sunnuntai 6. syyskuuta 2020

SYKSYISIÄ KUVIA

Se on nyt jo pakko myöntää, että eiköhän tässä syksy jo ala olla ja onhan se. Ainakin hirvikärpästen mukaan. Äyks! Niistä en sitten tykkää yhtään. Kävin vähän puolukoita keräämässä ja ilman hirvikärpästakkia en sinne lähtenyt. Sen verkon läpi on kyllä ilkee kattella. Satunnaisia hirvikärpäsiä on kyllä ihan tässä piha-alueellakin.......

Mutta illalla kuulin pitkästä aikaa tervetulleen eläimen äänen. Menin yhdentoista aikaan illalla tuonne lähimetsikköön koiran kanssa. Kun tultiin sieltä takaisin, niin alkoi kuulua huhuilua. Voi vitsi! Viirupöllöhän se siellä huhuili. Koira kuunteli sitä korva tarkkana. Sanoin sille, että pöllö se siellä vaan huutelee. Lähemmäksi pihaa kävellessämme huomasin, että kuu nousee metsän takaa ja taivas oli ihan tähtiä täynnä. Aika hieno ilta ja huhuilut siihen päälle. Seisottiin vielä pihassa jonkun aikaa kuuntelemassa. Nyt olisi ollut kiva nukkua riippumatossa ja kuunnella metsän ääniä.

Yksi auringonkukista ehti kukkimaan. Hyvä, kun edes yksi. Tänä vuonna ei oikein auringonkukat onnistuneet jostain syystä.


Nämä ovat niin kesäisiä kukkia ja kukkivat vieläkin.


Köynnös on päättänyt lähteä myös vähän veneilemään 😁


Nyt kukkivat kivikkokasvit pistävät parastaan. Kaunista katseltavaa!


Nämä sammakot ovat halunneet olla tuolla koko kesän ja eivät vieläkään suostu tulemaan pois tuolta ruukusta. Nuo ovat oikeasti ruukkumullan kastelijoita. Vähän jo värit haalistuneet, mutta ei haittaa menoa yhtään.


Mystinen ovi jää mukavasti kukkien taakse.....


Nämä sammalheinähemmot ovat selvinneet kesästä ihan hyvin. Täytyy ne ennen pakkasia tuoda tuonne yhteen ilmavaan aittaan talveksi. Näyttävät kuvissa vähän laikukkailta ja vähän sitä kyllä ovatkin. Mutta luonnossa ehkä vähän paremman näkösiä......ehkä 😂


Tämä näyttää ihan siltä kuvassa, kun siltä olisi ajeltu karvat pois. He, heeeee!


Jospa ehtisi vähän enemmän täällä blogimaailmassakin viettää aikaa nyt, kun pihahommat alkavat vähän hellittää. Vapaa-aika melkein on mennyt ulkona puuhaillessa ja onhan noita hommia vielä tekemättäkin. Hulvatonta syksyn jatkoa täältä Peikkovillasta!

maanantai 27. heinäkuuta 2020

TOUKKA BETONISTA

Menipäs tuon toukan teossa aikaa. Tein sitä aina kun oli sopivasti aikaa ja maalasinkin muutaman kerroksen.

Toukka Touhukas on tehty MakeMake muotoiltavasta betonista. Viime kesänä äiskäni kanssa tehty linna näkyy vasemmalla ja linnoista saatiin kyllä hyvät naurut. Tämä kuvassa näkyvä linna on minun tekemäni. Mielestäni äiskäni tekemä on paljon hienompi. Tosin siitäkin saatiin hyvät naurut. Ei ihan mennyt niin kun kuviteltiin. Mutta pystyssä ovat molemmat edelleen. Linnan innoittamana syntyi Toukka Touhukas ja takana näkyvä sydän.

Toukka asuu linnapihalla olevassa luolassa. Se on kiltti eikä syö linnassa asuvia pienempiä asukkaita. Eli turvallinen luola-asukki!

Täytyy sanoa, että kyllä tuo MakeMaken kanssa touhuaminen vielä harjoitusta vaatii, mutta hauskaa se kyllä on. Tuon toukan sisällä on styrokspalloja, jotka liitin yhteen vankalla rautalangalla. Siihen sitten betonia päälle. Ja lopuksi vielä maalaus MakeMake lakalla, johon sekoitin värijauheita.

Mitähän sitten seuraavaksi tekisi.....


