lauantai 7. maaliskuuta 2020

PÖLLÖJÄ KUUNTELEMASSA


Olen yrittänyt olla korva tarkkana ulkona, jos sattuisi kuulumaan pöllöjen huhuilua. No eipä kuulu huhuiluja. Eilen illalla kyllä jotkut muut eläimet pitivät kovaäänistä jutustelua tuolla metsässä. Olisiko ollut kosiomeininkiä päällä. Koiran kanssa illalla kuunneltiin korvat höröllä.

Pöllöistä varpuspöllön ääntä kuulee usein, mutta sitä en ole onnistunut näkemään koskaan. Hiiripöllön olen nähnyt pari kertaa autosta. Isommista pöllöistä viirupöllö on joitakin kertoja pyörinyt täällä ja huhuiluakin on kuulunut joskus. Viirupöllö lentää kyllä todella hiljaa, vaikka on niin iso. Jos sitä ei näe, niin se voi mennä läheltäkin huomaamatta.

Tämä huovutettu pöllö on jo varmasti kerinnyt kuulemaan pöllöjen ja muidenkin eläinten ääniä paljon. Niin tarkkaavainen se on. Eikä näössäkään ole todellakaan vikaa. Tämä pöllö tykkää ihmisten ja kotieläinten seurasta ja siitä se saakin nauttia 😊.


Nyt kannattaa pitää silmät ja korvat auki, kun ulkona liikkuu. Kaikenlaista jännää voi eteen osua.....Toivottavasti ei mitään liian jännää.........

lauantai 29. helmikuuta 2020

JÄÄTIKÖN KUMAHTELUA

Aivan upea auringonpaiste. Järven jäältä on kuulunut mahdoton jään kumahtelu ja ujellus jo monena päivänä. Ihan pakko oli lähteä rantaan kuuntelemaan lähempää. Mukaan hyppäsivät intoa puhkuen myös peikot, kiikaroiva koira sekä Minikoira ja pupu.


Joutsenten ääntä kuului jo tässä eräänä päivänä. Kiikarit tulivat heti käyttöön, kun sopiva kiikarointipaikka löytyi.


  Minikoira ihastelee kauniita lumikiteitä jään pinnalla. Ne ovat tosi kauniita!


Jään jatkuva kumina myös ihmetyttää Minikoiraa. Ja aika liukastakin on tassujen alla.


Minikoira ja pupu hassuttelevat heinikossa, kun siellä eivät tassut lipsu.


Peikkoja kiinnostaa jää ja jään alla näkyvät asiat kovasti. Tässä on niin matalaa, että kaloja ei näy. Kiva silti katsella jään alle.


Melkoisen liukasta jää kyllä on. Siitä ei ihan helpolla pääse ylös ja peikkoja tämä naurattaa kovasti.


Peikot kiipeävät kiikaroivan koiran kaveriksi puun oksalle. Sieltä näkee kauas ja aurinkokin jo vähän lämmittää. Tässähän on oikein mukava istuskella.


Tämmösiä puuhailuja tänään. Kiersin huovutettujen vesseleiden kanssa vielä metsän kautta kotiin ja kotiin päästyämme keli muuttuikin pilviseksi. Muutama lumihiutalekin hipsutteli maahan.

Lepposaa viikonlopun jatkoa!!

lauantai 22. helmikuuta 2020

LINTUBONGARI

Tämän aamun satoi vettä ihan kunnolla. Iltapäivällä vesisade muuttui isoiksi räntäräiskäleiksi. Maa oli hetkessä valkoinen.

Meidän aktiivinen lintubongari päätti säästä huolimatta lähteä katsomaan, jos puiden oksilta löytyisi kivoja lintuja. Suojainen paikka löytyi mättään päältä ja kuusten alta.


Repussa bongarillamme on makoisat eväät, jotta jaksaa kiikaroida pitkään. Linnut eivät nimittäin välttämättä heti näyttäydy ja täytyy muistaa olla hiljaa.


Kyllä kiikareiden läpi näkyy kaikenlaisia pikkulintuja. Muutama isompikin....kylläpä ne näyttävätkin isoilta kiikareiden läpi.....


Itse minä, blogin kirjoittaja, näin pitkästä aikaa puukiipijän. Että voi tulla iloiseksi puukiipijästä 😊 Pari vuotta sitten onnistuin pihasaunaa lämmittäessäni näkemään puukiipijäpoikueen. Siinä kyllä suu loksahti auki, kun niitä katselin siinä ihan saunan oven edessä puun rungolla. Vou!

