lauantai 31. joulukuuta 2016

VUODEN VIIMEINEN PÄIVÄ

Kohta alkaa taas uusi vuosi. Ei enää montaa tuntia vuoden vaihtumiseen. Meillä ei tähtisadetikkuja kummempia sähikäisiä ole, mutta kyllä nekin riittävät ulkotulien ja lyhtyjen lisäksi komeasti.

Oikein mukavaa tulevaa vuotta!!


lauantai 24. joulukuuta 2016

JOULUKUUN 24. LUUKKU

Joulupukilla ja osalla tontuista on kovasti kiirettä näin aattona. Monet tontuista ovat kumminkin jo omat tehtävänsä hoitaneet ja voivat jo ottaa rennommin ja aloitella juhlintaa. Pitkin päivää tonttujen luo tulee metsän asukkaita viettämään Joulua. Joulua juhlitaankin sitten monta päivää.


Tonttujen luo saapuu peikkoja ja kaikenlaisia örmelöitä (mystisia metsän asukkaita) ja eläimiä. Kyllä vilskettä riittää. Toki monet juhlivat Joulua ihan omissa kotipaikoissaan.


Peikko ja tontut naureskelevat, että heidän joulupuunsa taitaa olla hieman vinossa. Mutta ei se haittaa. Ei sen nyt niin suora tarvitse olla. Pääasia, että pystyssä pysyy. Illalla kaikki kokoontuvat vielä suuremman joulupuun ympärille ja tanssivat sen ympärillä töppöset tömisten ja laulavat joululauluja kukin omalla tavallaan läpi yön ja vielä seuraavankin yön. Joka puolella palaa pieniä nuotioita ja kynttilälyhtyjä. Tämä on tonttujen tapa juhlia Joulua.


OIKEIN MUKAVAA JOULUA KAIKILLE!

perjantai 23. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

No voi hyvänen aika sentään, mitä Hapsu tontun partaan on tarttunut. Pienen pieni hyppiäisen poikanen on tiukasti parrassa kiinni. Se ei kuulemma vielä osaa itse loikkia ja oli päättänyt matkustaa tänne Hapsu tontun parrassa. Siinä se on koko matkan tuhissut tyytyväisenä.



Hyppiäinen menee lähempää katsomaan pientä hyppiäistä ja ihailee tämän kuohkeaa hiustupsua. Jahka tämä hyppiäinen kasvaa isommaksi, niin hiukset hulmuavat vallattomasti loikkiessa.


Tästä koko ryhmä jatkaa tonttujen majan edustalle, koska sinne kaikki metsän väki vähitellen saapuu Joulua viettämään.

torstai 22. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

"Hei! Tuolla ovat peikkopojat! Tulkaa tänne!" Minikoira huutaa muille.

Pupu, Hyppiäinen ja Hippu tonttu tulevat Minikoiran perässä peikkopoikien luokse.


"Tulitte juuri sopivasti takaisin. Tänne on jo alkanut kertymään metsän väkeä Joulua juhlimaan. Ja me olemme täällä naureskelleet, kun Hapsu tontulla on hauska matkakaveri mukanaan. Tarttui partaan tuolla matkalla. Tuli siinä samalla kyllä enemmänkin väkeä samaa matkaa. Ei tosin parrassa.", peikkopojat naureskelevat veikeästi.


Mitähän ihmettä Hapsu tontulla oikein on parrassaan?


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Reippaat seikkailijat ovat ylittäneet sumujen sillan. Tonttuja kuljeskeleekin nyt aika paljon joka puolella. Kaikenlaiset tontut ovat hoitamassa omia ja vähän muidenkin tehtäviä. Viime hetken asioita on paljon hoidettavana ennen Joulua.


"No sieltähän te tulettekin. Lähdin teitä jo vähän vastaan, kun näin teidät tuolta ylempää rinteestä." Hippu tonttu sanoo kolmikolle iloisesti.

Minikoira on innoissaan, kun tuttu tonttu tulee vastaan.


"Me ollaan kierretty aikamoinen lenkki tuolla metsässä ja nähty kaikenlaista jännää ja loikittu valtavasti." Minikoira kertoo innoissaan tontulle.


