Näin sitä vaan on päästy jo juhannukseen asti ihan tosta noin vaan. Peikkopojatkin katselevat huokaillen luonnon kukkien väriloistoa. Sieltä ne kukat aina tupsahtavat esiin ja puskevat kukkia valtavalla innolla. Pörriäiset ja muut ötökät tykkäävät.
Kylläpä oli mukava ilta keltaisessa linnassa, peikot vielä kiittelevät pupua ja kissaa. Pupu ja kissa ovat samaa mieltä. Pupu ehdottaa peikkopojille vielä pientä leikkiä. Peikkopojat ovat heti mukana. Minkälainen leikki, peikot kysyvät virnistellen.
Pupu sanoo, että peikkopoikien pitäisi nyt lähteä pieneksi ajaksi jonnekin metsikköön. Vähän pidemmäksi ajaksi kuin pieneksi ajaksi. Sepäs selkeätä, hihittelivät peikot. Pupu ja kissa sanovat, että he kertovat sitten, että minkälainen leikki on kyseessä, kun peikkopojat palaavat takaisin metsästä.
Peikkopojat lähtivät metsän laidasta risujen yli hyppien ja kieppuen kuin parhaatkin telinevoimistelijat. Peikoilla tuntui olevan hauskaa.
Tuolla on keltainen linna, huudahtaa toinen peikko. Siellä jo pupu ja kissa odottelivat peikkopoikia. Ai että, kun teillä on täällä mukavaa, hihkaisivat peikot. Pupu ja kissa hihittelivät tyytyväisinä. Peikot istahtivat linnan pihalle muiden seuraan ja kohta linnan pihamaalla raikui nauru. He istuivat pihalla hämärän tuloon asti ja siirtyivät sitten linnaan sisälle. Sinne en onnistunut kuvaamaan ja olisi erittäin epäkohteliasta mennä ikkunasta kuvailemaan.
Peikkopojat hypähtelivät kalliolta läheiseen metsään. Täällä on todellakin kaadettu puita jonkin verran. Ja tuulikaatojakin on näköjään ollut. Ei ihme, tuumailevat peikot. Tässä on talviaikana käynyt melkoisia myrskytuulia. Mutta katsopa, kun täältähän näkee nyt tuonne läheiselle järvelle asti aika hyvin.
Tsirp, tsirp, kuuluu läheisen puun oksalta. Peikkopojat huomaavat, että pikkulinnut näyttävät tarkistelevan asuntotarjontaa eli tutkivat pönttöjä. Kohta täällä on pöntöt täynnä poikasia, peikkopojat hymyilevät.
Ai että, kun on ihanan lämmintä, peikkopojat tuumailevat rankan jäävuorikiipeilyn jälkeen. Peikkopojat juoksivat kallion suojaan hurjaa tuulta. Kyllä nyt onkin käynyt mahdottomasti tuuli, peikot tuumailevat. Puutkin ovat välillä ihan hurrrrrjan kallellaan tuulen voimasta. Muutama tuolla on kaatunutkin taas.
Jaahas! Pihan yhdessä lumikasassa näkyi liikettä ja siellähän ne peikkopojat kipusivat kasaa ylös. Kuuntelin tarkasti mitä peikot juttelivat. Nyt kuulemma olivat viime hetket harrastaa jäävuorikiipeilyä. Tämäkin lumikasa sulaa kohta ja sen jälkeen saadaankin tyytyä kalliokiipeilyyn.
Sinne ne peikkopojat jäivät harrastamaan hurjaa jäävuorikiipeilyä. Mukavalta puuhalta tuo näytti.
Nyt voi tosiaan sanoa, että kevät keikkuen tulevi. Tai aina se taitaa keikahdellen tulla. Tuuli mylvii, välillä sataa lunta ja sitten taas aurinko lämmittää ja sulattaa lumen ja sama toistuu. Jotenkin näin se menee. Meillä vielä pääsisi pienellä varjoisammalla alueella vaikka hiihtämään ympyrää, mutta ehkä jätän sen kumminkin tekemättä 😁
Satuin eilen kuulemaan iloista naurua tuolta metsän laidasta ja kurkistin sinne suuntaan nurkan takaa. Peikkopojat pupun ja kissan kanssa naureskelivat omille varjoilleen ja tekivät hassuja liikkeitä ja varjoista tuli aina vaan hassumpia.