Mukavaa helmikuun loppua!

perjantai 14. helmikuuta 2020

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Tämä talvi on mennyt ihmeenkin kepeästi. Nyt mennään jo helmikuussa ja päiväkin on alkanut pidentymään. Minua ei edes ole haitannut se, että ei ole ollut kovin paljoa lunta. Tällä hetkellä meillä kyllä on sillä tavalla sopivasti maa valkosena, mutta suurin osa talvesta on ollut lumetonta.


Muutamia pöllöjä on tullut huovuteltua. Tämä pääsi vähän ulkoilemaan ja katseli tärkeän näköisenä ympärilleen.


Hiihtämään en tänä talvena ole päässyt, mutta sekään ei oikeastaan haittaa. Ja eihän sitä tiedä, jos vielä tulee lunta........Ei kyllä tarvitsisi. Nämä riittävät ihan hyvin.


Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko. Puun latvat näyttävät aina niin hienoilta, kun aurinko osuu niihin. Ei välttämättä nyt juuri näistä kuvista saa sitä parasta näkemystä, kun otin nämä zoomilla aika kaukaa. Ja onhan nuo puut korkeita.....


Mänty on jotenkin hieno puu. Ei muissakaan puissa mitään moitittavaa. Kauniita kaikki!


Kylläpä tuli hirveä hinku metsään. Onneksi meiltä pääsee muutamalla askeleella metsän uumeniin.

Mukavaa Ystävänpäivää 💖

lauantai 4. tammikuuta 2020

METSÄLAMMELLA

Eilen ja tänään on tuuli käynyt melkoisesti. Tykkään tuulisesta kelistä, kunhan sähköt pysyy. Ei meinaa malttaa pysyä ulkoa pois ollenkaan, kun on niin ihana ilma. Ihan väkisin ulkoilma vetää puoleensa. Vaatetta vaan riittävästi päälle, niin hyvinhän siellä pärjää.

Kuljeskelen tuolla pitkin poikin koiran kanssa, mutta tällä kertaa mukaan pääsi myös Minikoira. Siellä ne yhdessä haistelivat metsän eläinten jättämiä jälkiä.


Minikoira saa kulkea vapaasti ilman hihnaa. On luvannut olla karkaamatta. Tosin osan matkaa kulki taskussa, koska mentiin sen verran pitkä lenkki.


Eilen lammen jäällä oli vesikerros, mutta viime yönä ja tänään on satanut lunta vähäsen. Kiva keli kävellä metsässä. Muualla saakin varoa lumen alla olevaa peilijäätä!!!


Lepposaa viikonloppua!

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

VUOSI 2020

Vuoden ensimmäinen päivä! Viime päivien illat ovat olleet upeita, kun pieni kuu on kurkistellut taivaalta.

Eilen illalla kävin vielä metsälenkillä ja oli upean näköistä, kun taivas oli tähtiä ihan täynnä pitkästä aikaa. Samaan aikaan järven jää vonkui lähistöllä, niin oli aika mystinen tunnelma, kun siellä metsässä seisoskeli ja ihmetteli.

Tämä kuva on parin illan takaa. Silloinkin kyllä nautittiin metsästä ihan täysillä. Koiramme on kyllä sen näköinen, että pakkoko tässä nyt on poseerata, kun haisteltavaa riittäisi.


Oikein mukavaa uutta vuotta 2020 sinne ruutujen toiselle puolelle!

perjantai 27. joulukuuta 2019

LUMIUKKO

Onnistuin tekemään tämän talven ensimmäisen lumiukon......tai oikeastaan lumikarhun. Pitkään oli ihan suojakeli ja tein yhtenä päivänä pelkän lumimöykyn. Seuraavana päivänä olikin sitten pakkasta ja pääsin muotoilemaan möykkyä.

En olekaan tuolla tavalla ennen lumiukkoa tehnyt. Oli hauskaa puuhaa. Veistelin sitä ihan pitkällä veitsellä ja lopulta puukolla. Heh. Ei lapsille sopivaa puuhaa. Onneksi itselläni jo ikää on riittävästi....

Ensin tuo karhu näytti ihan possulta, mutta sain siitä lopulta edes jollain lailla karhun näköisen. Eikä sen niin väliä, miltä se lopulta näyttää. Se tekeminen siinä sitä hauskaa on......ja vähän lopputulos.


Kivasti tuli lunta lisää ja kaikki näyttää nyt niin kauniilta.


Mukavaa loppuvuotta!

tiistai 24. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 24

Jouluaatto on viimein koittanut. Tonttujen alueella on erilaisia juhlanviettopaikkoja. Voi olla ulkona tai sisällä. Valitettavasti kuvaajaa ei tälläkään kerralla päästetty niihin salaisimpiin paikkoihin. Mutta tänne pääsi hieman kurkistamaan.