Pirtsakkaa kesän jatkoa!

tiistai 16. kesäkuuta 2020

SAMMALKORISTEITA

Kyllä on ollut aurinkoiset lomailmat tähän asti. On kyllä tarjennut. Ei ole tarvinnut pitkiä kalsareita enää vedellä jalkaan. Tai itse asiassa viime yönä, kun nukuin riippumatossa. Heh. Varmuudeksi puin silleen reilummin, ettei tule yöllä vilu. Aamuyöstä aina vähän raikastuu.

En meinaa päästä pihahommista millään irti. Pakonomaisesti teputan pitkin "tiluksia" ja puuhaan sitä sun tätä ja tekeminenhän ei lopu kesken. Tykkään kyllä puuhastella ja siksi sitä ei meinaa malttaa lopettakaan.

Mutta sitten kun alan tekemään jotain muuta käsilläni, niin sitten saa pihahommat jäädä. Näihin sammalhahmoihin hurahdin yhtenä päivänä ihan totaalisesti. Ruohonleikkuri jätti isot kasat sammalta, jotka mies haravoi kottikärryyn ja toi minulle sillä tarkotuksella, että jos tarvitsen sammalta johonkin. Siitä se ajatus sitten lähti ja karkasi vähän käsistä.

Kaivoin kanaverkot esiin ja ensin aloin tekemään tuollaisia tontun hattuja. No minä ja mieheni ollaan niitä tonttuja. Sitten täytyi vielä tehdä koira 😁


Koirasta tuli minun mielestäni aika hauska. Tomeran näköinen tapaus.


Vielä oli yhtenä päivänä hirveä vimma tehdä jotain kanaverkosta ja sammaleesta. Tuli mieleeni Kamalan luonnon Kettu. Siitä sarjakuvasta siis. Samaistun itse jotenkin tuohon Kettuun. Nooooooo! Ei siitä nyt ihan sen näköinen tullut, mutta yritystä oli. Siinä se nyt heiluttelee ohi kulkeville tai mitä sitten tekeekään. Ketusta kun ei koskaan tiedä.....


Kun olin tehnyt tuon ja seuraava aamu koitti, niin tajusin unohtaneeni Ketulta hännän. He, heee. Eikun heti aamupalan jälkeen anivarhain häntää tekemään ja viemään sitä Ketun takapuoleen kiinni. Siinä se nyt sitten komeilee. Hännän päässä on vuohenputken kukkaa.


Aikasemmin tehdyt kanaverkkolinnut ovat myös jälleen pellolla. Heinäseiväskin on vielä jollain tapaa kuosissaan.


Seuraavaksi vuoroon pääsee muotoilubetoni. Päässä on monta vaihtoehtoa, että mitä siitä teen. Täytyy se vielä päättää ja sitten muotoilubetonin kimppuun.

Viime kesänä äiskäni kanssa tehtiin muotoilubetonista juttuja ja siitä tuli kyllä hyvät naurut. Nyt osaa vähän paremmin ajatella, että kuinka se kannattaa tehdä. Tai katsotaan nyt, että mitä siitä tulee.

Se on Juhannuskin kohta. Vähän erilaiset juhannuskuviot tänä vuonna, kun täytyy pitää tuo korona mielessä. Mutta jonkinlaista juhlintaa kumminkin.

Lepposaa kesän jatkoo ja mukavaa Juhannusta!

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

HEINÄSEIVÄS

Onpas vähän vierähtänyt, kun viimeksi tänne jotain laitoin. Aika kuluu kuin siivillä!

Eilen olin möyrimässä tuolla alapellolla. Käänsin vähän maata tulevaa auringonkukkamerta varten.....Toivottavasti edes yksi sieltä nousee. Heh. Eikä siitä pläntistä vielä merta saa aikaseksi. Lammikko korkeintaan, mutta ihana sekin!

Siinä sitten innostuin raapimaan kuivia heiniä heinäseipäälle. Mun mielestä heinäseipäät kuuluvat maalaismaisemaan. Kannoin korteni kekoon (vähän useammankin) ja tein edes yhden heinäseipään. Kauhee tuuli  käy tänäänkin, että täytyy käydä kurkkaamassa pellolla, että onko kaikki heinät vielä seipäällä.

Melkein tekisi mieli tehdä tuolle aurinkolasit Masked singer -ohjelman heinäseipään tyyliin. Hih!


On tuossa pellolla vähän muutakin, mutta kaikki on vielä vähän vaiheessa tässä vaiheessa kevättä. Eli kuvattuna vain heinäseiväs.