"On teillä ollut varmaan tosi mukavaa. Kerrotte tuolla majalla sitten, että mitä kaikkea oikein näitte tuolla metsässä." Hippu tonttu sanoo ja rapsuttaa Minikoiraa korvan takaa. Minikoira hyrisee tyytyväisenä.

tiistai 20. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen kulkevat reippaasti kohti tonttujen majaa. Tästä suunnasta tullessa kätevin reitti on mennä sumujen sillan yli. Tällä alueella on jostain syystä aina sumua. Itse sillalla on kumminkin turvallista kulkea, koska sumu katoaa, kun sillalle astuu. Tosin, jos joku kauempana katsoo, niin sumu pysyy paikallaan. Eli tuntematon ei siltaa voi löytää, koska alueella leijuu aina sumua. Taitaa olla tonttujen taikoja.


maanantai 19. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Hyppiäisellä taitaa olla hyvä ruuansulatus, kun loikkiminen maistuu taas kummasti. Ja kuinkas siinä sitten kävikään.

"Siellä sitä taas ollaan puun oksalla." Minikoira huutelee Hyppiäiselle.

"Hyppiäinen taisi saada ylimääräistä energiaa Mamma Mian ruuista." Pupu hihittelee.


"Taisin hieman innostua taas. Onneksi en loikannut ihan tuonne ylös asti, koska siellä näyttää olevan oksia melkoisesti. Sieltä olisi ollut hankala tulla alas." Hyppiäinen naureskelee keikkuen huurteisella oksalla.



"Täältä näkee aika pitkälle. Muutama tonttukin tuolla kauempana näkyy kulkevan. Niillä alkaa olla joulukiireet kovimmillaan." Hyppiäinen katselee oksalta.

"Tulehan alas sieltä, niin päästään mekin tonttujen majalle. Meillä ei ole enää pitkä matka sinne." Minikoira huutelee ylös puuhun.


Hyppiäinen kipittää runkoa pitkin alas ja kolmikko jatkaa iloisesti rupatellen matkaa kohti tonttujen majaa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen ovat syöneet mahansa pulleaksi. Nyt heidän pitäisi jatkaa matkaa tonttujen majalle, koska siellä jo varmaan odotellaan heitä. Vaikka kyllähän tonttujen majalla arvataan, että utelias kolmikko ei kulje suorinta tietä.

Roberto ja Mamma Mia toivovat, että nämä kaverukset tulevat pian uudelleen käymään. Ja tästä paikasta saa muillekin kertoa, jos joku tästä ei vielä tiedä.


Ilta on jo pitkällä ja vähitellen aukiolle syttyy kirkas, mutta tunnelmallinen valaistus. Samalla hetkellä Carita hotellin ikkunassa alkaa laulamaan kaunista joululaulua kirkkaan heleällä ja sointuvalla äänellä. Kaikki aukiolla olevat kuuntelevat ihastuksissaan. Aukiolla oleva jääpatsaskin säihkyy entistä upeammin.


Kun Carita on lopettanut laulunsa, Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen kiittävät kaikkia mukavasta seurasta ja herkullisista ruuista. He lupaavat palata lähiaikoina uudelleen.

He palaavat samaa reittiä ulos oksaverhon läpi, saapuvat metsään ja kuuntelevat hiljaisuutta. Melkein täysi kuu valaisee maiseman. On jotenkin epätodellinen olo. Ja erittäin pullea. He lähtevät kävelemään rauhallisesti kohti tonttujen majaa.


lauantai 17. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Minikoira nuuhkii lumoutuneena ilmaa. Monenlaiset tuoksut täyttävät Minikoiran pienen nenän. Täältä he löytävät varmasti jokainen jotakin herkullista syötävää.


Pizzerian emäntä, Mamma Mia, toivottaa ryhmän tervetulleeksi jouluaukiolle. Hän ja Roberto pitävät tätä pizzapaikkaa, mutta täältä saa myös monenlaista muutakin ruokaa. Kaikki valmistetaan tässä paikan päällä uunissa. Roberto hymyilee ja katsoo Mamma Miaa ylpeänä. He ovat kyllä molemmat oikein hyviä kokkeja.

Pöydän edessä oleva nuori tonttupari näyttää umpi-ihastuneelta toisiinsa, eivätkä he juuri muita ympärillä olijoita huomaa.


Mamma Mia kertoo myös, että täällä voi myös yöpyä sivummalla näkyvässä hotellissa. Minikoira tuumaakin, että siellä seisoo joku ikkunassa. Mamma Mia kertoo ikkunassa seisovan daamin olevan Carita, hotellin pitäjä. Carita tykkää kuulemma katsella aukion vilinää ja laulaa luikauttaa välillä jonkun sopivan joululaulun. Caritalla on kuulemma oikein loistava lauluääni. Ääni suorastaan helkkyy aukiolla.


Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen miettivät jokainen omassa päässään, että mahtavatkohan he kuulla Caritan laulua.