Minkähänlaisia muut alueen paikat ovat? Se on vieläkin arvoitus. Luulen, että kuvaaja ei koskaan pääse niitä näkemään ja ei tarvitsekaan. Salaisuuksien nimittäin täytyy säilyä!


Tänne voi tulla hörppimään jouluisia marjajuomia. Toki näitä voi juoda monessa muussakin paikassa.


Tonttutyttö ihailee tässä huoneessa olevaa kuusta. Kauniisti siinä olevat koristeet kimaltavat.


Minikoira tykkää pehmeästä matosta. Se on niin kovin pehmoinen ja lämmin. Siihen on aina päästävä nautiskelemaan.


Juhlat käynnistyvät tonttujen alueella. Puskista ilmestyy aina vain uusia juhlijoita. Juhlijoita saapuu pitkin päivää. Ihan kaikenlaisia metsän asukkaita. Kiiltomadot heiluttelevat itseään niin, että näyttää kuin valot vilkkuisivat. Vilkkuvat valot ohjaavat juhlijoita paikalle.

Nämä vesselit kerkisivät yhteiskuvaan ja toivottavat kaikille oikein mukavaa ja oman tyyppistä Joulua!

Kiitos, kun seurasit kalenteria 💓💓💓


Metsässä on Joulun taikaa. Sinne kannattaa lähteä viettämään aikaa.
Istua mättäälle ja olla hiljaa. Katsella hämärtyvää iltaa.


HYVÄÄ JOULUA!

maanantai 23. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 23

Pöllö on aloittanut kutsuhuhuilut metsän asukkaille. Samaten oravat kipittelevät pitkin puita ja säksättävät kutsuen väkeä paikalle. Linnut viheltelevät ja kraakkuvat. Kyllä nyt varmasti kaikki tietävät, että juhla on lähellä.


Peikot eivät malta odottaa ja aloittavat laulun ja soiton.


Tonttutytöt eivät malta olla paikallaan, vaan alkavat tanssia ja näyttää siellä taka-alalla muidenkin tonttujen jalka teputtavan.


Minikoiran häntä vispaa vimmatusti, koska musiikki on koirasta niin mukavaa.


Paikalla olevat laulavat mukana ja taputtavat jaloillaan tahtia.


Tonttumuori katselee erään salaisen luolan suuaukolta suu hymyssä laulavaa ja tanssivaa joukkoa. Tästä se juhla taas alkaa.


Joulu on tosiaankin ihan nurkan takana. Mitähän viimeisestä luukusta löytyy?

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 22

Näyttää siltä, että Joulun valmistelut alkavat olla aikalailla valmiina. Tontuilla on aikaa laskea mäkeä ja hassutella lumessa.


Tämä tonttu ja Minikoira tekevät lumiukkoja metsän asukkaiden iloksi. Niiden tekeminen on tosi mukavaa. Minikoirakin on aivan innoissaan, kun saa olla tässä puuhassa apuna.


Iloinen puuhastelu jatkuu tonttualueella ja metsän väkeä saapuu vähitellen paikalle.

lauantai 21. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 21

Hyp ja hop, hyp ja hop, hyp, hyp, hyp, hyp......... Tonttutyttö yrittää opetella tanssiaskeleita ja tanssii lumihangessa samalla, kun kulkee eteenpäin.


Tonttutyttö istahtaa ihailemaan kimaltavia joulukoristeita. Samalla tanssiaskeleet pyörivät mielessä. Tonttutyttö miettii, että kuinka ikinä oppii monimutkaiset askeleet.


Mutta siinä istuessa tonttuhattu tuntuu äkkiä todella turvalliselta ja rauhoittavalta päässä. Siitä suorastaan huokuu joulun rauhaa pienen tonttutytön mieleen. Vähitellen jännitys tulevasta tonttutanssista katoaa taka-alalle ja tanssi tuntuu muuttuvan selkeämmäksi tontun päässä.


Tonttutyttö nauttii rauhoittuneesta olotilasta ja samassa ymmärtää myös tonttuhattunsa salaisuuden. Tiukan paikan tullen hattu osaa rauhoittaa ja selkiyttää ajatuksia. Välillä on hyvä pysähtyä kaikesta touhotuksesta.