Ihmettelin tässä vähän aikaa sitten tänään, kun yhden oviaukon päältä kuului ihmeellistä rapinaa. Katsoin ylös ja seinällä oleva koristesydän vaan heilui, kun peikkopojat roikkuivat koristeessa. Olivat tainneet juuri hypätä sinne. Ettei vaan olisi jonkinlaista ystävänpäivämeininkiä pojilla?
Se on taas vuosi vaihtumassa. Tuntuu, että juuri vaihtui tämä vuosi. Olkoon tämä vuosi parempi kuin edellinen!!!
Tulin sisälle tuohon meidän kuistille/verannalle ja eikös siellä peikkopojat istuskelleet keskeneräisessä saaristolaiskylässä. Kuuluivat ihmettelevän, että eikös tämän kylän pitänyt olla valmis talon toisen ihmisen mukaan jo ennen joulua. Täällähän ei ole kuin tämä joulukuusi ja yksi lumiukko talon vieressä. Missä ovat kaikki kylän asukkaat ja muu rekvisiitta? Vähän näyttää tyhjältä täällä, peikot hihittelevät.
Kieltämättä peikkopojat ovat oikeassa. Kylän piti olla valmis ennen joulua ja jo hyvissä ajoin joulukuussa. Miten sitten kävikään. Hätäpäissäni tein kylän aukiolle kuusen ja koristelaatikosta nappasin yhden koristelumiukon, josta näkyy kuvassa pieni osa 👀😅 Siinä oli sitten kylän "sisustus".
No eilen tein savesta hahmoja kylään, mutta niistä tuli kyllä ihan liian isoja......Käytän niitä ehkä jossain muualla ja teen uusia hahmoja.....tai jotain. Ei hosumalla hyvä tule 😏 Mutta sen tiedän, että jossain vaiheessa tässäkin kylässä on säpinää!
Majava johdattaa tontut ja peikot ojan varteen, missä joulupuu kimaltelee kauniisti. Onpa se kaunis, tuumaavat peikot ja tontut yhteen ääneen. Majava hymyilee tyytyväisenä.
Lumisten oksien takaa tupsahtaa paikalle muutama muukin tonttu sekä kärppä ja ilves. Ilves kysyy, että kuuluiko täältä sellainen tumbs, tumbs -ääni vähän aikaa sitten. Ääni tuntui kuuluvan täältä. Minähän se taisin olla, majava naureskelee. Hyräilin tuossa itsekseni ja samalla taputin hännällä rytmiä. Musiikki vie niin helposti mukanaan, tuumailee majava. Vähän myöhemmin voidaan pistää tanssiksi, jahka ilta vähän hämärtää. Jooooo, huutavat kaikki yhteen ääneen.
Joulupuun koristelamput alkavat kimallella himmeästi. Kaikki katsovat silmät suurina joulupuuta. Oi, kun kaunista. Kuinka ne noin kimaltelevat itsekseen, kaikki hämmästelevät.
Majavan tekemä kuusi, tai paremminkin joulupuu, on valmis ja majava lähtee ojan varteen kävelemään ja katselemaan, että vieläkö löytyisi jotain kivaa koristetta puuhun laitettavaksi. Majava höristää korviaan. Onkos tuolta tulossa joku tai joitakin?
Majava on hakenut kätköistään koristelamppusarjan. Metsän eläimilläkin voi olla koristeita. Jaa mistäkö eläimet näitä voivat saada. No tontuilta tietenkin. Nämäkin koristeet tontut jättivät majavalle jo syksyllä ja majava kätki ne huolellisesti piiloon, jotta yllätys ei paljastuisi liian aikaisin.
Kärppä kulkee ojan vartta ja höristää korviaan. Mikä tuolta kuuluu? Tumps, tumps, tumps.... Mikä tuon äänen pitää? Pehmeä, mutta kärpän korviin kuuluva ääni.
Illan hämärtyessä majava aloittaa rakentamisen. Tästä nyt tulee vähän tämmöinen hassu, tuumailee majava ja hihittelee itsekseen. Mutta kyllä tämä asiansa ajaa ihan varmasti. Majava hyräilee puita tuuppiessaan ja taputtaa hännällään tahtia. Tumps, tumps, tumps....häntä tömähtelee pehmeästi lumen pintaan.
Majava on mielestään saanut jo kaikki puut kerättyä. Nyt majava vähän katselee sopivaa paikkaa rakennelmalleen. Tässä ojan varressa kyllä on ihan paras paikka. Kyllä se johonkin tähän täytyy pystyttää, tuumailee majava
Tontut ja peikot jatkavat illan ja yön viettoa. Toisaalla majava touhuaa ahkerasti. Majava kuljettaa puita ojaa pitkin ja nostelee puut ojan varteen vähän ylemmäksi. Majava nauttii puuhastelusta eikä maisemissakaan ole moittimista.
