JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Loiks, loiks, loiks, loiks,......... Sammakkohan se sieltä loikkii hyvinkin vetreänä talviset olosuhteet huomioon ottaen. Sammakoistakin osa tykkää osallistua metsänväen joulunviettoon, vaikka yleensä vetelevätkin sikeitä maan alla sopivissa paikoissa, vesistöissä tai sitten peikkoluolien käytäväsyvennyksissä. Sammakoilla on paljon hyviä paikkoja maanalaisissa reitistöissä, missä voi viettää talvea. Mutta aina löytyy muutamia veijareita, jotka lähtevät juhlimaan. Tarvittaessa sammakot saavat kyydin juhlista kotikoloon jonkun metsäneläimen kyydissä.

Ja tonttuja lisää. Metsästä putkahtelee väkeä tasaiseen tahtiin. Aattona tulee suurin osa juhlijoista, mutta monia tulee jo aikaisemmin.

Juhlat ovat jo muutaman luukun päässä. Kimallusmysteerikin on vielä ratkaisematta. Hmmm.

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Ja sieltä saapuu yksi tyttötontuista. Tonttu hyräilee kävellessään joululauluja ja katselee kuusten välistä pilkottavaa juhlapaikkaa. Kyllä nyt on niin kaunista. Illan sininen hetki alkaa lähestyä. Tyttötonttu jää joksikin aikaa ihan vain katselemaan ympärilleen ja nautiskelee näkemästään.

Tontut osaavat hyvin tarttua hetkeen ja huomaavat asioita, mitä esimerkiksi useimmilta ihmisiltä jää näkemättä. Ja sitten taas uutta luukkua odottamaan!

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Tämä tonttu taas saapuu juhlapaikalle vauhdikkaammalla tyylillä. Humps vaan, tonttu hyppää töppäreen yli ja humpsahtaa hankeen. Tontulla on hauskaa. Pehmeä lumi saa aina tekemään temppuja, kun laskeutuminen on yleensä pehmeä.

Tällä tontulla ei enää ole pitkä matka juhlapaikalle ja tonttu on aivan innoissaan. Juhlapaikka näkyy jo. Tonttu on aika ajoissa ja menee auttelemaan viime hetken järjestelyissä.

Minä en kyllä juhlapaikkaa vielä näe, mutta lähellä se sitten varmaan on 😀

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Retkeilijäkoira reppuineen on myös matkalla metsänväen joulujuhlaan. Matka etenee hitaasti, koska vähän väliä täytyy kiikaroida kaikkea mielenkiintoista.

Mikäs se tuolla meni? Oliko se vihernokkainen talipötkönsyöjä?

Kyllä! Se sen täytyy olla. Näitä ei usein näe, koska ne liikkuvat hämärässä.

Ehkä sellainen talipötkönsyöjä piipahtaa metsänväen joulujuhlassakin. Se olisi retkeilijäkoiralle hieno kokemus. Tämä koira kiikaroi lintuja ja muita eläimiä niitä häiritsemättä eikä koskaan mene liian lähelle. Siksi koiralla onkin superhyvä kiikari. Ja mitä ei kiikarilla näe, niin ne saavat olla näkemättä. Luonnossa täytyy liikkua luontoa kunnioittaen ja ihan kaikkea ei tarvitsekaan nähdä!

Pääseeköhän retkeilijäkoira ajoissa juhlapaikalle? On tässä vielä monta päivää aikaa, että eiköhän se onnistu.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Peikkopojat lähtevät käymään kotiluolallaan. Metsänväen joulujuhlaan ei ole enää montaakaan päivää, niin peikkopojatkin keräilevät vielä jotain juhliin vietävää.

Peikot nauttivat kotiluolalleen kiivetessään upeista maisemista. Nyt on todella kaunista. Tällainen höttöinen lumi on tosi mukavaa, tuumailevat peikkopojat. Ja lumikin kimaltaa kauniisti. Tästä ajatuksesta peikot jäävät miettimään ihmisten näkemää kimallusta. Se tuntuu jotenkin oudolta, peikot tuumailevat.

Jääpuikkoja on syntynyt moneen kohtaan ja niiden takaa pääsee moniin salaisiin luoliin ja käytäviin. Peikkopojat jatkavat kumminkin vielä eteenpäin ja sujahtavat kallion kielekkeeltä luolaansa.