Istuskelin peltohommien jälkeen vanhalla penkillä ja penkkiin on kasvanut torvijäkälää. Se on aika hienon näköstä ja saa kasvaa siinä kaikessa rauhassa. Takana puskee keisarinpikarililjat vauhdilla esiin. 💖


Aurinkoista kevättä kaikille!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

PÄÄSIÄISPUPUT

Aivan upea ilma ollut tänään. Tosin tuuli on melkoisen kylmää, mutta vaatetta riittävästi, niin hyvin tarkenee. Itselläni oli ihan liikaa vaatetta, mutta eipä ainakaan palellut. Jotenkin nyt sitä varoo entistä enemmän, että ei vilustuisi.......Tavallista flunssaakaan ei nyt kyllä halua.......

Nuo huovutetut puput katselevat keittiön ikkunasta, että ulos tekisi mieli. No ulkoilma on parin oven avauksen päässä, että eikun menoksi.


Kuistilla puput saavat houkuteltua kanan mukaansa. Ja mikäs sen mukavampaa, kun vimmatun pomppimisen jälkeen saa loikata kanan selkään istuskelemaan. Kana tepsuttelee hissuksiin pitkin pihapiiriä ja puput katselevat muuttolintujen touhuja. Mahdoton sirkutus kuuluu joka puolelta.


Tänään olisi virpomispäivä, mutta tänä vuonna ei virpominen onnistu. Tai itse ei nyt tietenkään missään ole käyty virpomassakaan....ha, ha, haaaa. Ollaan jo ihan kunnolla aikuisia ihmisiä. Mutta meidän koira on joskus virponut sukulaisia kyllä ja tehokkaasti sen tekikin 😁

Aika keväinen ilma nyt ja jotain sipulikukkiakin jo pukkaa esiin sieltä, missä lunta ei enää ole. Nautitaan keväästä!

lauantai 7. maaliskuuta 2020

PÖLLÖJÄ KUUNTELEMASSA


Olen yrittänyt olla korva tarkkana ulkona, jos sattuisi kuulumaan pöllöjen huhuilua. No eipä kuulu huhuiluja. Eilen illalla kyllä jotkut muut eläimet pitivät kovaäänistä jutustelua tuolla metsässä. Olisiko ollut kosiomeininkiä päällä. Koiran kanssa illalla kuunneltiin korvat höröllä.

Pöllöistä varpuspöllön ääntä kuulee usein, mutta sitä en ole onnistunut näkemään koskaan. Hiiripöllön olen nähnyt pari kertaa autosta. Isommista pöllöistä viirupöllö on joitakin kertoja pyörinyt täällä ja huhuiluakin on kuulunut joskus. Viirupöllö lentää kyllä todella hiljaa, vaikka on niin iso. Jos sitä ei näe, niin se voi mennä läheltäkin huomaamatta.

Tämä huovutettu pöllö on jo varmasti kerinnyt kuulemaan pöllöjen ja muidenkin eläinten ääniä paljon. Niin tarkkaavainen se on. Eikä näössäkään ole todellakaan vikaa. Tämä pöllö tykkää ihmisten ja kotieläinten seurasta ja siitä se saakin nauttia 😊.


Nyt kannattaa pitää silmät ja korvat auki, kun ulkona liikkuu. Kaikenlaista jännää voi eteen osua.....Toivottavasti ei mitään liian jännää.........

lauantai 29. helmikuuta 2020

JÄÄTIKÖN KUMAHTELUA

Aivan upea auringonpaiste. Järven jäältä on kuulunut mahdoton jään kumahtelu ja ujellus jo monena päivänä. Ihan pakko oli lähteä rantaan kuuntelemaan lähempää. Mukaan hyppäsivät intoa puhkuen myös peikot, kiikaroiva koira sekä Minikoira ja pupu.


Joutsenten ääntä kuului jo tässä eräänä päivänä. Kiikarit tulivat heti käyttöön, kun sopiva kiikarointipaikka löytyi.


  Minikoira ihastelee kauniita lumikiteitä jään pinnalla. Ne ovat tosi kauniita!


Jään jatkuva kumina myös ihmetyttää Minikoiraa. Ja aika liukastakin on tassujen alla.


Minikoira ja pupu hassuttelevat heinikossa, kun siellä eivät tassut lipsu.


Peikkoja kiinnostaa jää ja jään alla näkyvät asiat kovasti. Tässä on niin matalaa, että kaloja ei näy. Kiva silti katsella jään alle.


Melkoisen liukasta jää kyllä on. Siitä ei ihan helpolla pääse ylös ja peikkoja tämä naurattaa kovasti.


