäät.
Isäntä ja emäntä naureskelevat hurjalle kelkkareissulle. Melkoisia mäkiä matkalle osui ja vauhti oli välillä tosi hurja. Mutta mukavaa oli kierrellä metsässä kelkan kanssa.
Koira huomaa äkkiä tonttupojat ihan lähellä. Kylläpä tontut ovatkin lähellä.
Tontut iskevät koiralle silmää ja pysyttelevät matalana. Koiran häntä pyörii innosta, kun tonttupojat ovat noin lähellä.
Mutta äkkiä tonttupojat hyppäävät hankeen matalaksi. Isäntä ja emäntä koiransa kanssa tulivat vähän yllättäin puiden takaa esiin. Tonttupojat pysyvät matalana, mutta katselevat varovasti pienen lumikasan takaa.
Pystyvätkö tontut piilottelemaan vai paljastuvatko tällä kertaa? Onpa jännittävää 👀
Lähellä kuljeskelevat myös tonttupojat ilman kiireen häivää. He ovat kävelemässä kohti pariskunnan taloa ja nauttivat metsän rauhasta. Heillä on ollut tapana kuljeskella talon lähettyvillä varsinkin näin joulun alla. Talossa sisälläkin ovat monta kertaa käyneet. Sieltä on saanut monesti herkullisia pipareita. Slurps!
Tonttupojat miettivät, että missähän isäntä, emäntä ja koira ovat tällä hetkellä. He päättävät olla todella tarkkaavaisia, että heitä ei vain huomattaisi. Koira kyllä täytyy taas nähdä, he tuumailevat.
Perheen koira livahtaa kelkan perästä suuren kiven taakse ja ryntää tonttujen ja peikkojen luokse. Koira tervehtii tosi riehakkaasti kaikkia ja tontut ja peikot rapsuttavat kilpaa koiraa.
Tontut ja peikkopojat pysähtyvät suuren kiven viereen. Ihmisten ja koiran äänet kuuluvat nimittäin todella läheltä. Toinen peikkopoika kehottaa kaikkia olemaan hipihiljaa.
Viuh vaan kelkka viuhahtaa mäkeä alas suuren kiven takana. Ihmiset ovat niin keskittyneet hurjaan vauhtiin, että eivät huomaa tälläkään kertaa yhtään mitään. Mutta perheen koirapa onkin tällä kertaa tarkkana ja kuulee tonttujen ja peikkojen supatuksen kiven takaa.
Taisi ihmisiltä mennä taas tilaisuus ohi nähdä jotain sellaista, mitä ovatkin etsimässä.
No siinähän ne viheltäjät seisovatkin. Partatonttu ja tyttötonttu oikaisevat monesti peikkojen alueen kautta ja peikkopojat sattuivat sopivasti olemaan paikalla.
Peikkopojat ja tontut ilahtuvat toistensa näkemisestä aina. Tontut kehuvat peikkopoikien laskettelupaikkaa mahtavaksi. Toinen peikoista alkaa innoissaan kertomaan, että millä eri tavoilla oli jo kerinnyt mäkeä alas laskemaan.
Juttua riittää valtavasti. Tontut ja peikkopojat lähtevät yhdessä kävelemään kallion alareunaa eteenpäin. Jostain metsästä kuuluu edelleen ihmisten ja koiran äänet. Tontut ja peikkopojat kuuntelevat ääniä, mutta juttelevat rennosti samalla keskenään.
Peikkopojat ilahtuvat, kun jäätikko on kasvanut todella paljon. Eikä kauan mene, kun peikkopojat jo laskevat mäkeä. Tässä saakin mukavat liu'ut.
Lähistöltä kuuluu kimeä, lyhyt vihellys. Peikkopojat kääntyvät katsomaan vihellyksen suuntaan. Tämäpä mukava yllätys.
Seuraavasta luukusta varmaankin selviää viheltäjä......
Vähän matkan päässä kallion kielekkeellä kaksi peikkopoikaa katselee ja kuuntelee tarkkaavaisesti. He ovat sujahtaneet luolan suuaukosta juuri ulos. Jostain kaukaa kuuluu ihmisten ja koiran ääntä. Ihmiset ja koira ovat kyllä aika kaukana.
Aikansa katseltuaan ja kuunneltuaan peikkopojat laskeutuvat suuaukolta alas ja lähtevät kuljeskelemaan kallion vierustaa kohti jääputouksia. Peikot miettivät, että ovatkohan jääputoukset kasvaneet viime aikoina.
Toinen peikoista sanoo pakkasen olevan nyt niin purevaa, että putoukset ovat nyt ainakin jäätyneet kunnolla.
Siispä kohti jääputouksia!
Ja seuraava päivä koittaa. Emäntä houkuttelee isännän ja koiran jälleen metsään mukaansa. Isäntä ottaa puukelkan seinustalta ja kehottaa emäntää hyppäämään kyytiin. Ja niin sitä mennään. Vauhti on niin hurja, että emäntä tipahtaa jo kerran kyydistäkin. Ihan lumisina he jatkavat matkaa ja nauraa hekottavat mennessään. Koira on innoissaan ja juoksee lumi pöllyten heidän ympärillään.