No sinne menivät peikkopojat eikä taaskaan selvinnyt mitään uutta kimalluksesta. No, luukkuja on vielä muutamia jäljellä......👀

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Samalla kun peikkopojat ja pöllö jutustelevat kuusikossa, niin alapuolella kaksi tonttutyttöä ja yksi tonttupoika harjoittelevat paksussa lumihangessa juhlissa esitettävää tanssinumeroa. Mutta nauruksihan se menee, kun lunta on niin paljon, että jalat uppoavat hankeen ja välillä joku heistä tupsahtaa pyllylleen.

Näitä ei tunnu mitkään kimallusasiat mietityttävän. Ovatkohan edes koko asiasta vielä kuulleet.

Sen verran on kovat pakkaset, että kyllä täällä ruudun tälläkin puolella voisi tanssiksi pistää. Ja eikun seuraavaa luukkua odottamaan 😃

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

Peikkopojat laskettelivat pitkän mäen alas ja jatkoivat siitä kävellen ja välillä innoissaan juosten kohti juhlapaikkaa. Peikot putsasivat vaatteensa lumesta, kiipesivät tiheässä kuusikossa yhden kuusen oksalle ja löysivät sieltä pöllön seuraamassa tonttujen ja metsänväen touhuamista.

Pöllö ilahtui peikkopoikien tulosta ja huhuili vähän aikaa innoissaan. Sitten pöllö katsoi peikkoja ja kysyi, että ovatko nämä jo kuulleet viimeisimmän puheenaiheen. Peikot eivät olleet kuulleet mitään ihmeellistä viime aikoina. Pöllö kertoi peikkopojille, että lähistöllä asuvat ihmiset ovat saattaneet nähdä jotain merkillistä. Peikkopojat odottavat innolla jatkoa pöllön asiaan. Ainakin toinen ihmisistä on nähnyt tässä lähistöllä....kimallusta illalla.

Ihminen nähnyt kimallusta, hihkaisevat peikkopojat yhteen ääneen. Onkohan se edes mahdollista, ihmettelevät molemmat peikot.

No johan tämä nyt mystiseksi käy! Voihan kimallus sentään! No, kyllä tämä luukkuja aukomalla vielä varmaan selviää. Hitaasti, mutta varmasti 👀😁

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Ja taas hypätään sivummalle metsään. Sieltä ovat nimittäin tulossa tutut peikkopojat vinhaa vauhtia rinnettä alas. Tyyli näkyy olevan vapaa. Peikkopojat ovat aina valmiina mäenlaskuun ja nyt keli on siihen puuhaan täydellistä. Pehmeää puuterilunta kunnon kerros. Jihuuuu!

 

Peikkopojat laskevat tooooosi pitkän mäen alas ja lumi pöllyää. Siitä peikot jatkavat kohti juhlapaikka-aluetta jo vähän aistimaan juhlatunnelmaa.

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

No sopivasti oravan kanssa jutteleva tonttu huomasi tonttukolmikon ja juoksi heidät kiinni. Hän huomasi heti tonttukolmikon mietteliäät ilmeet ja kysyi, että mitä nämä tuumailevat hattujensa alla.

Tonttukolmikko alkoi puhua lähistöllä asuvan talon pariskunnasta ja siitä, että tämä pariskunta, tai ehkä vain toinen heistä, olisi nähnyt metsässä, kuusikossa, kimallusta illalla. Porukkaan liittynyt tonttu katsoo hämmästyneesti muita tonttuja ja toteaa, että voisiko se olla mahdollista.

Mikä tuon kimalluksen mysteeri oikein on, kun tontut sitä niin kovasti ihmettelevät? Luukku kerrallaan ja eiköhän se selviä 😃

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Palataanpas taas pariskunnan talon pihamaalle. Siellä isäntä ja emäntä ovat innostuneet kelkkailemaan, mutta meno näyttää melkoisen hurjalta. Onneksi lunta on tullut melkoiset määrät ja jos sattuu hupsis ja kelkka kaatuu, niin pudotus on ainakin pehmeä.

Perheen koira juoksee innoissaan puuterilumessa ja nauttii riehumisesta. Koira on nähnyt lähistöllä paljon tonttujen jälkiä ja koira tietää, että tonttuja liikkuu nyt lähistöllä paljon. Ihmiset eivät niitä yleensä kerkiä huomaamaan. Joskus voi hyvä tuuri käydä ja tonttu antaa ihmisen nähdä itsensä.