Peikot kiipeävät kiikaroivan koiran kaveriksi puun oksalle. Sieltä näkee kauas ja aurinkokin jo vähän lämmittää. Tässähän on oikein mukava istuskella.


Tämmösiä puuhailuja tänään. Kiersin huovutettujen vesseleiden kanssa vielä metsän kautta kotiin ja kotiin päästyämme keli muuttuikin pilviseksi. Muutama lumihiutalekin hipsutteli maahan.

Lepposaa viikonlopun jatkoa!!

lauantai 22. helmikuuta 2020

LINTUBONGARI

Tämän aamun satoi vettä ihan kunnolla. Iltapäivällä vesisade muuttui isoiksi räntäräiskäleiksi. Maa oli hetkessä valkoinen.

Meidän aktiivinen lintubongari päätti säästä huolimatta lähteä katsomaan, jos puiden oksilta löytyisi kivoja lintuja. Suojainen paikka löytyi mättään päältä ja kuusten alta.


Repussa bongarillamme on makoisat eväät, jotta jaksaa kiikaroida pitkään. Linnut eivät nimittäin välttämättä heti näyttäydy ja täytyy muistaa olla hiljaa.


Kyllä kiikareiden läpi näkyy kaikenlaisia pikkulintuja. Muutama isompikin....kylläpä ne näyttävätkin isoilta kiikareiden läpi.....


Itse minä, blogin kirjoittaja, näin pitkästä aikaa puukiipijän. Että voi tulla iloiseksi puukiipijästä 😊 Pari vuotta sitten onnistuin pihasaunaa lämmittäessäni näkemään puukiipijäpoikueen. Siinä kyllä suu loksahti auki, kun niitä katselin siinä ihan saunan oven edessä puun rungolla. Vou!

Mukavaa helmikuun loppua!

perjantai 14. helmikuuta 2020

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Tämä talvi on mennyt ihmeenkin kepeästi. Nyt mennään jo helmikuussa ja päiväkin on alkanut pidentymään. Minua ei edes ole haitannut se, että ei ole ollut kovin paljoa lunta. Tällä hetkellä meillä kyllä on sillä tavalla sopivasti maa valkosena, mutta suurin osa talvesta on ollut lumetonta.


Muutamia pöllöjä on tullut huovuteltua. Tämä pääsi vähän ulkoilemaan ja katseli tärkeän näköisenä ympärilleen.


Hiihtämään en tänä talvena ole päässyt, mutta sekään ei oikeastaan haittaa. Ja eihän sitä tiedä, jos vielä tulee lunta........Ei kyllä tarvitsisi. Nämä riittävät ihan hyvin.


Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko. Puun latvat näyttävät aina niin hienoilta, kun aurinko osuu niihin. Ei välttämättä nyt juuri näistä kuvista saa sitä parasta näkemystä, kun otin nämä zoomilla aika kaukaa. Ja onhan nuo puut korkeita.....


Mänty on jotenkin hieno puu. Ei muissakaan puissa mitään moitittavaa. Kauniita kaikki!


Kylläpä tuli hirveä hinku metsään. Onneksi meiltä pääsee muutamalla askeleella metsän uumeniin.

Mukavaa Ystävänpäivää 💖

lauantai 4. tammikuuta 2020

METSÄLAMMELLA

Eilen ja tänään on tuuli käynyt melkoisesti. Tykkään tuulisesta kelistä, kunhan sähköt pysyy. Ei meinaa malttaa pysyä ulkoa pois ollenkaan, kun on niin ihana ilma. Ihan väkisin ulkoilma vetää puoleensa. Vaatetta vaan riittävästi päälle, niin hyvinhän siellä pärjää.

Kuljeskelen tuolla pitkin poikin koiran kanssa, mutta tällä kertaa mukaan pääsi myös Minikoira. Siellä ne yhdessä haistelivat metsän eläinten jättämiä jälkiä.


Minikoira saa kulkea vapaasti ilman hihnaa. On luvannut olla karkaamatta. Tosin osan matkaa kulki taskussa, koska mentiin sen verran pitkä lenkki.


Eilen lammen jäällä oli vesikerros, mutta viime yönä ja tänään on satanut lunta vähäsen. Kiva keli kävellä metsässä. Muualla saakin varoa lumen alla olevaa peilijäätä!!!


Lepposaa viikonloppua!

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

VUOSI 2020

Vuoden ensimmäinen päivä! Viime päivien illat ovat olleet upeita, kun pieni kuu on kurkistellut taivaalta.