Hotellin edustalla näkyy söpö, keltainen skootteri. Hyppiäinen kysyy, että kenenkähän se mahtaa olla. Pizzerian pöydässä istuva rastapäinen Pepe kertoo skootterin kuuluvan hänelle. Hän oli ajanut ennen lumien tuloa tänne ja aikoo viipyä jonkun aikaa. Minikoira kertoo, että peikoilla on moottoripyöriä.

Pepen vieressä istuva Siili mummo vastaakin heti, että tietääkin peikkojen moottoripyörät. Ja tietää kuulemma peikotkin. Pepe hihittelee vieressä, että ketäpä Siili mummo ei tuntisi. On sen verran sosiaalinen ja tiedonhaluinen tapaus. Hyvällä tavalla siis.

Pizzeriakojussa häärii kolmaskin tonttulakkipäinen, Zing Zung. Hän on ostanut täältä pizzerian yhteydessä olevasta myymälästä matkamuistoksi tonttulakin. Taidetta hän meinaa ostaa myös mukaansa. Myymälässä on avoinna taidemyymälä.



Minikoira siirtyy lähemmäksi myyntipöytää katsomaan, että mitä sitä söisi. Tarjolla on tosiaan vaikka mitä ja lisää tehdään tarvittaessa.


Pupu ja Hyppiäinen naureskelevat Minikoiran innolle. He myöntävät kyllä myös, että tuoksut ovat mahtavat ja joka puolella on kyllä muutenkin niin kaunista. Nuori tonttupari ei edelleenkään huomaa muita kuin toisensa.


perjantai 16. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen loikkivat isolle kivelle ja kääntyvät kiven jälkeen vasemmalle. Vähän matkaa kuljettuaan heidän edessään on tiivis oksaverho. He raottavat varovasti oksia ja astuvat oksaverhon läpi ja mikä näkymä sieltä avautuukaan.


He ovat aivan suut pyöreänä ihmetyksestä ja kaikista niistä tuoksuista, mitä heidän pieniin neniinsä tulvii. He eivät saa sanaa suustaan.

Pontus koira vahtii kirkon vieressä sisääntulijoita ja vartioi alueen avainta. Minikoira kysyy Pontukselta, että mikä ihmeen paikka tämä on. Tämä on kuulemma pieni jouluaukio, missä voi syödä hyvin, yöpyä ja rupatella kaikenlaisten metsässä liikkuvien olentojen kanssa. Tämä ei ole tässä ollut vielä kauaa.


Minikoira edellä ryhmä nousee hämmästyksissään aukiolle ja kaikki paikalla olevat tervehtivät heitä iloisesti.


Kirkon luona muutama tonttu ja pienet tonttupallerot ovat jonottamassa kirkkoon, missä lauletaan joululauluja. Isoin tonttupallero, vanhin palleroista, tulee viimeisimpänä ja katsoo, että kaikki pysyvät mukana. Tonttupallerot ovat vielä niin vilkkaita, että voivat pyöriä jonosta pois. Hyvin jono kumminkin pysyy kasassa. Lumiukko ei mene kirkkoon, mutta laulaa ulkopuolella joululauluja antaumuksella.


Pontus koira hymisee tyytyväisenä, kun Minikoiran häntä tupsahtaa Pontuksen niskaa lämmittämään.


Silmät pyöreinä kolmikkomme katselee ympärilleen. Joka puolella on ystävällisiä kasvoja.

torstai 15. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

"Oi katsokaa, kun tuolla on ihanan värisiä marjoja!" Pupu huokaa.

"Nehän ovat ihan samanvärisiä kuin sinun porkkanasi." Minikoira toteaa ja vertaa katseellaan porkkanaa ja marjoja.

"Muuuuuu!" Ammu sanoo puskasta.

"Hui sentään! Kylläpäs säikähdin!" Hyppiäinen huudahtaa ja loikkaa muutaman metrin taaksepäin.


"Ei tarvitse säikähdellä. Minä tulin tuolta läheiseltä tilalta tähän vähän maistelemaan tyrnimarjoja. Melko kirpeitä. Menee suu mutruun." Ammu jutustelee.

"Tyrnimarjat ovat melkoisen kirpeitä. Kyllä siinä naama saa uudenlaisia ilmeitä, kun niitä alkaa maistella." Minikoirakin toteaa.

"Mutta niin kauniin värisiä." Pupu huokailee.


"Minä kuulin, että tässä lähellä on salaperäinen paikka, missä on tarjolla kaikenlaista herkullista syötävää. Oikein värikästä syötävää kuulemma." Ammu kertoo.

"Missä sellainen on?" Pupu kysyy.