Jätetään tämä porukka riehumaan lumeen ja palataan metsän puolelle seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Hyvin lähellä eräs toinenkin tonttu on pienellä evästauolla ja juttelee oravan kanssa metsän joulujuhlan valmisteluista. Tonttu on vienyt jo juhlapaikalle paljon havuja, joiden päällä on mukava istuskella. Jotka eivät havuista tykkää, niin niille on varattu pehmeätä sammalta ja heinää reippaasti.

Orava on kuulemma vienyt paikalle jo käpyjä koristeeksi ja kävyistä halukkaat saavat syödä siemeniä. Koristeina on eri puiden käpyjä, että valinnan varaa riittää.

Tonttu ja orava tuumailevat, että juhlapaikalla alkaa jo nyt olla hienon näköistä. Juhlapaikalle mennessä tulee jo hieno tunnelma.

Tontut pääasiassa valmistelevat juhlan metsän kaikille asukkaille, mutta moni metsän asukas osallistuu myös valmisteluihin. Ja juhlaväki tuo jouluna aina mukanansa jotain pientä syötävää, mutta se ei ole ollenkaan välttämätöntä. Välttämätöntä on oikeastaan vain hyvä juhlamieli.

Tämmöinen luukku tänään. Odottelemme taas seuraavan luukun avautumista.

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

No tonttuhan se siellä vihelteli. Tontut viestittelevät toisilleen monesti viheltämällä ja metsän muutkin asukkaat tunnistavat tärkeimmät vihellykset oikein hyvin. Tontuilla on myös salaisia vihellyksiä ja niitä osaavat tulkita vain tontut.

Tonttupojat tervehtivät iloisesti ja sanovat heti, että heillä olisi nyt tärkeää keskusteltavaa.

Tummapartainen tonttu katsoo tonttupoikia uteliaasti ja pyytää tulemaan kuusten oksien alle suuren puun taakse juttelemaan ja vähän eväitä syömään.

Sinnehän tämä tonttuporukka sujahtaa ja nyt siellä varmasti juttu luistaa ja eväät maistuvat. Jätetään heidät nyt rauhassa rupattelemaan ja katsotaan kuinka tämä nyt tästä etenee 😃

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Tonttujen taskut täyttyivät ihanista, tuoksuvista yrteistä. He lähtivät kävelemään kohti metsää tyytyväisinä. Lähistöltä kuului kimeä vihellys ja tonttupojat vaihtoivat kulkuansa äänen suuntaan. Nyt onkin hyvä päästä vähän juttelemaan mieltä askarruttavasta asiasta muiden kanssa.

Kukahan se siellä metsässä viheltelee? Se selviää seuraavassa luukussa ihan varmasti 😀

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Mahtavat timjamipuskat kiinnittävät tonttupoikien huomion ja he pysähtyvät keräämään kuivanutta timjamia taskut täyteen. Tonttujen taskuthan ovat pohjattomat. Juuri kun tasku näyttää täydeltä, niin hetken päästä taskuihin taas mahtuu lisää laitettavaa. Timjami on tervetullut yrtti metsän väen joulujuhlassa. Hetkeksi tontut unohtavat kimallusasian, koska timjamin tuoksu on niin huumaavan ihana.

Nyt on taskuissa riittävästi timjamia ja tontut vielä silmäilevät, jos löytyisi vielä jotain herkullista taskuihin lisättävää.

Toivottavasti timjamin huumaava tuoksu ei pyyhkinyt kimallusjuttua tonttupoikien päästä, jotta meillekin selviäisi tämä kimaltava arvoitus 👀

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Tonttupojat istuskelevat aidan päällä ja miettivät asiaa, minkä perheen koira oli edellisenä päivänä kertonut. Olivatko ihmiset todellakin nähneet kimallusta kuusikossa!!?? Miten se on mahdollista! Tontut olivat kovin mietteliään näköisiä. Välillä aina toinen heistä sanoi, että voisiko se olla mahdollista ja katselivat kysyvästi toisiaan.

Harvoinpa näitä tonttupoikia näin mietteliäinä näkee. Mitä kummaa heidän päässään oikein nyt liikkuu? Jossain luukussa tämä arvoitus varmaan ratkeaa......

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Isäntä ja emäntä lähtivät kävelemään sisälle taloon ja perheen koira hypähti hetkeksi sivuun tonttujen luo. Oli hirmuisen mukavaa nähdä taas tonttuja ja häntä vispasi mahdottomasti. Mutta samassa pihavalot syttyivät palamaan. Isäntä ja emäntä kävelivät liiketunnistimen ohi. Hui! Tulipa kirkasta!