Sammal tuoksuu, joulukoristeet ja hanki kimaltavat kauniisti....Tonttutyttö huokaisee tyytyväisenä ja tuntee itsensä erittäin onnelliseksi.

perjantai 20. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 20

Ison kuusen juurella toinen tyttötonttu odottelee tanssikaveriansa. Nämä tontut saavat esittää perinteisen tonttutanssin tänä vuonna ja sekös molempia jännittää. Tanssin askeleet ovat aika vaikeita ja välillä todella nopeita. Etteivät vain sekoaisi jalkoihinsa. Vaikka eihän siihen tonttumaailma kaadu, vaikka askeleita ei ihan täydellisesti osaisikaan.

Tontut käyvät läpi tanssiaskeleita ja nauraa kikattavat välillä hurjasti. Pikkuisen molempia hermostuttaa esitys.


Jätetään heidät harjoittelemaan. Harjoittelu vaatii keskittymistä.

torstai 19. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERIN LUUKKU 19

Mehut pääsivät onnellisesti juhlapaikalle. Kaikki aivan ehjinä, koska mehukuljetus puukelkalla tehtiin rauhallisesti. Tontut ja peikot ovat tarkkoja siitä, että ruokia ja juomia käsitellään hyvin. Onhan niiden valmistukseenkin nähty paljon vaivaa.

Mihinkäs tämä tonttu hiippailee? Mutta tuollahan on salainen konvehtiluola. Sieltä löytyy esimerkiksi kaivattuja kurpaloita, muleisia histikoita... Oho. Nyt meni tonttukieleksi. Mutta kaikenlaisia herkullisia marjaherkkuja sieltä löytyy.


Mitäpä tonttutyttö puuhailee? Tonttutyttö hyräilee jotakin pirteätä laulua ja samalla hypähtää välillä sivulle.


Seuraavassa luukussa varmasti selviää tonttutytön puuhat 😊

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 18

Peikkopojat ovat saaneet oman työnsä valmiiksi. Peikot ja tonttu miettivät, että mitä tekisivät seuraavaksi. Siinä samassa mehuvaraston suunnalta kuuluu kimeä vihellys. Siellä suunnalla taidetaan tarvita apua. Tonttu ja peikot hypähtävät juoksuun ja ovat mehuvarastolla todella nopeasti.


Toinen peikkopojista jää kantamaan mehupulloja varastosta pihalle. Sillä välin muut hakevat puukelkan. Ja melkoisella vauhdilla he kelkkaa tuovatkin. Toivottavasti vauhti on hieman rauhallisempaa mehulastin kanssa........


Kohta on juhlien mehupuolikin hoidettu kuntoon.

tiistai 17. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 17

Tämä tonttupoika on lähtenyt sammalsiltaa pitkin mehuvarastolle. Mehuvarastolle pääsee toistakin reittiä, mutta tämä sammalsilta on niin ihana jalan alla, että tästä on aina pakko kulkea. Ja näköala sillalta on upea. Täyden mehulastin kanssa on parempi kulkea sitä toista reittiä.


Aika jyrkältä tuo silta näyttää, mutta helposti nuo tontut siinä kulkevat. Tätä reittiä on kuljettu niin kauan, kun tonttupoika vaan jaksaa muistaa.

Slurps! Puolukka- ja karpalomehu odottaa mehuvarastossa. Muitakin mehuja siellä on, mutta näitä tontut juovat pääasiassa Joulun aikaan.


Mutta millä tonttupoika saa mehut kuljetettua juhlapaikalle? Hmmmm. Se ehkä selviää seuraavasta luukusta.

maanantai 16. joulukuuta 2019

JOULUKALENTERI LUUKKU 16

Todellakin! Nyt tontut, peikot sekä Minikoira ja jänöpupu ovat päässeet tonttujen alueelle. Porukka hajaantuu heti. Minikoira ja jänöpupu loikkivat katsomaan, jos vaikka saisivat jotain herkkuja tonttutalolta tai tonttuluolista.

Peikot kiipeilevät puihin ja etsivät koristeita ja istuinalusia puista. Istuinaluset eivät olisi välttämättömiä, mutta ainahan se on mukavampi ulkosalla pehmoisella istua. Tonttujen juhlissa ollaan kumminkin aika paljon ulkona.


Pöllöhän se siihen lennähti. Pöllö tuli jo katselemaan juhlien valmistelua ja on myös avuksi, jos tarvitaan jotain, missä hän voi auttaa.


Toinen peikoista on löytänyt ison tupon naavaa. Sitä kasvaa täällä mahdottomasti. Peikko ottaa sitä mukaansa niin paljon, kuin jaksaa kantaa.


Sinne peikkopojat jäävät puihin kiipeilemään. Mitähän huomisessa ruudussa puuhaillaan?