"Kun jatkatte tästä tuohon suuntaan kohti isoa kiveä ja käännytte kiven jälkeen vasemmalle, niin sieltä oksien läpi pääsette sinne. Itselleni siellä ei ole oikein mitään syötävää, mutta mielenkiintoista väkeä siellä kuulemma on." Ammu kertoo.

"Mennäänkö käymään siellä? On jo aika kova nälkäkin. Käydään äkkiä siellä ja mennään sitten tonttujen majalle." Pupu ehdottaa.

Minikoira ja Hyppiäinen innostuvat ja ovat valmiita lähtemään tähän jännittävään paikkaan. He sanovat Ammulle käyvänsä siellä ja toivottelevat Ammulle mukavaa päivän jatkoa.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Pupun porkkana on tiukasti kiinni oksassa jäämäen yläpäässä. Minikoira taiteilee varpaat harallaan kohti porkkanaa ja pääseekin oksan viereen. Porkkana on aika tiukasti kiinni ja Minikoira meinaa luistaa mäkeä alas riuhtoessaan porkkanaa irti. Porkkana kumminkin irtoaa ja Minikoirakin pääsee jäältä pois. Pupu nauraa iloisena alempana, kun porkkana pelastui.


Minikoira ja Hyppiäinen lähtevät alas Pupun luokse ja Keppu jää vielä koloonsa vähäksi aikaa. Pupu on niin iloinen, kun porkkana on jälleen kainalossa. Ilman porkkanaa on kuulemma vähän outoa olla. Aina pitää olla jotain purtavaa mukana.


Ja taas tämä vallaton ryhmä jatkaa loikkimistaan ja mikäs se tuolla onkaan? Edessä näkyy jotain samanväristä kuin Pupun porkkana on.

tiistai 13. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

Nyt on jään ääniä kuunneltu tarpeeksi ja reippaat loikkijat jatkavat kalliota alas. Varovasti he tulevat varoen liukkaita paikkoja. Äkkiä yhdestä kallion kolosta kuuluu tervehdys. Keppuhan se siellä on päiväunilla. Minikoira on erittäin ilahtunut, koska Keppu on hänen hyvä kaverinsa.


"Me olemme tuolla tonttujen luona käymässä, mutta lähdimme vähän loikkimaan tänne metsään. Hyppiäisen täytyy harjoitella paljon, että hyppiminen lähtee sujumaan hienosti eikä huonosti. Hih." Pupu sanoo.

"Niin. Olenkin kuullut, että Hyppiäisen loikat ovat olleet hieman vallattomia." Keppu hymyilee.

"Me kiertelemme täällä metsässä jonkin aikaa ja palaamme sitten tonttujen luo. Niin ja onhan siellä pari peikkopoikaakin." Minikoira sanoo.

"Voisin tulla kanssa tonttuja ja peikkoja katsomaan kohta. Nähdään siellä tonttujen majalla myöhemmin." Keppu sanoo innostuneena.

"Minä lasken tuota jäämäkeä alas." Pupu päättää.



No jäämäki on aika jyrkkä ja Pupun porkkana jää oksaan kiinni. Pupu liukuu alemmas, mutta porkkana jää ylös tiukasti.

"Harmillista! Saisiko teistä jompi kumpi porkkanaa oksasta irti?" Pupu kysyy toiveikkaana Minikoiralta ja Hyppiäiseltä.

Minikoira lupaa yrittää. Saako Minikoira porkkanan irti ja selviääkö hän liukumatta tästä mäestä?

maanantai 12. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Minikoira, Pupu ja Hyppiäinen loikkivat metsässä ja tulevat kallion luo. Näppärästi he hyppivät rinnettä ylös ja jäävät katselemaan järvelle. Järveltä kuuluu hurjaa vonkunaa ja ulinaa.

"Mikä tuo ääni on?" Hyppiäinen kysyy silmät pyöreänä.

"Tuo ääni kuuluu tuolta järveltä. Nyt on niin kova pakkanen, että jää oikein vonkuu. Luntakaan ei ole paljoa, niin se ei jään ääniä juurikaan vaimenna." Pupu vastaa.

"On kyllä melkoinen ääni!" Minikoirakin sanoo.

He jäävät kuuntelemaan kallion päälle järven ääniä pitkäksi aikaa. Ääni on niin voimakas ja suorastaan mystinen. Jos ei tietäisi mistä ääni tulee, voisi alkaa ihan pelottamaan.




sunnuntai 11. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Kolmikko loikkii innoissaan kivien ja oksien yli. Niitähän metsässä riittää. Välillä Hyppiäisellä meinaa mennä loikat vähän liian pitkiksi, mutta aika hyvin hypyt pysyvät hallinnassa.




