Mutta se on Juhannus ihan tuossa tuokiossa ja käytiin eilen laittamassa alapellolle vähän koristuksia. Tein sinne kanaverkosta tuollaisen peltotyypin. Liimasin vesi/liima -seoksella kankaansoiroja kanaverkkohattuun ja naamaan. Hiukset ja partasysteemi ovat naavaa. Saa nähdä, että kauanko pysyvät, jos vettä oikein sataa. Sitten vähän tukipuita kanaverkon läpi ja vaatetta päälle. Heh. Housuissa on jotain oksia, että pysyvät vähän ojennuksessa. Että aika tämmönen rouhee versio, mutta aika hauska. Jos kestää koko kesän, niin hyvä juttu!
Olen vetänyt ruohotrimmerillä pellolle vaan läpikulkupolun ja vähän avointa aluetta. Muu pelto on ihan villissä tilassa. Ehkä siellä villin pellon keskellä on ihan omaa elämäänsä. Poikasten makuupaikkoja joskus löytynyt.
Sitten pellolla on tämä jo muutaman vuoden vanha sininen lintu ja hentoisen vaaleanpunainen uusi lintu. Tuota vaaleanpunaista ei juuri erota kauempaa, mutta siellä se todistettavasti on!
Pölkkyukkoja tarvitaan aina. Niitä ei voi olla liikaa. Ja niistä voi tehdä juuri sellaisia, kun haluaa. Tälle tapaukselle jäi vähän tyhjä katse. Mutta se varmaan nollaa päätänsä tällä hetkellä. Sekin on ok ja tarpeellista välillä.
Huovutetut peikot ja minikoira kävivät haistelemassa kesän tuoksuja. Kuuntelin, että suunnittelivat Juhannuksen touhuja kovasti. Minikoirakin kuuntelee niin tarkasti, että ei vaan yksikään sana jää kuulematta.
Näin kesällä on tutullakin reitillä ihan pakko välillä pysähtyä ihailemaan maisemia. Kyllä Suomen luonto vaan on kaunista!
Mukavaa Juhannuksen aikaa oli keli sitten mikä hyvänsä!