Jostain läheltä kuuluu tonttujen vihellys, peikkopojat innostuvat. He katselevat äänen suuntaan ja kävelevät eteenpäin. Tuolla näkyy yksi tonttu, hihkaisee toinen peikoista. Peikot pistävät juoksuksi ja ovat kohta perillä.
Touhukkaasti peikkopojat kiipeävät ylös katokseen, missä tonttuja istuskelee. Peikot ovat ketteriä kiipeämään, mutta lunta on kyllä tupruttanut aika paksusti.
Hei katsokaapa! Tuolta tulevat peikkopojat, hihkaisee tuuheapartainen tonttu. Kutsupa peikkopojat tänne katoksen alle jutulle. Ei ollakaan nähty vähään aikaan, kuuluu vähän matkan päästä.
Tonttu viheltää kimeällä äänellä, jonka kaikki tontut tietävät, mutta myös muut metsän asukkaat tunnistavat.
Kylläpäs sitä lunta nyt on tupruttanutkin melkoiset kerrokset, peikkopojat ihmettelevät. Peikot ovat jo päässeet rantaan ja katselevat ympärilleen. Joka puolella on vain valkoista lunta. Ei erota ollenkaan, että missä on vettä ja missä on maata. Ehkä meidän täytyy palata takaisin majavan luo, tuumailevat tontut.
Niin kiire ei kumminkaan ole, että ei ehtisi pitämään pientä evästaukoa. Peikkopojat istahtavat kaislikon reunaan suojaisaan koloon ja alkavat syömään tyytyväisinä eväitään.
Peikkopojat tarpovat reippaasti eteenpäin. Lunta toden totta alkoikin satamaan juuri niin kuin tontut haistelivat. Lumi ei kuitenkaan peikkojen etenemistä haittaa. Ranta häämöttää jo.
Majava lähti uimaan omiin puuhommiinsa ja peikkopojat jatkoivat ranta-alueelle. Sinne ei enää ollut pitkä matka.
Lähistöllä istuskelee pari pientä tonttua. Niitäkään ei juuri ihminen huomaisi, jos ohi kävelisi. Tontut tuumailevat, että taitaa olla hieman lumen tuoksua ilmassa. Olisiko ihan kunnon lumipyry tulossa, he katselevat taivaalle ja haistelevat ilmaa. Lumitilanne onkin ollu melkoisen vaihteleva viime aikoina, juttelee toinen tonttu ja pyyhkäisee ohutta lumikerrosta kannon päällä. Onhan sitä välillä tullut paksustikin, mutta tällä hetkellä ei paljoa ole.
Ojan ylitys onnistui mainiosti. Majava tuuppasi lautalla innosta hihkuvat peikot ojan toiselle puolelle. Peikkopojat ihmettelivät, kun he eivät edes kastuneet yhtään. Miten se voi olla edes mahdollista, peikot hämmästelivät silmät pyöreinä. Kyllä tässä ripaus taikaakin on mukana. Ja lautta oli vielä niin tukevan tuntuinenkin.
Peikkopojat ja majava jäivät ihastelemaan ojan virtaavaa vettä ja rupattelivat niitä näitä. Majava tuumaili, että vielä pitäisi muutama puu käydä hakemassa. Peikkopojat kysyivät, että mitä majava tällä kertaa rakentaa. Majava vastasi, että tulkaapa myöhemmällä katsomaan, niin näette.
Majava ja peikkopojat palasivat sulan veden puolelle ja siellä majava näytti mainion tavan ylittää oja. Majava on itse valmistanut omilla talttahampaillaan koivun tuohesta todella vankan lautan. Lautta näyttää näin katsojan silmissä aika hentoiselta, mutta uskomatonta kyllä, lautta on erittäin kestävä ja tukeva. Majava tuumailee, että jospa jylhältä kiveltä virtaava vesi vahvistaa lautan rakenteita entisestään. On se jylhän kiven alue niin ainutlaatuinen ja täynnä mystiikkaa.
Peikkopojat hyppelivät hipi hiljaa ojan vartta niin pitkälle, että ojassa alkoi olla vahvaa jäätä. Rannassa oli puinen kelkka ja pojat eivät voineet vastustaa kiusausta hieman kurvailla jäällä. Siinä kohtaa ympäristön tarkkailu kyllä hetkeksi unohtui ja peikot vähän hätkähtivät, kun edessä seisoi äkkiä majava.