Mutta eivätkö ihmiset huomaa lumessa riehuessaan olla tarkkaavaisia? Nimittäin läheisen puskan seassa näkyy jotain, mikä heitä saattaisi kiinnostaa.
Tonttupojathan ne siinä. Katselevat pariskunnan ja koiran menoa ihan kaikessa rauhassa. Ja liikkumattomia tonttuja on kyllä erittäin vaikea huomata. Tällä kertaa edes koira ei huomaa tonttuja, koska pyörii ja pomppii niin innoissaan höttöisessä lumessa.
Näin niitä tonttuja voi olla ihan lähellä ja niitä ei vaan itse huomaa..........
Emäntä tulee innoissaan sisälle. Hän alkaa heti kertomaan isännälle ja koiralle, että metsässä saattoi joku seurata heitä. Että kyllä nyt kannattaa olla tosi tarkkana.
Koira haukahtaa innoissaan. Ihmiset eivät voi ymmärtää, että koira tietää jo paljon enemmän. Koiran nenä ja kuulo on tarkka. Mutta koirapa ei kerro mitään. Katselee ja kuuntelee vain kiinnostuneena ihmisiä ja antaa heidän etsiä ihan itse.
Pariskunta alkaa keittelemään kahvia ja suunnittelee seuraavan päivän touhuja.
Aikansa metsässä kuljettuaan talon väki saapuu omalle pihalleen. Isäntä ja koira menevät jo sisälle. Talon emäntä kiipeää vielä ennen sisälle menoa vähän ylemmäksi katselemaan sinne suuntaan, mistä he juuri olivat tulleet. Mitä nyt? Lunta tippuu puun oksalta ja oksa jää heilumaan rauhallisesti hetkeksi. Menikö siellä joku vai tippuiko lumi puusta itsekseen? Nyt on kyllä aika kova pakkanen, että ei se lumi itsekseen kyllä tipu, emäntä tuumailee.
Emäntä yrittää katsoa silmä tarkkana metsään, mutta ei näe mitään. Seurasikohan meitä joku vai mikä siellä meni....., miettii emäntä silmät pyöreänä.
Aikansa jäätä ja jään pinnalle syntyneitä lumikuvioita katseltuaan he päättivät lähteä metsän läpi takaisin talolle. Matkalla he kuuntelivat ja katselivat, jos jotain erilaista näkyisi metsässä. Mitään ei näy eikä kuulu.
Kaikenlaisia jälkiä kyllä lumessa näkyy. Osa jäljistä on tuttuja metsän eläinten jättämiä jälkiä. Joitakin vähän oudompiakin jälkiä lumessa näkyy. Mutta kyllä ne ovat eläinten jälkiä. Näissä jäljissä ei taida olla mitään erikoista. Joidenkin jälkien päälle on kyllä vähän jo satanut lunta, että niistä ei saa ihan kunnolla selvää.
Mahtoivatkohan he jo nähdä tietämättään jotain mielenkiintoista? Siinäpä kysymys.
Hyvänen aika sentään tätä ajan kulumista. Nyt ollaan jo joulukuun ensimmäisessä päivässä. Ihan uskomatonta! Eihän tässä meinaa perässä pysyä, kun kuukaudet viuhuu sellaista vauhtia eteenpäin.
Mutta sehän tarkoittaa sitä, että Peikkovillassa on aika alkaa availemaan joulukalenterin luukkuja. Sama juttu, kuin muinakin vuosina. Ihan itseäkin jännittää, että mitä niistä luukuista paljastuu. Täyttä yllätystä itsellenikin 😁 Täällä asustelee kaikenlaista vipeltäjää, että eihän niiden touhuista aina etukäteen tiedä.
Mutta tästä se joulukalenteri alkaa! Mukavaa joulukuun alkua kaikille!
PEIKKOVILLAN JOULUKALENTERI ALKAA TÄSTÄ:
Talon pariskunta on monesti miettinyt, että talon ympärillä ja lähimetsissä taitaa tapahtua kaikenlaista näin joulun aikaan. Sen oikein aistii. Ja sen aistii välillä ihan talossa sisälläkin. Onnistuisikohan mitään erikoista näkemään, jos oikein yrittäisi olla tarkkana ja vähän katselisi tavanomaista paremmin ympärilleen. Pariskunnan koira ei tähän kommentoi mitään, mutta häntä alkaa heilumaan pelkästä ajatuksesta.
He istuskelevat sillan kaiteella ja miettivät, että mistä heidän oikein pitäisi alkaa etsiä ja mitä he oikein etsivät.
Koira hyppää ensimmäisenä kaiteelta häntä heiluen alas ja siirtyy jäätikön viereen. Pariskunta seuraa perässä.
Tässä kuussa pidetään kyllä silmät ja korvat tarkkana. Ihan varmasti me onnistutaan jotain näkemään, kun oikein yritetään, pariskunta tuumailee.
No nyt on pariskunnalla kovat tavoitteet. Kuinkahan tässä oikein mahtaa käydä? Nyt kyllä jännittää!