"Mikäs kumma tämä on?" Hyppiäinen kysyy.

"Tämä on tonttujen kimalleköyttä. Joku on laittanut sen tähän varmaan kuivumaan." Pupu tuumaa.

"Mutta kylläpä tämä joustaa hauskasti. Katsokaa! Tässä pomppii näin hyvin!" Hyppiäinen nauraa innoissaan.

Minikoira ja Pupu loikkaavat köyden päälle ja alkavat myös pomppia siinä. Melkoisia pomppuja köyden päällä saakin.


Pupu, Minikoira ja Hyppiäinen loikkaavat sammalmättäälle ja nauraa kikattavat. He päättävät kiertää pienen lenkin metsässä ennen tonttujen majalle palaamista.

lauantai 10. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Tonttujen kannon luota kuuluu raapivaa ääntä. Yksi tontuista menee ovelle katsomaan, että mikä siellä oikein rapisee.

"Minikoira ja Pupuhan se siinä! Onpas mukava nähdä teitä!" tonttupoika huudahtaa.

"Heippa hei! Me kuljettiin tuosta ohi ja kuultiin, että te olette täällä. Ja täällä on kuulemma metsässä kummastusta aiheuttanut Hyppiäinenkin." Pupu vastaa.

Minikoira heiluttaa vimmatusti häntäänsä, kun on niin innoissaan tonttupojan näkemisestä. Ja kohta ovesta pörhältää Hyppiäinen pihalle. Hän oli kuullut nimensä mainittavan ja tuli uteliaana katsomaan, että kuka hänestä puhuu.


"Tässä ovat Minikoira ja Pupu. Oikein mukavia vesseleitä." tonttupoika kertoo Hyppiäiselle.

"Me ajattelimme kysyä sinulta, että haluaisitko harjoitella hyppimistä meidän kanssamme?" Pupu kysyy.

"Niin. Me tykkäämme loikkia, niin voisit lähteä meidän kanssamme tuohon ihan lähelle." Minikoira sanoo innoissaan.

"Mene ihmeessä! Mutta muista pomppia maltillisesti. Tulkaa sitten jossain kohtaa syömään." tonttupoika sanoo.


Hyppiäinen, Pupu ja Minikoira lähtevät innoissaan lähistölle leikkimään ja loikkimaan. Kyllä tässä kolmikossa riittää energiaa.


perjantai 9. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Tontut, peikot ja Hyppiäinen yöpyivät suuressa kannossa. Kannossa on oikeastaan vain kolo kyljessä, mutta siitä pääsee syvälle maan alle, missä on mukavat ja lämpöiset nukkumatilat. Nyt pienet tontut, peikot ja Hyppiäinen ihmettelevät ulkona sumua. Sumu näyttää sakenevan koko ajan.

Yksi tontuista sytyttää majan edustalle kynttilän ja koko porukka istahtaa kynttilän ympärille. Joka puolella on ihan hiljaista. He naureskelevat vielä Hyppiäisen puuhun lentämistä. Hyppiäinen itse kyllä väittää, että tuuli hänet sinne lennätti. Tai ehkä hän ihan vähäsen pomppasi liikaa. Mutta olihan se aika hassua kumminkin.




torstai 8. joulukuuta 2016

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Ulkona käy todella kova tuuli, mutta toinen peikoista päättää tehdä hyppyharjotuksia Hyppiäisen kanssa. Peikko ajattelee, että siitä voisi olla Hyppiäiselle apua. Majan vieressä sattuu olemaan tämmöinen aika iso lautakeinu. Tämän molemmissa päissä voi joko istua tai sitten seistä. Jos siinä seistään, niin laudan päissä seisovat pomppaavat vuorollaan ilmaan. Jotkut kutsuvat sitä ponkkalaudaksi.

"No niin Hyppiäinen! Muista, että et saa hypätä liian lujaa. Muuten lennät todella pitkälle." peikko opastaa Hyppiäistä.

"Täällä käy ihan hirmuinen tuuli. Hi hiiiii!" Hyppiäinen hihittelee.

"He heeee! Niin käykin. Tässähän alkaa itsekin heittämään voltteja, vaikka ei haluaisikaan." peikko nauraa.



"Täällä sitä nyt sitten taas ollaan. Puussa! Nyt syytän kyllä tuulta." Hyppiäinen nauraa korkealla puussa.


Oravat ja linnut naureskelevat peikon ja Hyppiäisen puuhille. Nyt on liian kova tuuli tuollaisiin leikkeihin.