Hui kauhistus, kun me vähän säikähdettiin, hihkaisivat peikot. Majavaa nauratti peikkojen hieman säikähtänyt ilme. Majava ihmetteli, että mitenkäs peikot nyt niin säikkyjä tänään ovat. Peikkopojat kertoivat, että ovat menossa vielä pidemmälle rantaan. Peikot kertoivat myös äänestä, minkä olivat kuulleet lähtiessään jylhältä kiveltä.
Majava kertoi kyllä olleensa sillä suunnalla ja heittäneensä muutaman hienon puukepin veteen, jotka sitten vei ojan varteen. Peikkopojat alkoivat nauraa ja sanoivat, että taisi jylhän kiven mystisyys saada vähän mielikuvituksen lentoon jopa heiltä.
Peikkopojat kävelivät todella varovasti kohti ojaa, missä vesi virtasi melkoisen reippaasti. He hiipivät puiden oksien alta kivelle ojan varteen. Tässä on hyvä tarkkailupaikka, tuumailivat peikot. Peikot makasivat kiven päällä ja katselivat joka suuntaan todella tarkasti. Kuuluuko mitään....näkyykö mitään?? Ei mitään.
Pojat katselivat ojan toiselle puolelle ja miettivät, että kuinka pääsisi helposti ojasta yli. Sieltä näkisi vielä paremmin isommalle alueelle. Ja heidän täytyisi muutenkin päästä ylittämään oja, koska heidän reittinsä jatkuisi ojan toisella puolella. Peikkopojat päättivät lähteä kiertämään jäätikön kautta.
Ja taas takaisin peikkopoikien matkaan. Pojat ovat hiipineet jo lähelle isompaa ojaa ja pitivät pienen evästauon vanhassa, ontossa kannossa. Sieltä oli hyvä tarkkailla ojalle samalla, kun naposteli maittavia eväitä.
Peikkopojat eivät ole vielä nähneet mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa äänen. Heitä kumminkin kiinnostaa kovasti, että mikä tai kuka äänen sai aikaiseksi. He nousevat kannosta varovasti pois ja tarkkailevat samalla ojan vartta. Hitaasti hipsutellen peikot lähtevät kulkemaan kohti ojaa.
Ja jotta jännitys säilyisi, niin siirrytäänpä seuraamaan tonttutytön puuhia 😁 Siellähän hän keikkuu jälleen punaisten marjojen keskellä. Todellakin näyttää tykkäävän jouluisen punaisesta väristä. Tonttutytöllä ei näytä olevan minnekään kiire. Pieni heleä hyräily kuuluu pensaikosta. Ohikulkija ei edes pientä tonttua huomaisi, vaikka vierestä kävelisi. Niin hyvin tonttu maastoutuu marjaisan pensaan keskelle.
Peikkopojat saapuivat purolle, mutta päättivät nousta purolta pikkuisen ylös rinteeseen, jotta pystyisivät paremmin tarkkailemaan vähitellen levenevää puroa. Puro muuttuisi kohta isommaksi ojaksi, jota pitkin pääsee kulkemaan isolle järvelle. Peikkopojat halusivat tarkkailla vesialuetta ylempää ja etsiä äänen aiheuttajaa huomaamatta. Mahtaakohan se onnistua? Eiväthän he tiedä, mikä tai kuka äänen aiheutti.....
Hetken pienen puron solinaa kuunneltuaan peikkopojat jatkoivat puroa seuraten matkaansa. Jonkun matkaa kuljettuaan he poikkesivat pikkuisen reitiltä. Täällä hieman sivussa, isojen puiden siimeksessä, on nimittäin jylhä kivi. Jylhä kivi kohoaa mystisesti keskeltä hyvin pientä lampea.
Peikkopojat huokaisevat ihastuksesta ja istahtavat lammen rannalle. Täällä tunnelma on ainutlaatuinen. Ilmassa tuntuu leijuvan jotain mystistä, mitä ei voi mitenkään selittää. Peikot istuvat lammella pitkän tovin aivan haltioissaan ja lopulta toteavat, että tänne täytyy tulla jälleen uudelleen lähiaikoina.
Peikot lähtevät kävelemään takaisin puron varteen, kun he kuulevat kauempaa kummallisen äänen. Ihan kuin joku olisi heittänyt kepin tai jotain vastaavaa veteen. Mikähän tuon äänen aiheutti, peikot tuumailevat mietteliäinä.