Tonttupojat kerkisivät pikaisesti kysymään koiralta, että onko perheen väki nähnyt jotain ihmeellistä syvemmällä metsässä. Koira selitti pikaisesti jostain kimalluksesta kuusikossa ja epämääräisistä jäljistä. Tontut näyttivät hölmistyneiltä.

Koiraa vislattiin sisälle ja koiran oli pakko lähteä isäntäväen perään. Tontut supattivat vielä, että nähdään taas pian. Sitten tontut vilahtivat todella nopeasti metsikön uumeniin.

Mitenkähän tämä tästä jatkuu? Hmmmm. Vielä ei voi seuraavaan luukkuun kurkata 😄

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Katsokaapa tarkasti! Tonttujahan siellä puiden takana kurkistelee. Millähän asialla tontut mahtavat olla? Pariskunnan koira tietenkin tunnistaa tontut, mutta malttaa mielensä, eikä ryntää tervehtimään tonttuja.

Tontut ovat nähneet pariskunnan tulevan metsästä ja miettivät, että missä ihmiset mahtoivat käydä. Tonttupojat kuuntelevat, että jotain ihmeellistä ihmiset ovat nähneet. Mutta mitä ihmiset ovat nähneet? Osaisikohan perheen koira kertoa tontuille tästä asiasta lisää?

Pääseeköhän koira salaa tonttujen kanssa juttelemaan? Sen näemme seuraavassa luukussa 😊

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Seuraavana päivänä isäntä ja emäntä koiransa kanssa lähtevät etsimään taas kuusta ja samalla emäntä höpöttää näkemästään mystisestä kimalluksesta kuusikossa. He ovat aika lähellä tätä paikkaa. Emäntä ei kumminkaan halua mennä sinne, koska jotenkin tuntuu siltä, että se paikka pitää jättää rauhaan.

Matkalla he huomaavat pienen luolan suuaukon. Suuaukolla näkyy paljon pieniä jälkiä. Kumpikaan ei tunnista jälkiä. Vähän epäselviäkin ne ovat.

Pariskunta koirineen palaa pihaansa ja päättää istua tovin nuotiolla. Keli on siihen puuhaan mitä mainion. Pieni pakkanen, mutta ei liian kylmää.

Heidän koiransa höristää äkkiä korviaan ja vilkaisee sivusilmällä läheisten puiden suuntaan. Menikös siellä joku.............?

Mikähän kiinnitti perheen koiran huomion? Sen näemme ehkä seuraavassa luukussa 👀😃

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

No eihän se emäntä kauaa malttanut istua ja ihmetellä. Hänen oli ihan pakko lähteä varovasti vielä iltakävelylle taskulampun kanssa. Kyllä hän tuolla muutenkin paljon iltaisin kävelee, mutta kuusia ei ole tullut silmäiltyä niin tarkasti.

Emäntä kiertää lenkin metsässä, katselee eläinten jälkiä ja silmäilee kävellessään mahdollisia puita. Joulukuusiksi sopivat ovat vähän kauempana ja sinne asti hän ei nyt lähde kävelemään. Katselee niitä vaan kauempaa.

Mutta mikäs tuolla kimaltelee? Eikun kimalteleeko sittenkään? Äkkiä on taas ihan pimeää. Mikähän ihme tuo oli vai oliko se mitään? Emäntä on hieman hämillään ja palaa takaisin piha-alueelle. Näkyikö siellä oikeasti jotain vai onko emäntä vaan kovin väsynyt ja olisi hyvä mennä jo nukkumaan?

(Kuvien laatu mallia surkea, mutta ajatus on tärkein).

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Talon väki ei vielä löytänyt sopivaa kuusta, mutta kuusen etsiminen jatkuu taas valoisaan aikaan. Pimeällä oikeaa kuusta on vaikea löytää. Ei tosin mahdotonta sekään. Mutta jospa kuuseen olisi mennyt joku metsän asukas nukkumaan ja silloin juuri tultaisiin kuusipuu hakemaan. Eihän se toki käy. Metsän asukkaille tarvitsee antaa yörauha.

Emäntä jää vielä istuskelemaan ja miettimään, että mistä suunnasta kuusta kannattaisi seuraavaksi etsiä. Mielessä pyörii eräs mahdollinen paikka. Miten voikin kuusen etsinnästä näin innostua. Halvat on huvit ja niin edelleen........😁

Ja sitten taas seuraavaa luukkua odottamaan. Juokaa odottaessanne vaikka kuppi kahvia, mehua tai teetä 😍