Eilen illalla kävin vielä metsälenkillä ja oli upean näköistä, kun taivas oli tähtiä ihan täynnä pitkästä aikaa. Samaan aikaan järven jää vonkui lähistöllä, niin oli aika mystinen tunnelma, kun siellä metsässä seisoskeli ja ihmetteli.

Tämä kuva on parin illan takaa. Silloinkin kyllä nautittiin metsästä ihan täysillä. Koiramme on kyllä sen näköinen, että pakkoko tässä nyt on poseerata, kun haisteltavaa riittäisi.


Oikein mukavaa uutta vuotta 2020 sinne ruutujen toiselle puolelle!

perjantai 27. joulukuuta 2019

LUMIUKKO

Onnistuin tekemään tämän talven ensimmäisen lumiukon......tai oikeastaan lumikarhun. Pitkään oli ihan suojakeli ja tein yhtenä päivänä pelkän lumimöykyn. Seuraavana päivänä olikin sitten pakkasta ja pääsin muotoilemaan möykkyä.

En olekaan tuolla tavalla ennen lumiukkoa tehnyt. Oli hauskaa puuhaa. Veistelin sitä ihan pitkällä veitsellä ja lopulta puukolla. Heh. Ei lapsille sopivaa puuhaa. Onneksi itselläni jo ikää on riittävästi....

Ensin tuo karhu näytti ihan possulta, mutta sain siitä lopulta edes jollain lailla karhun näköisen. Eikä sen niin väliä, miltä se lopulta näyttää. Se tekeminen siinä sitä hauskaa on......ja vähän lopputulos.


Kivasti tuli lunta lisää ja kaikki näyttää nyt niin kauniilta.


Mukavaa loppuvuotta!

tiistai 24. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 24

Jouluaatto on viimein koittanut. Tonttujen alueella on erilaisia juhlanviettopaikkoja. Voi olla ulkona tai sisällä. Valitettavasti kuvaajaa ei tälläkään kerralla päästetty niihin salaisimpiin paikkoihin. Mutta tänne pääsi hieman kurkistamaan.

Minkähänlaisia muut alueen paikat ovat? Se on vieläkin arvoitus. Luulen, että kuvaaja ei koskaan pääse niitä näkemään ja ei tarvitsekaan. Salaisuuksien nimittäin täytyy säilyä!


Tänne voi tulla hörppimään jouluisia marjajuomia. Toki näitä voi juoda monessa muussakin paikassa.


Tonttutyttö ihailee tässä huoneessa olevaa kuusta. Kauniisti siinä olevat koristeet kimaltavat.


Minikoira tykkää pehmeästä matosta. Se on niin kovin pehmoinen ja lämmin. Siihen on aina päästävä nautiskelemaan.


Juhlat käynnistyvät tonttujen alueella. Puskista ilmestyy aina vain uusia juhlijoita. Juhlijoita saapuu pitkin päivää. Ihan kaikenlaisia metsän asukkaita. Kiiltomadot heiluttelevat itseään niin, että näyttää kuin valot vilkkuisivat. Vilkkuvat valot ohjaavat juhlijoita paikalle.

Nämä vesselit kerkisivät yhteiskuvaan ja toivottavat kaikille oikein mukavaa ja oman tyyppistä Joulua!

Kiitos, kun seurasit kalenteria 💓💓💓


Metsässä on Joulun taikaa. Sinne kannattaa lähteä viettämään aikaa.
Istua mättäälle ja olla hiljaa. Katsella hämärtyvää iltaa.


HYVÄÄ JOULUA!

maanantai 23. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 23

Pöllö on aloittanut kutsuhuhuilut metsän asukkaille. Samaten oravat kipittelevät pitkin puita ja säksättävät kutsuen väkeä paikalle. Linnut viheltelevät ja kraakkuvat. Kyllä nyt varmasti kaikki tietävät, että juhla on lähellä.


Peikot eivät malta odottaa ja aloittavat laulun ja soiton.


Tonttutytöt eivät malta olla paikallaan, vaan alkavat tanssia ja näyttää siellä taka-alalla muidenkin tonttujen jalka teputtavan.


Minikoiran häntä vispaa vimmatusti, koska musiikki on koirasta niin mukavaa.


Paikalla olevat laulavat mukana ja taputtavat jaloillaan tahtia.


Tonttumuori katselee erään salaisen luolan suuaukolta suu hymyssä laulavaa ja tanssivaa joukkoa. Tästä se juhla taas alkaa.


Joulu on tosiaankin ihan nurkan takana. Mitähän viimeisestä luukusta löytyy?