Peikkopojat hölkkäsivät läpi sammalmetsikön ja kuulivat jo hentoa veden ääntä. Pieni puro laski rinnettä alas ja vesi solisi iloisesti pientä uomaa pitkin. Tähän peikot istahtivat hetkeksi ja hörppäsivät purosta raikasta vettä suuhunsa.
Tästä kun jatkamme puroa seuraten alaspäin, niin pääsemme helposti isommille vesille. Mutta on meidän pakko poiketa jylhällä kivellä. Siellä on aina pakko käydä. Siellä on jotenkin taianomainen tunnelma.
Peikkopojat innostuvat niin kovasti veden äärelle menosta, että pistävät ihan hölkäksi. Pehmeät sammaleet joustavat mukavasti jalan alla ja peikot suorastaan lentävät eteenpäin. Ei nyt ihan sentään, mutta sellainen tunne peikoilla itsellään on. Ja ovathan peikot toki hirmuisen ketteriä.
Pyrstötiaisilta matka taittuu helposti, mutta peikoilla matkaan kuluu enemmän aikaa. Ja mikäs kiire peikoilla on. Metsässä on mukava kulkea korvat höröllä ja nenä tarkkana. Ja silmätkin kannattaa pitää auki 👀 Metsä on hieno paikka ja täynnä kaikkea mielenkiintoista.
Sammaleisella luolan edustalla peikkopojat katselevat ympärilleen ja kuuntelevat hiljaa metsän ääniä. Parvi pyrstötiaisia pyrähtelee juuri ohi. Pyrstötiaiset huutelevat ohi mennessään huomenet peikkopojille. Peikkopojat kysyvät pikkulinnuilta, että minnepäin nämä ovat menossa. Linnut vastaavat iloisesti visertäen ja pitkää pyrstöään heiluttaen, että kohti ojaa ja rantaa aikovat lennellä. Tiaisparvi pyrähtelee puusta puuhun ja kohta ne olivat jo edenneet monen puun päähän.
Peikkopojat katselevat pirteiden tiaisten perään. Sitten toinen peikkopoika saa idean, että mitä jos hekin lähtisivät käymään joen varren vesialueilla. Siellä ei ole tullut vähään aikaan käytyä. No se ajatus saa kannatusta ja peikkopojat hieraisevat hiuspehkoaan ja lähtevät kalliota taitavasti alaspäin.
No niin! Tässä olen havahtunut siihen, että joulukuu kummasti on taas alkamassa. Joulukuu taas muistutti joulukalenterista, niin tuli kiire alkaa tarkkailemaan puskia sillä silmällä 👀. Kalenterisilmiä täytyy nyt hieraista kunnolla, että silmä pysyy tarkkana ainakin vaadittavat 24 luukkua.
Tarkkailua aina hieman vaikeuttaa valoisan ajan lyhyys. Pimeässä ihminen näkee huonommin (pimeä aika viikolla on vapaa-aikaa) ja jos otsalamppua vilauttaa, niin kaikki mielenkiintoinen usein katoaa puiden ja sammaleisten mättäiden taakse piiloon. Mutta silmä tarkkana, niin aina voi nähdä jotain mielenkiintoista.
En tiedä mitä kalenterissa tulee tapahtumaan, mutta satuin näkemään todella vilaukselta pienen tonttutytön ruusupuskassa ruusunmarjoja ihailemassa. Ihmeesti tonttutyttö ruusupuskassa pysyi, vaikka tuuli oli aika navakkaa. Niitä navakoita tuulia onkin nyt riittänyt ja metsiköstä tuuli on melkoisen määrän puita niittänyt. Ohhoh! Tulipas pieni runon pätkä tuohon heitettyä 😁
Ai että juhannusruusu tuoksuu ihanalta, tuumailee peikkopoika ruusupuskassa, ja nuuhkaisee toooosi syvään. Melkoisen piikikästä täällä puskassa on, mutta tämän tuoksun takia kannattaa puskassa aina poiketa näihin aikoihin. Tänä vuonna juhannusruusut aloittivat kukinnan ajoissa, että nippa nappa on vielä juhannuksena kukkia. No vielä on vähän nuppujakin.
Meidän nurkissa pyörii aika selkeesti muutama noitatyyppi. Kuvissa näkyy yksi niistä. Kovin on leimuavan punainen hiuspehko päässä. Ilme on kyllä vähän epäileväinen, että minäkö noita muka 👀😄
